Outin Leffaopas

Inception on sci-fi pohjainen Christopher Nolanin toimintaelokuva. Mr. Nolanille tyypillisesti elokuva on saanut tuekseen hyvän näyttelijäjoukon lisäksi lähes tuoreita nimiä ilmana aiempaa nolamismia. Vai voiko paljon väittää vastaan seuraavien kohdalla: Leonardo DiCaprio, Ellen Page, Joseph Gordon-Levitt, Marion Cotillard, Cillian Murphy, Tom Hardy, Dileep Rao ja Michael Caine, jota hän vaikuttaa pitävän henkilökohtaisena maskottinaan. Ja mitä tulee niin sanotun ”leading man” Leonardo DiCaprion rooliin ja elokuvan juoneen, niin ei voi kuin pohtia ääneen onko Mr. DiCaprio tehnyt viime aikoina niin sanottuja helppoja elokuvia, joissa ei mennä sananmukaisesti pään sisään… hmmm…. eipä tule juuri mieleen. Ja sama linja jatkuu Inception elokuvassakin.

Leonardo DiCaprio näyttelee Dom Cobbia, joka on erikoistunut toisten ihmisten mielen syvimpien salaisuuksien varastamiseen unien kautta. Ja nyt vastoinkäymisten vuoksi hän joutuu tekemään vastaisen keikan ja istuttamaan (inception) ajatuksen toisen alitajuntaan. Tässä mennään sitten hyvin kauas yli sen rajan, missä toinen kuiskuttelee korvaasi jotain nukkuessasi tai lorottaa vettä korvan juuressa pissahädän aikaansaamiseksi. Ja ennen kuin kokonaan tyrmäät uneen vaikuttamisen mahdollisuuden, niin ystävällisesti muistutan siitä, että unen aikana aivoissa oikeasti tapahtuu yhtä aktiivista toimintaa kuin valveillakin, samoin kuin aivot tuottavat sen luokan harhoja / hallusinaatioita, että niiden tasolle pääsemiseksi on Mr. Nolanillakin vaikeuksia. Kunnon sci-fi leffan tyyliin Inception jättääkin avoimeksi sen pohtimisen, että mikä oikeasti on unta ja mikä ei. Mutta nostaa samalla esille sen, että uniin voi ”oikeasti” vaikuttaa. Ikävä kyllä Inception jätti sen omalta kohdaltani pois, vaikka mistäs sen oikeasti tietäisi, mistä viime yönä näki unta.

http://www.youtube.com/watch?v=S3XzUYd6nrU

Inception-elokuvan näyttelijät vievät katsojan mukanaan elokuvan syövereihin ja heidän unimaailmoihinsa. Erityisen ihastunut olin Joseph Gordon-Levittin suoritukseen, joka toi miehelle lisää särmää Kolmas Kivi Auringosta ja 500 Days Of Summer tuotoksien päälle. Toivottavasti kuulemme vielä paljon lisää tästä nuoresta miehestä, joka pärjää Inception:ssa Mr. DiCapriota paremmin ja esittelee meille todella taitavaa akrobatiaa sekä Penrosen rappuja. Tahtoo lisää hänen elokuviaan ja heti!!

Elokuvaa on kuvattu ison rahan turvin ja tämä näkyy lopputuloksessa unien arkkitehtuurissa sekä niiden sortumisina. Lienee siis ihan kiva juttu, että Mr. Nolanilla on takanaan sellainen yli miljardin dollarin kassamagneettileffa kuin Batman-sarjan Yön Ritari, että studiopomojen oli helppo avata kukkaron nyörejä tähänkin elokuvaan.

Unimaisemat ja erikoistehosteet

Jokaisen ihmisen unimaailman ollessa ainutlaatuinen ei liene ihme, että elokuvaa on kuvattu useassa eri paikassa. Periaatteessa muun muassa Los Angeles, Pariisi, Tangier ja Tokio ovat päässeet mukaan elokuvaan pienten otosten muodossa, mutta samaan aikaan miettii sitä, että unien arkkitehtuuristen ympäristöjen ollessa aika järjettömiä, niin olisiko ne voinut toteuttaa myös vain studiossa tietokoneen ja blue/green screenin avulla. Ehkäpä Mr. Nolan on uskaltanut uneksia suuria viedessään näyttelijäjoukkoaan ympäri maailmaa. Mr. Nolan ylpeilee sillä, että elokuvassa ei ole liikaa (keskimäärin kuulemma noin 500) erikoistehosteisiin perustuvaa kohtausta. Noin 500 on vähän, myönnettäköön, kun keskimääräisesti niitä voi olla 1500 – 2000. Joten yhden kohtauksen kuvaaminen siellä ja toisen täällä voi selittää tätä laajaa matkustamista ympäri maailmaa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Mielenkiintoinen asia elokuvan teosta oli sen tuotannon aikainen salaperäisyys. Siinä missä leffoista yleensä tipahtelee, ihan markkinointi mielessäkin joitain yksityiskohtia julkisuuteen leffan teon aikana, tätä pyrittiin välttämään Inception elokuvan aikana (vaikka onhan se oikeasti yksi mainoskikka – haluat tietää, en kerro, läl-läl-lää). Tuotantotiimi suojeli sitä kuin suurintakin valtiosalaisuutta. Mikä antoi elokuvalle mahdollisuuden Timo Peltosen 23.6.2010 Helsingin Sanomissa kirjoittamaan WAU-efektiin. Peltosen mukaan efektillä tarkoitetaan ihmisen reagoimista johonkin niin ainutlaatuiseen kokemukseen, että se saa katsojan haukkomaan henkeään. Tällä ”Wau”-efektillä on kuitenkin hintalappunsa, sananmukaisesti. Siinä missä ennen erikoistehosteiden näyttämiseksi riitti ”tappajahain pää”, nykyiset katsojat vaativat yhä enemmän vaikuttuakseen, ja uskoisin, että tulevat katsojat vielä enemmän. Ja tämä maksaa – paljon! Lähempi tarkastelu viime vuoden kassamenestyksistä osoittaa niillä olevan aika iso hintalappu matkalaukussaan. Esimerkiksi Avatar (2009) maksoi studiolle 237 miljoonaa dollaria ja kaikkien katastrofielokuvien äiti 2012 (2009) 200 miljoonaa dollaria. Näihin verrattuna Inception sai matkalaukkuunsa sellaisen pienen ja sievän hintalapun kuin: 160 miljoonaa dollaria. Ja on tällä rahalla onnistunut luomaan sellaisia erikoistehosteita ja kokemuksia katsojalle suhteellisen uuden alueen valloittamisesta tavalla, joka varmasti tuo studiolle siihen sijoitetut rahat takaisin.

Mr. Nolan on pystynyt pitämään tämän hintalapun toiselle puolella katsojan kiinni tuolissaan. Elokuva ei pröystäile vain erikoistehosteilla, vaan hän on myös pystynyt rakentamaan hahmoja, jotka kasvavat elokuvan aikana ja joihin on helppo sisäistyä (kunhan saa kiinni siitä, kenen unessa oikein mennään), vaikka elokuva pyöriikin sci-fin puolella. Dialogi on sujuvaa, näyttelijätyö hyvin etenevää sekä elokuva on tuottanut uuden klassikon lentävien lauseiden joukkoon. Seitsemän vuotta Inception elokuvan käsikirjoituksen kanssa puurtamista ei siis mennyt hukkaan, kun kohta kaikki hokevat ” Darling, you mustn’t be afraid to dream bigger.”

Oma mieli vie mukanaan

kunnolla elokuvan aikana eikä ajan kulua oikeastaan huomaa. Alun kiinniottamisen ongelmista ja jossain vaiheessa selvästä lopusta huolimatta, elokuva kantaa hyvin. Mr. Nolanille tyypillisesti katsoja saa enemmän kuin tilaa, koska Mr. Nolan haluaa haastaa hänen mielensä eteenpäin unitasojen välillä. Sitä voi vain pohtia, että millaisessahan laatikossa niitä omia syvimpiä ajatuksiaan oikein säilyttää. Elokuvan trailereihin on tungettu suurimmat mielen muutokset, mutta itse elokuva tarjoaa sitten sen vastapuoleksi syvällisempää perehtymistä uniin, niiden puolustamiseen ja henkilöihin tutustumiseen. Inception-rainaa voi pitää mielenkiintoisena, markkinointia erittäin onnistuneena ja näyttelijävalintaa suhteellisen hyvänä. Elokuva ei kuitenkaan tule omiin uniin (ainakaan tietoisesti) ja jättää siten pohtimaan, että miten paljon pojoja sille oikein pitäisi antaa. Mielestäni nykyinen määrä tuntuu oikeudenmukaiselta. Vuoden parhaaksi elokuvaksi omassa kategoriassani tällä on vielä matkaa, samoin kuin sen ainutlaatuiseksi tunnustamiseksi. Kysynkin, että soittaako Matrix ja kahden rinnakkaisen maailman eläminen mitään kelloja??

Overall
Kokonaisarvosana.

Mielenkiintoinen knoppi on asioiden merkitys unessa, kaikella on kuulemma tarkoituksensa. Sen pohjalta voi pohtia roolien nimiä. Esimerkiksi Ellen Pagen näyttelemä Ariadne auttoi muinaisessa Kreikan mytologiassa Thesausta pakenemaan Minotauruksen labyrintista lankakerän turvin ja elokuvassa hän suunnittelee, kappas – kappas, unien labyrintteja. Tai Marion Cotillardin rooli Cobbin vaimona Mallorie ”Mal” Cobbina. Mal:n suomennos latinasta on paha ja sellainen vaikutus hänellä tuntuikin olevan aina välillä Cobbin alitajuntaan. Elokuvan toista katsomiskertaa voisi puoltaa näiden varjossa olevien asioiden selvittäminen, tai sitten Mr. Gordon-Levittin roolisuorituksen uudelleen näkeminen, jään miettimään asiaa.