Kaikkien feministien iloksi ja meidän muidenkin, joiden mielestä naisten pitäisi puhua valkokankaalla muistakin kuin miehistä on olemassa Bechdelin testi. Sen kehittäjä sarjakuvataitelija Ms. Alison Bechdel esitteli testin sarjakuvassaan Dykes to Watch Out For vuonna 1985. Ja kuten rakkaalla lapsella, myös Bechdelin testillä on useita eri nimiä. Niitä ovat Bechdel/Wallace test, the Bechdel rule, Bechdel’s law tai Mo Movie Measure.
Testi tehtiin alunperin satiiriseksi kannanotoksi lehteen, mistä se kuitenkin levisi valtavirran elokuvien pariin ja niiden arvioimiseen naisnäkökulmasta. Sen perusteella voikin useammasta kassamagneettielokuvasta todeta, että niissä toki on toimintaa, naisia mukana merkittävissä rooleissa, mutta heidän välinen keskustelunsa rajoittuu liian usein miehistä puhumiseen. Ja sitten voi tietenkin myös alkaa muistelemaan, että mikäs sen sankarittaren nimi oikein olikaan….
Testin suorittaminen on äärimmäisen helppoa ja asettaa elokuvalle vain kolme vaatimusta. Ensinnäkin siinä tulee olla vähintään kaksi naista, joilla on nimet. Toiseksi näiden naisten on keskusteltava keskenään. Ja kolmanneksi tuleekin se vaikein osuus, naisten on puhuttava muusta kuin miehistä. Niitä, joita testin mukaan rankkeeratut elokuvat kiinnostavat voivat klikata itsensä tänne. Sivuston esittelemät elokuvat kattavat aikaa hyvin viime vuosien valkokankaalla nähdyt tuotoksen. Bechdel Testi Movie List luettelon läpi käyminen oli itselleni mielenkiintoinen kokemus, sillä jouduin tunnustamaan, että oikeasti elokuvissa naiset vaikuttavat keskustelevan keskenään yllättävän vähän muista kuin miehistä. Mutta onneksi sieltä löytyi myös niitä poikkeuksiakin 🙂 🙂
Kannanotosta alkanut maailman muuttaminen on saanut aikaiseksi myös muita elokuvia lähemmin tarkastelevia testejä. Niitä ovat muun muassa Vito Russo Test, joka tarkkailee seksuaalivähemmistöjen osuutta ja merkitystä elokuvissa ja Mako Mori Test asettaa, joka myös elokuvalle omat vaatimuksensa. Siinä tulee olla ainakin yksi naishahmo, jolla on oma tarinsa elokuvassa. Ja tämän tarinan ei tule sitten millään tavoin tukea elokuvassa olevan miehen tarinaa. Hyvä esimerkki tämän testin toimivuudesta on Pacific Rim (2013) elokuva.
Nyt voikin sitten kaiken kyttäämisen, keskustelujen laskemisen ja sisällön analyysin jälkeen pohtia, että kannattaako niitä elokuvia enää katsoa niiden viihteellisen tarjonnan vuoksi. Totta kai kannattaa, mutta onhan se kiva lisätä omaa tietoisuuttaan ja sitä kautta kenties kehittää omaa kriittistä ajatteluaan tämän kautta. Itselläni tämä dialogin ja keskeisten hahmojen syvällisyyden seuraaminen kantaa varmasti mukana, mutta en siitä huolimatta aio istua kynän ja taskulampun kanssa tekemässä merkintöjä naisten välisistä keskusteluaiheista valkokankaalla.
Elokuvailoa kaikille tasapuolisesti.
Osastot: Elokuvia ja elämää