VALIKKO

Anomalisa

Masentunut yritystehokkuuden markkinoija Michael Stone tapaa työmatkallaan Lisan, jonka hän toivoo vetävänsä itsensä pois olemassaolon kriisistä. Tällä juonen kuvauksella ei paljon katsojia kyllä houkutella elokuviin, mutta Anomalisa on kyllä ihan katsomisen arvoinen.

Elokuvaa on kuvattu ekspressionistiseksi tehokeinoksi arkielämän egopsykologista, kafkamaiseksi solipismiksi, ääriyksilöllisyyden antifastasiaksi, energiavapaaksi elämäntuskaksi ja filosofiseksi taiteeksi. Ne, jotka eivät halua tässä vaiheessa nykysuomen sanakirjaa esille tai omaa psykologisia / filosofisia opintoja takanaan ovatkin sitten valmiita luovuttamaan. Tämä ei kuitenkaan kannata. Vaikka Anomalisa liikkuukin paljon Michael Stonen yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunteiden syvässä aallokossa, elokuva on kuitenkin jollakin tapaa myönteinen. Ilmeisesti yksi sen keskeisistä sanomista vaikuttaa olevan, että vaikka ihminen luulee olevansa siellä suossa yksin, niin kyllä kaikilla niitäa samanlaisia tuntemuksia kuitenkin on ja ei se arki siitä toiseksi muutu, vaikka sitä kovasti toivoisikin.

Anomalisan on käsikirjoittanut ja ohjannut Mr. Charlie Kaufman. Mies kynäili teoksen kasaan aikoinaan valenimen Francis Fregoli takaa. Tämä nimi on sinänsä mielenkiintoinen, sillä Anomalissa masentunut Mr. Stone viettää aikaa Fregoli-hotellissa. Ja mielenterveyden puolelle siirtyessä niistä kiinnostuneet varmasti muistavat Fregolin syndrooman. Siinä ihminen luulee kaikkia ympärillään samaksi henkilöksi, joka vain vaihtaa valepukuaan vikkelään tahtiin. Elokuvassa tätä samaa henkilön teemaa tuodaan esille massaa edustavan yhden ainoan äänen Mr. Tom Noonanin avulla. Ainoksi harmaasta massasta poikkeavaksi ihmiseksi animaatiossa Michael kokee Lisan, tästä poikkeavuudesta (anomaliasta) lienee tuleekin elokuvan nimi Anomalisa.

Voiko ohjaaja Mr. Charlie Kaufman ohjata tavallisia elokuvia tai tehdä edes normaaleja käsikirjoituksia? Tai hemmo siis varmasti tähtää sellaiseen tai ainakin edes johonkin keskivirtaan, mutta ovatko ne todellisia sellaisia. Katsoessa miehen elokuvallista CV:tä sieltä ei niitä juuri löydy, mutta sen sijaan katsojille on kyllä tarjoiltu sitä hieman oudompaa lähestysmistapaa muun muassa elokuvissa Elämäni John Malkovichina, Human Nature – Luonnon pikku oikkuja, Adaptation ja Tahraton mieli. Eikä Anomalista tee tästä poikkeusta, vai olisiko kenties jolle kulle muulle tullut mieleen tuoda valkokankaalle käsinukkien esittämä keski-iän kriisi???

Animaatio on helppo tunnistaa Mr. Kaufmanin työksi. Se pullistelee itseironiaa, satiirista huumoria ja runollista dialogia, joka sopisi myös hyvin psykoanalyysin kohteeksi. Anomalisan päärooleissa olevat hahmot kamppailevat kohti parempaa huomista, mutta sen saavuttaminen ei ole mikään itsestään selvyys. Tästä huolimatta hahmot eivät vello missään masentuneisuuden ja itsesäälin meressä, mikä on ihan myönteinen yllätys. Sen sijaan elokuvat ankeasta elämästä kertovat asenteet kertovat enemmänkin yhteiskunnasta kuin siinä olevista ihmisistä.

Animaatiossa kuullaan tasan kolmea eri näyttelijää. Pääosassa pyörivä Mr. David Thewlis, hänen ihastuksensa Ms. Jennifer Jason Leigh ja kaikkia muita edustava Mr. Tom Noonan. Mielenkiintoisesti näiden kolmen näyttelijän avulla on kuitenkin saavutettu ihan mielenkiintoinen ja uskottava dialogi, joka ei puuroudu katsojan päässä. Sen sijaan ohjaaja on osannut hyvin painottaa keskustelua ja antaa sille riittävää sävyä (kiitos vaan tästä huomautuksesta rakas isäni).

Elokuva on tehty stop-motion tekniikalla hyvällä taidolla. 3D-printterillä tehdyt nuket tunnistaa selvästi nukkeanimaatioksi, mutta niiden ohjaajat ovat aivan omaa luokkaansa. Nukkien liikkuminen ja puhuminen on realistitsta, että välillä katsoja voi joutua muistuttamaan itseään elokuvan tyylilajista, animaatiosta. Niiden tehtävä ei selvästikään ole huvittaa katsojia, vaan pikemminkin hämmentää nostamalla esiin nykyajassa esiintyviä syrjäytymisen ja masentuneisuuden tunteita. Epätoivo, eristäytyneisyys ja yksinäisyys eivät ole mitään herkkuja jaeltavaksi, joten ohjaajaa tuleekin kiittää siitä humaanista ja satiirisesta tavasta, jolla hän niitä katsojille esittelee.

Animaation jälkeen ei yllätä, että Anomalisalle on sadellut ehdokkuuksia. Se oli parhaan animaation ehdokkaana muun muassa Oscareissa, Critics Choice:ssa, Kultaisen maapallon ja Independent Spirit Award kisoissa. Kisa oli kovaa ja suoraan sanottuna en uskonut Anomalisan menestykseen sen erilaisuuden vuoksi. Vaikka yleensähän sitä pitäsi pitää etuna. Mutta ihastuttavaa on joka tapauksessa animaation huomioiminen näissä mittelöissä. Anomalisa on tehnyt joka tapauksessa jo animaation historiaa. Se oli ensimmäinen animaatio, joka voitt Grand Jury Prize -palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla.

Keski-iän kriisiäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
ja arjen pakoilua. Anomalisa on rehellisen yksinkertainen eikä sorru muodissa olevaan kertojaan asioiden selventäjänä. Se loppuu toki hieman yllättäen, mutta jättää sitäkin enemmän pohdittavaa animaation katsojille. Ja varmaa on se, että elokuva herättää jonkinlaisen tunteen katsojassa. Se voi olla kyllä ihan mitä vaan laidasta laitaan, mutta oletan katsojan oivaltavan joka tapauksessa nähneensä jotain ainutlaatuista. Anomalisa kertoo hyvällä ja koskettavalla tavalla, että me kaikki olemme lopulta yksin tässä maailmassa huolimatta siitä, että jokainen voi kokea tämän tunteen.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: David Thewlis, Tom Noonan, Jennifer Jason Leigh

Osastot: Animaatio, Draama, Leffat
Henkilöt: , ,
Kommentit

Vastaa