Mitä 1980- ja 1990-luvun toimintaelokuvien tähdille todellakin mahtaa kuulua, elleivät he sitten ole mukana uusimmassa The Expendables 2:ssa. Jokainen löytää omista muistinurkistaan muutamia nimiä, mutta tässä mieleeni pullahtaneita herroja elokuvasaavutuksineen. Ensiksi sieltä harmaiden muistisolujen joukosta miehiä, joilta ei viime aikoina ole tullut uusia valkokankaan valloituksia, ellei nykyistä The Expandables -elokuvaa lasketa sellaiseksi.
Mr. Dolp Lundgren (1957 -), kemianinsinööri Tukholmasta tuli nuoruudessaan tunnetuksi elokuvista: Ivan Dragona Rocky IV:ssa (1985), He-Man:na elokuvassa Masters of the Universe (1987) ja kersantti Andrew Scottin roolissa Universal Soldier – Täydellinen sotilas (1992). Enimmäkseen miehen tuotanto on suoraan päätynyt videovuokraamoiden hyllylle. Mielenkiintoista onkin seurata, että mitä tapahtuu miehen seuraavalle elokuvalla, joka koittaa kovasti hengitellä eloon menestystarinaa: Universal Soldier: Day of Reckoning.
Mr. Chuck Norris (1940 – ) taekwondin ja Tang Soo Dossan taitaja löysi itsensä tähdittämästä elokuvia ilman suurempaa menestystä 1970-luvun lopulla. Jonkinlaista menestystä tuli rainoista: Lone Wolf McQuade – Yksinäinen susi McQuade (1983), Missing in Action – Suoraa toimintaa (1984) ja Mission in Action 2 – Suoraa toimintaa 2 (1985). Mutta Mr. Norris on varmasti tunnetuin televisiosta sarjasta Walker, Teksasista, jota esitettiin vuodesta 1993 lähtien kahdeksan vuoden ajan. 2000-luvulla miehestä ja hänen edustamastaan tyylilajista tuli populaari kulttuurin kyltymätön kohde. Virtuaalimaailmassa on Mr. Norrisista enemmän tai vähemmän totuudenmukaisia faktoja ja vitsejä, jotka ovat saaneet – ainakin nimellisesti – Chuckin siunauksen. Ne löydät täältä.
Mr. Jean Claude Van Damme (1960 – ) tuli tunnetuksi lempinimeltään ’Muscles from Brussels’ 1980-luvun aikana. Miehen elokuvahistoriaan kuuluu sellaisia teoksia kuin Bloodsport – Viimeiseen asti (1988), Cyborg (1989) ja Kickboxer (1989). 1990-luvulla mies onnistui lyömään itseään vähän paremmin julkisuuteen elokuvien Universal Soldier – Täydellinen sotilas (1992), Nowhere to Run – Ei pakopaikkaa, (1993) ja Timecop (1994) avulla. Viime vuosina miehen tuotannot ovat löytyneet videovuokraamoiden hyllystä. Pirteänä poikkeuksena massatuotannon keskeltä sieltä voi pitää vuoden 2008 elokuvaa JCVD (I’m too old for this shit), minkä rikoskomediallisissa piirteissä mies todellakin pääsi loistamaan näyttelijänä. Miehen ääntä on myös päässyt kuuntelemaan Kung Fu Panda 2-elokuvassa, missä hän örähteli Master Crocin hahmon takaa. Mr. Lundgrenin tavoin, Mr. Van Damme esiintyy tulevassa Universal Soldier-rainassa. Odotusarvot valkokankaalle pääsemisessä ovat olemassa, mutta toteutuminen voi olla eri asia.
Mr. Kurt Russell (1951 -) voitaneen laskea jo 1970-luvulla vaikutusta tehneeksi, sillä silloin mies vaikutti Disneyn tuotannossa katu-uskottavana teininä. Ikää lisää ja harteille osuu antisankarit roolit, joista hyviä esimerkkejä ovat: Escape from New York – Pako New Yorkista (1981), Tequila Sunrise – Vaarallinen sekoitus (1988), Tango & Cash (1989) ja Backdraft – Tulimyrsky (1991). Nykyään mies vaikuttaa viettelevän hiljaiseloa vaimokkeensa Ms. Goldie Hawn kanssa.
Mr. Steven Seagal (1952 – ) aikidotaitaja on vaikuttanut elokuvissa: Hard to Kill – Vaikeasti tapettava (1990), Out of Justice – Katujen laki (1991), Under Siege – Kaappaus merellä (a992) ja Under Siege 2 – Kaappaus raiteilla (1995). Mr Seagalia on sanottu yhden ilmeen mies ja viime vuosina hänen elokuvansa ovat päätyneet suoraan videolevitykseen lukuunottamatta vuoden 2010 Machete-elokuvaa. Mr. Stallonen on sanottu tarjonneen osaa Mr. Seagalille seuraavassa Expendables 3:ssa, joten ehkä ura saa siitä toivottua nousukiitoa. Asia on sinänsä mielenkiintoinen, sillä The Expendables 2:ssa pahiksen roolissa oli Mr. Van Damme toivoo karismaattiselle näyttelijätoverilleen tätä roolia. Mutta kuten aina, huhut ovat vain huhuja. Nuorempina miehinä nämä kaksi (Van Damme ja Seagal) eivät oikein tulleet toimeen keskenään, kun kumpikin koitti uhitella toista suohon kunnon kukkotappelun tavoin. Ehkä ikä on tuonut tähän asenteeseen lisää rauhallisuutta – toivottavasti.
Arnold Schwarzenegger (1947 – ) Itävallan kehonrakennuslahja maailmalle ja valkokankaalle on tullut varmaan eniten tunnetuksi Mr. Universe -titteleistään sekä Terminator -elokuvistaan. Niitä on kertynyt aikamoinen kasa: The Terminator – Tuhooja (1984); Terminator 2: Judgment Day – Tuomion päivä (1991) ja Terminator 3: Rise of the Machines – Koneiden kapina (2003). Nyt Arskalla on taas aikaa valkokankaalle, koska pesti Kalifornian kuvernöörinä loppui 2011. Ja olisikin mielenkiintoista tietää mitä hän pitää uudesta Total Recall – Unohda tai kuole -elokuvasta (2012), joka on uudelleen sovitus hänen kaupallisesta menestyksestään vuodelta 1990. Itse pidän eniten Arskan tuotannosta elokuvasta True Lies – Tosi valheita (1994), joka osoitti miehen hallitsevan komiikan taitoja lihasten pullistelun lisäksi tavalla, joka sopi hänen jäyhään olemukseensa. Tosin tämä tyylilaji on sitten jakanut mielipiteitä ison Arskan taidoista suuntaan ja toiseen, koska se ei tarjoa samanlaista machopullistelun mahdollisuuksia kuin perinteissä toimintaleffoissa ennen sitä.
Mel Gibson (1956 – ) on Australian lahja kuumakallejen joukkoon. Tunnetuksi mies tuli varmasti Mad Max elokuvasarjasta (1979, 1981, 1985) sekä Leathal Weapon – Tappavasta aseesta (1987, 1989, 1992). Näiden lisäksi Mel teki vielä hyviä elokuvia 1990- ja 2000-luvun alussa, joista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Chicken Run – Kananlento (2000), Signs (2002) ja We’re Soldiers – Olimme sotilaita (2002). Tämän jälkeen mies on ollut varmaan tunnetumpi alkoholiongelmistaan ja heikosta vihanhallinnastaan kuin elokuvistaan. Toivoa on kuitenkin näkyvissä, myös ilman Expendables-sakkia, sillä miehen viime vuosien tuotantoon kuuluu muun muassa: Edge of Darkness – Pimeyden ytimessä (2010), Beaver – Majava (2011) ja Get the Gringo (2012). Lisää Mad Maxia on myös luvassa lähivuosina, sillä Mel palaa elokuvaan Mad Max 4 – Fury Road, jossa päähenkilönä kaahailee kuitenkin sillä kertaa Mr. Tom Hardy.
Harrison Ford (1942 – ) puusepästä näyttelijäksi vaihtanut Mr. Ford on varmasti tunnetuin joko Han Solo hahmostaan Tähtien sota elokuvasarjassa (ANew Hope – Uusi toivo, 1977; The Empire Strikes Back – Imperiumin vastaisku, 1980; Rertun of the Jedi – Jedin paluu, 1983) tai Indiana Jonesin seikkailuista (Raiders of the Lost Ark – Kadonneen aarteen metsästäjät, 1981; Indiana Jones and the Temple of Doom – Tuomion temppeli, 1984; Indiana Jones and the last Crusade -Viimeinen ristiretki, 1989; Indiana Jones and the Kingdom of Crystal Skull – Kristallikallon valtakunta, 2008). Mr. Ford on tasaisen säännöllisesti tehnyt hyviä elokuvia, eikä tälle näy vielä loppua. Viime vuosina häntä on saatu ihailla sellaisissa rainoissa kuin Extraordinary Measures – Viimeinen mahdollisuus (2010), Morning Glory (2010) ja Cowboys & Aliens (2011), jotka ovatkin sitten jakaneet mielipiteitä puolesta ja vastaan. Itse olen niistä pitänyt.
Sylvester Stallone (1946 – ) leijonanhäkkien siivoamisesta valkokankaalle siirtynyt Mr. Stallone on tunnettu rooleistaan ryysyistä rikkauksiin nousevana Rockynä ja militanttina taistelijana Rambona elokuvissa, missä miehen esitys on ollut fyysisen ylivoimaista muihin samassa elokuvissa oleviin hahmoihin nähden. Rockyn (1976, 1979, 1982, 1985, 1990 ja 2006) sekä Rambon (1982, 1985, 1988 ja 2008) roolit ovat antaneet miehelle sananvaltaa elokuviensa tekemisen suhteen ja vaikka nimet niissä vaikuttavan toistavan itseään, niin se ei haittaa, kun tulosta tulee. Itse pidän Mr. Stallonen parhaimpina elokuvian mätkimisen ulkopuolelle sijoittuvaa Cop Land-rainaa (1997). Elokuvan käsikirjoittaminen, ohjaaminen ja siinä näytteleminen vaikuttaa edelleen olevan paras tapa Mr. Stallonelle valloittaa valkokangasta. Slyn elokuville vaikuttaa olevan tyypillistä piilohuumori – oikeasti, joka on saanut yhä enemmän tilaa sen jälkeen, kun mies lakkasi ottamasta itseään liian vakavasti. Katu-uskottavuus on viime vuosina palautunut juuri Rambon ja Expendables elokuvien myötä, missä vanhan koulukunnan mätkijät pääsevät ottamaan miehestä mittaa.
Bruce Willis (1955 – ) yli 60:ssä elokuvassa urakoinut Mr. Willis on tunnettu television ja valkokankaan puolelta. Televisiossa hän ilahdutti meitä Moonlightning-sarjassa (Konnankoukkuja kahdelle, 1985 – 1989), mistä tapahtui suloinen siirtymä isommalle valkokankaalle John McClanen roolissa Die Hard -elokuvien myötä (1988, 1990, 1995, 2007 ja uutta luvataan vuodelle 2013). 1990-luvulle tullessa Mr. Willisin karisma ei enää purrut yleisöön samalla tavalla ja sieltä saa etsiä hyviä elokuvia. Niitä ovat muun muassa 12 Monkeys – 12 Apinaa (1995), The Fifth Element – Viides elementti (1997), The Sixth Sense – Kuudes aisti (1999). Vuoden 2010 RED palautti miehen toimintakunnossa meille ja tämä on ihastuttavaa jo sen vuoksi, että vuonna 2001 mies ilmoitti vetäytyvänsä toimintarooleista. Onneksi puheet on tehty peruttaviksi. Miestä näkee tulevaisuudessa valkokankaalla elokuvissa: Moonrise Kingdom, Looper, G.I. Joe: Retalion ja toivottavasti myös mahdollisessa RED 2:ssa. (Äkkiä muuten vaikuttaa siltä, että suurimmassa osassa miehen elokuvien nimistä on jokin numero… outoa sinänsä….)
Clint Eastwood (1930 – ) liki 80:ssä elokuvassa näytellyt valkokankaan monitaituri – ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä on tunnettu erityisesti Dirty Harry (Likainen Harry) hahmostaan. Lain kouraan oman tahtonsa mukaan käyttävä sankari teki tehokasta jälkeä valkokankaalla vuosina 1971, 1973, 1976, 1983 ja 1988. Mr. Eastwood on onnistuneesti karistanut jaloistaan niin pölyt spagetti-westernien (mm. A Fistful of Dollars – 1963 ja The Good, The Bad and the Ugly – 1966) sankarina kuin Dirty Harryna ja tuottanut tasaisesti elokuvia ihailtavaksi. Omia suosikkejani Hyvien, pahojen ja rumien lisäksi ovat Million Dollar Baby (2004) ja Gran Torino (2008), jonka jälkeen Mr. Eastwood on kertonut keskittyvänsä ohjaamiseen näyttelemisen sijasta.
Sitten voikin esittää sen ikuisuuskysymyksen, että pitäisikö arvon herrojen siirtyä suosiolla syrjään ja jättää tilaa valkokankaan uusille valloittajile. Hmmmm.. makuasioista ei sovi kiistellä ja on pakko todeta, että sitä ihan mielellään katselee tuotoksia kummastakin ikäryhmästä. Siitäkin huolimatta, että ikääntyneiden näyttelijöiden kohdalla puhutaan geriatrisista vaareista / seniorisotilasta / paappa-ryhmästä, niin uskon heillä olevan vielä paljon annettavaa meille elokuvan parissa tavalla tai toiselle…. Ei ne näyttelijäntaidot katoa, vaikka ikää tulee lisää, jalka vaan ei nouse enää ihan samalla tavalla.
