Gallialaiset Asterix (Edouard Baer) ja Obelix (Gerad Depardieu) ovat palanneet valkokankaalle. Tällä kertaa viehättävä parivaljakko suuntaa silmänsä kohti Britanniaa, minne Asterix suuntaa ystävänsä kautta auttamaan Fritaxia roomalaisten invaasion estämisessä Englannin tyynen kuningattaren (Catherine Deneuve) pyynnöstä. Tynnyri mukaan ja matka kohti Englantia.
Elokuva on neljäs Asterix ja Obelix seikkailu valkokankaalla. Aiemmin meitä ovat ilahduttaneet Asterix & Obelix vastaan Caeser (1999), Asterix & Obelix: Tehtävä Cleopatra (2002) ja Asterix Olympialaisissa (2008). Ranskalaisen parivaljakon piirtäjän Mr. Albert Uderzon ja käsikirjoittaja Mr. Réne Coscinnyn käsistä on lähtenyt noin 25 Asterix seikkailee -albumia, joten jatkoa valkokankaalle voi varmaan vielä turvallisesti odottaa. Ja jos nykyiset veikot kyllästyvät vetämään sarvia päähänsä, niin voimme aina turvallisesti jatkaa animaatiolinjalla, joka vuodesta 1967 lähtien on tuottanut katseltavaksi jo kahdeksan Asterixin seikkailua animaationa. Huhujen mukaan seuraava olisi tulossa markkinoille vuonna 2014.
Mukana elokuvassa on vanhoja tuttuja huono-onnisten merirosvojen, kakkoseksi jäävän Cesarin sekä pelkoa etsivien normannien merkeissä. Nämä kaikki on saatu solutettu mukaan suhteellisen hyvin ja olisikin vaikea kuvitella Asterixin seikkailuja ilman merirosvojen laivan uppomista. Mutta tästä valjakosta pelottomat normannit tieteellisine kokeiluineen lentotaidon saavuttamiseksi ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Ne saavat syystäkin omaa aikaansa muita enemmän, sillä onhan se lentotaidon opettelu haasteellista ja hallitseminen ihailtavaa.
Nyt on sitten hyvä myös muistaa, että Asterix kumppaneineen on ranskalainen elokuva. Ja sen jälkeen jokainen voi pohtia sitä, että miten hyvät välit Englannilla ja Ranskalla perinteisesti on – mentäisiiköhän jossain Suomi-Ruotsi tasoisessa kissanhännänvedossa. Ainakin näin voisi kuvitella dialogin kautta, sillä se osuu ja upottaa englantilaista elämää alkumetreiltä lähtien ja vastavuoroisesti osoittaa brittien lämpimän tunteen gallialaisia kohtaan. Toisaalta ohjaaja Mr. Laurent Tirard on kuulemma ’erityisesti’ pyrkinyt panostamaan elokuvassa lempeämielisesti englantilaisten piirteiden esittelemiseen (naurunalaiseksi laittamiseen). Leffan jälkeen ainakin voi odottaa, että englantilaiset eivät puhu tunteistaan, lopettavat kaiken kello viiden teen onnistamiseksi ja käyttävät minttukastiketta ruuan kuin ruuan kanssa sekä arvostavat hienostuneita tapoja. Pohjois-Irlannissa asuneena sekä Englannissa usein vierailleena minun on ainakin jossakin määrin pakko kallistua samaan suuntaan.
- What do you call a good looking man in Britain?
- A tourist.
Selvien englantia sarkastisesti esittelevien vitsien lisäksi elokuva on myös uskollinen Asterix kirjojen tavalla viitata nykyaikaan ja sitä koetteleviin yhteiskunnallisiin asioihin tavalla tai toisella. Tämä oli ehkä helpoiten nähtävissä parivaljakon saapuessa Lontooseen, mistä löytyi kaikkea mielenkiintoista ainakin julisteiden mukaan, mutta myös Cesarilla on muutama jippo hihassaan tämän suhteen.
Rainaa kuvattiin Maltalla, Unkarissa ja Irlannissa, joten jos maisemat innostavat, suosittelen paikan päälle suuntaamista. Itselläni ne ainakin nostivat jonkinlaisen matkakuumeen pintaan. Leffa oli ihan asiallinen, mutta seuraa nauramiselleni en muista katsojista saanut. Joudunkin siis pohtimaan oliko raina oikeasti hauska, vai oliko kirurgin aiemmin päivällä käyttämällä puudutusaineella jotain tekemistä asian kanssa. Uskon kuitenkin, että Asterixin ja Obelixin ystävät suuntaavat elokuvasaliin tätäkin leffaa katsomaan, vaikka se ei ihan sarjakuvaan perustuvana rainana yllä samaan tasoon kuin esimerkiksi Tintin seikkailut.
| Tarina ystävyydestä |   |
|---|---|
| ja samalla sen romantiikan herrasmiesmäisestä etsimisestä Britaniassa. Asterix ja Obelix jatkavat omalle tyylilleen uskollisesti maailman valloitusta ja Cesarin vastustusta tällä kertaa kotikonnun ulkopuolella, mutta onneksi sielläkin riittää niitä roomalaisia sotilaita. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on sanottava, että leffa palvelee kyllä tarkoitustaan, ei poistu totutuista raameista ja sen vuoksi ei myöskään juuri mitään uutta tarjoa. Ellei sellaiseksi sitten lasketa briteille naureskelemista. Suosittelen leffaa kaikille totaalifaneille sekä ranskankieltä valkokankaalla kaipaaville. Asterix & Obelix Britanniassa on oiva tapa viettää koko perheen yhteistä aikaa leffateatterissa, eikä kelloakaan tarvitse tarinan edetessä vilkuilla, sillä niin hyvin se soljuu eteenpäin | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Ja vielä kerran. Herrasmies nousee seisomaan daamin tullessa huoneeseen ja daamista vasemmalla puolella oleva herrasmies ojentaa naiselle tuolin oikealta puolelta tehden samalla kohteliaasti tilaa vasemmalla puolella olevalle toiselle herrasmiehelle, joka myös ojentaa tarvittaessa tuolia oikealla puolella olevalla herrasmiehelle, joka ojentaa tuolia daamille… ihan selvä asia, vai mitä? Aaaargh! Barbaarius kunniaan!
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat