Broken City -elokuvassa New Yorkin kaupunkin pormestari Nick Hostetler (Russell Crowe) epäilee vaimollaan Kathleenilla (Catherine Zeta-Jones) olevan suhde ja hän palkkaa entisen-poliisin-nykyisen-yksityisetsivän Billy Taggartin (Mark Wahlberg) selvittämään asiaa. Kumpa elokuvan perusjuoni olisikin näin yksinkertainen, mutta Billyn tonkiessa asioita alkaa paljastua yksi jos toinenkin muuttuja, jotka vaikuttavat toisiinsa ja mikään ei niinkuin ennen. Lisäksi pormestarin vaalit kurkkivat nurkan takana, joten kaikella voikin olla sitten poliittinen syy.
Mr. Wahlberg on mielestäni oikeasti lahjakas näyttelijä. Nyt vain vaikuttaa siltä, että mies on jämähtänyt perusmalliinsa näyttelemään keskiluokkaista punaniskaa, joka tekee virheitä ja koittaa sitten korjata niitä parhaan kykynsä mukaan. Ja Broken City ei tästä formaatista todellakaan eroa omaksi edukseen tai tuo uusia piirteitä Mr. Wahlbergistä esille. Ikävä kyllä Mr. Wahlbergin samaan sementtiin valumisen lisäksi elokuva ei myöskään kauheasti innosta tai suurempia jännitysmomentteja valkokankaan tällä puolella aikaan. Tarinan aukaiseminen kestää aikansa, mutta sen jälkeen mennäänkin sata lasissa eteenpäin vieden loputkin mielenkiinnon ylläpito kohteet katsojilta. Kiitti, tämä tästä, voit lähteä kotiin. Elokuvasta jääkin helposti tunne, että se on näyttelijöiden ammattitaidon kohdalla suhteellisen hukkaan heitettyä aikaa ja leffa päätyy täyttämään täytetilaa parempia elokuvia odotellessa.
Broken City -rainalla on kuitenkin yritystä tunkea itseään poliittisten trillereiden alati kasvavaan joukkoon. Se täyttää suhteellisen hyvin tällaisille trillereilla asetetut vaatimukset: laillista toimivaltaa venytetään äärirajoille ja niiden yli, asiat eivät ole sitä miltä näyttävät ja mukana on kiristystä / korruptiota suuntaan jos toiseen. Elementit siis löytyvät, ne eivät vaan saa aikaan katsojan niskakarvoja nostattavaa tunnelmaa. Selkään puukottamisen, salaliittoilun ja kieroilun mentaliteetteja voi hakea muun muassa seuraavista elokuvista: Presidentin miehet (1976), The Pelican Brief (1993), Enemy of the State (1999), Spy Game (2001), State of Play (2009), Fair Game (2010), The Ghost Writer (2010), Tinker Tailor Soldier Spy (2011), Ides of March (2011) ja Argo (2012). Näissä valkokankaalla vaikuttavien henkilöiden selviytymistä ja totuuden etsimisen onnistumista jännittää välillä ihan tosissaan. Ehkä tuottajaportaan ja ohjaajien olisi ollut hyvä ottaa katsoa edes muutama näistä virikkeiden etsimisen merkeissä.
| Hyvä yritys poliittisen trillerin suuntaan |   |
|---|---|
| Luvassa valkokankaalla on seksiä, valheita, korruptiota ja poliittista vallankäyttöä. Elokuvaa on pidetty modernina versiona Chinatown (1974) leffasta, eikä nimitys poliittiseksi trilleriksi menisi kovin paljon metsään loppumetreilläkään. Mutta itse en lähtisi sitä Chinatowniin kyllä rinnastamaan, vaan pikemminkin johonkin tusinatavaraan. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Broken City lunastaa kuitenkin paikkansa viihdyttävänä ja suhteellisen intenssiivisenä, joskin välillä totaalisen tyhmänä, elokuvana. Broken City haluaa tulla otetuksi vakavahenkisenä elokuvana, mutta ikävä kyllä kaatuu kaiken uusintaesittämiseen jo alkumetreillä. Se ei tarjoa kovin paljon mitään uutta, mutta elokuvan aikana ei myöskään katsele kelloaan loppumetrejä odotellen. Broken City palvelee viihdyttävää tarkoitustaan, mutta se on kyllä myös äärimmäisen helppo unohtaa salista poistumisen jälkeen. Suosittelen leffaa kaikille herrojen Wahlberg ja Crowe faneille, miehet pitävät tutut maneerinsa ja sitä kautta katsojat saavat mitä haluavat. Me muut voimme sitten nollata aivojamme leffan aikana, sillä se ei vaadi katsojaltaan kovin syvällistä ajattelua - tämä on oikeasti sääli, sillä leffan teemalla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: catherine zeta-jones, mark wahlberg, russel crowe