Raša (Nermina Lukač) on töissä vihannespakkaustehtaassa Skånessa ja hoitaa vapaa-ajallaan selkäkipuista isäänsä (Milan Dragišić). Tehdas kuitenkin törmää tuotantotaloudellisiin syihin ja osa työntekijöistä saa kenkää, Raša heidän joukossaan. Luvassa on tämän jälkeen yhteiskunnan virallisiin ympyröihin törmääminen ja uuden työpaikan löytäminen. Kaikki ei kuitenkaan ole niin helppoa, kuin työvoimatoimiston mainosvideo esittää.
Ruotsin Guldbaggen (ruotsalaisten Jussi-vastine) kisoissa elokuva keräsi viisi ehdokkuutta, joista se nappasi kotiin neljä. Se voitti parhaan ohjauksen, käsikirjoituksen, elokuvan ja naispääosan Guldbaggenit. Onneksi olkoon. Palkintojen kasautumista tämän elokuvan kohdalla nähtiin osaltaan kritiikkinä, hyvän elokuvan arvostamisen lisäksi, vanhoja konkareita kohtaan ja tuomariston pyrkimyksenä nostaa esille uusia tekijöitä elokuvateollisuuden parissa. Tämä on osin ymmärrettävää ja osin ei. Esimerkiksi parhaan elokuvan Guldbaggenista kisasivat Searching for Sugar Man ja Call Girl, joista itse olisin antanut pystin Sugar Manille. Toisaalta se kyllä sai parhaan dokumentin palkinnon jättäen Palmen nuolemaan näppejään. Oli niin tai näin, niin en usko olevani yksin niiden katsojien joukossa, jotka eivät ehkä olisi tätä rainaa vuoden 2012 parhaaksi nostaneet. Tai sitten asia on vaan niin, että tämän elokuvan kauneus – mahtavuus ja muutenkin merkittävyys nousee tajunnantason ymmärrykseen vasta paljon myöhemmin (tai useamman katsomiskerran jälkeen).
Ohjaaja Ms. Gabriela Pichleriä on kuitenkin kiitettävä siitä, että hän ansiokkaasti esittelee myös niitä elämän ei niin mukavia puolia ilman suurempaa melodraamaa. Toisaalta ohjaaja esittelee sitä samaa arkimaista tunnelmaa myös ystävien merkittävyyden kohdalla. Ruotsin filmiteollisuus lienee tunnetuin teiniangsti-leffoistaan ja rikoselokuvistaan, joten Äta sova dö tuo sinne tuulahduksen jotain uutta ja kivaa sekä herättää yhteiskunnallisia kysymyksiä, joita myös Suomessa soisi pohdittavan. Me kaikki tarvitsemme jotain enemmän kuin pelkkää syömistä ja nukkumista ennen kuolemaa.
| Hoppa alla ni soman älskar Raša |   |
|---|---|
| Vaikka elokuva välillä ahdistikin kaikkine byrokraattisine koukeroineen ja työttömyyden kuvauksineen / vaikutuksineen potenssiin paljon, niin se myös osoitti millainen skånelainen rocky balboa Raša oikein on. Äta sova dö on raadollisen realistinen kuvaus nyky-yhteiskunnan markkinatalouden vaikutuksesta pieneen ihmiseen, mutta samalla se sisältää arkista huumoria ja peräänantamattomuutta tavalla, jossa Rašalle toivoo vain sitä hyvää ja sitä työtö, joka myös muodostaisi naisen identiteettiä. Pohdin pitkään lopullisten tähtösten antamista Rašan elämän kuvaukselle. On varmasti katsojia, jotka leffaa eivät ymmärrä ja sitten taas niitä, joiden mielestä se on todella hyvä. Alun perin olin tuossa ensimmäisessä päässä, koko elokuvan idean oivaltaminen ja syyn löytäminen - mitä ihmettä se tekee valkokankaalla, kesti tovin. Mutta oivalluksen tultua on pakko myöntää, että elokuva on hyvä. Joskin se toimii myös pienemmällä ruudulla ja sitä voi siis hyvillä mielin odotella televisioon saapuvaksi. Suosittelen leffateatteriin suuntaamista kuitenkin kaikille niille, jotka eivät ymmärrä mitään tai luulevat ymmärtävänsä jotain työttömyyden merkityksestä ihmiselle. Siinä kohtaa on todellakin turhaa kehoittaa ketään hankkimaan kivaa harrastusta. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Hoppa alla ni som älskar Raša! Hoppa alla ni som älskar Raša! Hoppa alla ni som älskar Raša! Hoppa alla ni som älskar Raša!
Osastot: ???, Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat