Tuuli nousee -animaatio kertoo nuoresta pojasta Jiro Horikoshista, joka rakastaa tuulta ja lentokoneita. Elokuvan sijoittuessa Toisen maailmansodan kynnykselle Jiro käyttää kykyjään japanilaisten pommikoneiden suunnitteluun ja fantasiakeskusteluihin idolinsa Giovanni Capronin kanssa. Animaatio on kuulemma ensisijaisesti suunnattu aikuisille, mutta mielestäni se sopii koko perheen katseltavaksi ikärajaa kunnioittaen. Animaatio on siinä mielessä mielenkiintoinen, että pohjautuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin esittäen niitä Mr. Horikoshin (1903 – 1982) näkökulmasta. Tämän lisäksi se pohjautuu taiteellisin vapauksin Mr. Tatsua Horin novelliin The Wind Has Risen.
Ohjaajan Hayao Miyazakin fantasiatuotoksiin valmistautuneet katsojat joutuvat pettymään Tuuli nousee animaatiossa. Sitä ei ole luvassa, vaan valkokankaalta katsojan päälle vyöryy aikansa realismi maanjäristyksen ja toisen maailmansodan merkeissä. Tarina on todenmukainen animaatio, mikä on aika harvinaista nykyelokuvissa. Me jotka odotimme pääsevämme nauttimaan originaaliversiosta emme joutuneet pettymään, sillä animaatio on nähtävissä niin originaalikielellä kuin dubattunakin (kiitos!!!). Vaikka japania en juurikaan ymmärrä, on sitä siitä huolimatta ihana kuunnella.
Ohjauspallilta käsin käsikirjoittaja ja ohjaaja Mr. Hayao Miyazaki jättää jäähyväiset valkokankaille tämän animaation myötä. Teos on hänen viimeinen pitkä elokuvansa. Mutta tämä lause on kyllä kuultu miehen suusta aiemminkin elokuvan Prinsessa Monoken (1997) kohdalla. Toisin kuitenkin kävi ja Henkien kätkemä (2001) palautti miehen ohjauspuikkojen ääreen – katsojien onneksi. Nyt ohjaaja on kuitenkin luvannut astua alas parrasvaloista ja korkeintaa viettää aikaa lyhytelokuvien parissa.
Ohjaajan fanit voivatkin bongailla seuraavasta listasta omia suosikkejaan. Itse olen ryhtynyt miehen teosten fanittajaksi rakkaan pikkuveljeni T:n innoittamana. Kiitos, kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos, että osoitit isosiskollesi oikean suunnan.
- Tuulen laakson Nausicaä (1984)
- Laputa: linna taivaalla (1986)
- Naapurini Totoro (1988)
- Kikin lähettipalvelu (1989)
- Porco Rosso (1992)
- Prinsessa Mononoke (1997)
- Henkien kätkeämä (2001)
- Liikkuva linna (2004)
- Ponyo Rantakalliolla (2008)
Useimmat Mr. Hayao Miyazaki elokuvat käsittelevät ihmisen suhdetta luontoon, eikä Tuuli nousee ole tästä poikkeus. Ohjaajan elokuvissa ei myöskään ole koskaan tyypillisesti täysin pahaa tai hyvää, vaan meistä kaikista löytyy (olipa kuinka paatunut tahansa) myös ne hyvät puolensa. Onkin helppo kuvitella, että tämä ärsyttää jossain vaiheessa katsojaa, joka voi toivoa ohjaajan keskittyvän välillä pelkän pahan hahmon kuvaamiseen. Toisaalta näistä pelkkiä pahiksia on kyllä tarjolla muiden animaatiostudioiden tuotoksissa tarpeeksi, joten sallittakoon Mr. Miyazakille omatunnon kolkuttaminen. Tuuli nousee poikkeaa hahmojen kautta myös miehen aiemmista elokuvista. Yleensä Hayao Miyazaki on sekoittanut valkokankaalla autuaallisesti keskenään eläimiä ja ihmisiä sulavaan soppaan. Tällä kertaa eläinhahmot kuitenkin loistavat poissaolollaan.
Ihmisen ja luonnon suhteen kuvaamisen lisäksi Mr. Hayao Miyazakin yksi lempiteema elokuvissa on ollut lentäminen ja lentävät koneet. Tuuli nousee -animaatiossa tämä on muita elokuvia vielä merkittävämmässä osassa, sillä luvassa on Mitsubishi A6M1 eli Zero-hävittäjien suunnittelua ja tuulikokeita niiden tekijän Jiro Horikoshin näkökulmasta. Ehkä tämän aiheen vuoksi elokuva ei ole herättänyt suuria hurraa-huutoja rapakon tuolla puolella, jossa mielellään muistellaan Pearl Harbouria hieman toisenlaisesta näkökulmasta.
| Ihana animaatio asioille omistautumisesta |  |
|---|---|
| Vaikka Tuuli nousee -animaatio poikkeaa selvästi Mr. Hayao Miyazakin aiemmasta tuotannosta, se ei kuitenkaan petä katsojaa (paitsi ehkä sen fantasian poissaololla). Valkokankaalla nähdään nyt mielenkiintoinen esitys realismin ja haaveiden yhdistelmästä, jossa halutaan vain tehdä taidetta ja joudutaan samalla kantaman sen seuraukset. Mukaan on saatu mielenkiintoisesti pakollista romantiikan tynkää elämänkerran tyylisesti, mutta tämäkään ei vie liikaa tilaa Jiron luomisvimman kuvaamiselta. Sen sijaan se osoittaa, että me kaikki olemme ihmisiä. Sota-aikaan sijoittumisesta huolimatta Tuuli nousee ei nosta esille moraalisia ongelmia vaan sitä enemmän korostaa jollekin asialle omistautumista. Animaation ja Jiron osaamisen myötä sitä ihaileekin niitä ihmisiä, jotka ovat löytäneet kutsumuksensa jollekin alalle ja sitä samaa toivoisi myös itselleen. Tuuli nousee on kaunis, tasapainoinen ja sujuvasta etenevä animaatio, joka nostaa aina välillä kyyneleen silmäkulmaa, mutta jättää katsojalle hyvän olon. Suosittelen leffaa kaikille Mr. Hayao Miyazakin faneille ja niille, jotka haluavat nähdä romanttista maisemaa haastavan taustan parissa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Tuuli nousee, on uskalletteva elää. – Paul Valéry
Osastot: Animaatio, Draama, Leffat