Valkokankaalla tavataan Vincent, joka pohtii elämää suurempia kysymyksiä olemassaolosta ja taiteesta. Hän ei kestä olla Pariisissa, jonka kokee rajoittavan ilmaisuaan, vaan suuntaa Arlesiin erilaisen valon pariin. Ja sitä siellä tosiaankin on…. Taitelija saa olla suhteellisen rauhassa omine pohdintoineen, sillä hänen veljensä Theo mahdollistaa Vincentin luovuuden toteutumisen – ja hyvä niin. Mutta miehen ollessa tuskainen niin luomisvimmassaan kuin omissa ajatuksissaan, edessä on yhteenottoja paikallisten kanssa. Mutta mitäpä sitä muut voivat luomisvimmalle, muuta kuin yrittää ymmärtää ja kannustaa.
Elokuvan nimi At Eternity’s Gate kertoo kaiken oleellisen leffan juonesta. Nimi tulee taitelijan taulusta, jonka hän maalasi vuonna 2890 Saint-Remyssä. Teos on tunnettu myös nimellä Sorrowing Old Man (At Eternity’s Gate) tai Worn Out: At Eternity’s Gate. Ja tässä ikuisuuden porteilla Vincent myös on tässä elokuvassa. Ajallisesti se keskittyy taiteilijan viimeisiin vuosiin ja hattua on nostettava tässä kohtaa autenttisuudesta. Kuvasryhmä nimittäin körötteli ja kipitteli paikan päälle Ranskan Arlesiin Bouches-du-Rhônen ja Auvers-sur-Oisen. Ja näissä maisemissa voi todellakin ymmärtää sen valon merkityksen, vaikka muuten en taiteesta paljon ymmärräkään – paitsi tietenkin sen, mikä miellyttää omaa silmää. Samoin on myös tunnustettava, että elokuvasta nauttimista edisti viime vuotinen reissu Amsterdamiin ja vierailu van Gogh museossa. Ei sillä, etteikö leffa toimisi ilman sitäkin, toimii toki. Mutta maalaukset, taitelijan elämä ja ajatus avautuivat vielä lisää. Museo on muuten itsessään vierailemisen arvoinen paikka – muista varata liput ajoissa netistä etukäteen.
Ohjauksesta on vastannut Mr. Julian Schnabel, joka ei luottanut tarpeeksi Vincentia näytelleen Mr. Willem Dafoen ilmaisuvoimaan vaan päätti täräyttää elokuvan myös täyteen mahtipontista musiikkia. Musiikki on ihan kiva, mutta rajansa kaikellakin. Toki Ms. Tatiana Lisovskaya on taitava säveltäjä, mutta luonnollekin olisi pitänyt antaa mahdollisuus. Ei sitä pianon pimputusta olisi tarvinnut joka kohtaukseen tunkea. Välillä tuntuu, että hiljaisuus olisi puhutellut katsojaa enemmän ja ehkä siten luonut myös parempaa yhteyttä valkokankaan tarinaan ja antanut katsojalle mahdollisuuden vielä paremmin samaistua Vincentin kokemiin asioihin. Nyt mennään lähes koko ajan mahtipontisesta kohtauksesta toiseen…. Ja vaikka olenkin klassisen musiikin ystävä, niin raja tuli täyteen aika nopeasti leffan kuluessa.
At Eternity’s Gate – Ikuisuuden porteilla rainassa on käytetty taiteellisia vapauksia varmasti jonkin verran. Ainakin siinä, mitä tulee Vincentin todelliseksi kuolinsyyksi. Asia jää edelleen piiloon (itsemurha, vahinkolaukaus, jonkun muun tekemä vahinkolaukaus….) , mutta sen sijaan olisi ollut kiva tietää, kuka löysi yli sadan vuoden päästä Madame Ginouxille tehdyt piirrokset. Ja mitä niille kuuluu nyt? Tässä kohtaa ohjaaja, joka sukelsi pää edellä Vincentin luovuuden kuvaamiseen, olisi voinut lahjoittaa muutaman valkokankaan sekuntin asian selventämiseksi.
Mutta oltiinpa valkokankaalla nähdystä elokuvasta kokonaisuutena mitä mieltä tahansa, yksi asia on varma. Mr. Willem Dafoe olisi ansainnut roolistaan Oscarin. Onneksi sentään tuli ehdokkuus, sillä niin vakuuttavalla tavalla hemmo on imenyt itsensä Vincentin nahkoihin. Ja on omalla tavallaan todella säikyttävää, miten paljon hän muistuttaa esikuvaansa. Vähäisestä dialogista huolimatta miehen heittäytymistaitoa ja herkkyyttä ei voi olla ihailematta. Sitä joko osaa tai ei osaa näytellä laadukkaasti ja Mr. Dafoe osaa. Oli ihailtavaa katsoa, miten hän meni äärilaidasta toiseen luomisvimman toteuttamisesta herkkiin ja inhimillisiin tapaamisiin veljensä Theon (Rupert Friend) kanssa. Veljesten välistä ystävyyttä ja lempeyttä olisi katsonut enemmänkin.
| Taitelijan sielunelämää |   |
|---|---|
| At Eternity's Gate - Ikuisuuden porteilla -elokuva on teos maalarista ja maalaamisesta sekä tästä keskinäisestä suhteesta. Dialogi on todella vähissä koko elokuvassa, mutta sitäkin enemmän on tarjolla sitä vimmaa, mitä taiteelliset (ja ehkä väärinymmärretyt) ihmiset kokevat. Se on sellaista asialle omistautumista, mitä en itse tule varmaan koskaan kokemaan ja mitä voin vain äimistellä. Tämä vimma vaikuttaa luonnon perusvoimalta, ilmaise itseäsi tai kuole. Suosittelen elokuvaa kaikille Vincentin maalauksista pitäville ja tosifaneille. Me muut voimme sitten kenties yrittää ymmärtää luomisvimmaa ja miettiä, onko omassa elämässämme mitään vastaavaa.... Game of Thronesin katselua ei liene lasketa sellaiseksi... | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Willem Dafoe, Rupert Friend, Oscar Isaac, Mathieu Amalric, Emmanuelle Seigner
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Osastot: Draama, LeffatHenkilöt: oscar isaac, rupert friend, willem dafoe