Outin Leffaopas

Parker (Jason Statham) on paatunut, mutta oikeudenmukainen murtovaras, jolla on kaksi periaatetta: vien rahaa vain niiltä, joilla on varaa sen menettämiseen sekä en vahingoita niitä, jotka eivät sitä ansaitse. Periaatekoodinsa siis itse kullakin. Ikävä kyllä hieman pieleen menneen murtoyrityksen tuloksena ja periaatteiden sinnikkyyden vuoksi hänen yhteistyökumppaninsa (Michael Chiklis, Wendell Pierce, Clifton Collins Jr., Micah A. Hauptman) päättävät deletoida Parkerin ulos tästä elämästä. Homma niin sanotusti kuitenkin kusee alleen ja Parker lähtee tasoittamaan tiliään joukkion kanssa Palm Beachiin, missä hän saa paikallista apua kiinteistövälittäjältä Leslie Rodgersilta (Jennnifer Lopez), joka asuu ihastuttavan mammansa (Patti LuPone) kanssa.

Ohjaaja Mr. Taylor Hackford on tunnetumpi suurelle yleisölle draaman kuin toiminnan ohjauksesta. Ja syy tähän on Parkerin jälkeen aika selvä. Miehen elokuvallisesta CV:stä löytyy muun muassa Upseeri ja Herrasmis (1982), Kaikki pelissä (1984), Valkeat yöt (1985), Dolores Clairborne (1995), Todistettavasti elossa (2000) ja Ray (2004). Parkerissa vaikuttaa siltä, että ohjaaja ei saa toiminnasta kaikkea sitä irti, mitä siitä on tarjolla, vaan sen sijaan pyrkii etsimään draamallista ratkaisua. Siis perinteiseen toimintaan?!? Asioiden jauhaminen ei auta tässä kohtaan, vaan leffaa olisi pitänyt tiivistää ja toimintaa kohdentaa reippaalla kädellä katsojien mielenkiinnon turvaamiseksi sekä elokuvan koossa pitämiseksi.

Elokuvauransa vuonna 1998 (Lock, Stock and Two Smoking Barrels) aloittanut Mr. Statham ei näytä vielä hiipumisen merkkejä valkokankaalla tai siirtymistä romanttisen komedian suuntaan. Miehen elokuvalliseen CV:n mahtuu reilut 30 elokuvaa, joista ainakin kolmea voi pitää suhteellisen hyvää jatkoa osoittavina leffoina. Samaa Frank Martinin roolia on näytelty elokuvissa The Transporter (2002, 2005, 2008), roolinimi vaihtui Chev Chelioksi Crank-elokuvissa (2006, 2009) ja lopulta Lee Christmas:ksi The Expendanles-rainoissa (2010, 2012, 2014). Ja mikäli Parker takoo kolikoita kotiinpäin, voi suhteellisen turvallisesti olettaa Parkerin liittyvän tähän säännöllisiin tulontuojiin. Mr. Stathamin näyttelijäntaitoihin ja stuntteihin ihastuneet ihmiset voivat lohduttautua sillä, että valkokankaalle niitä on tulossa lisää elokuvien Humminbird, Homefront, Heat ja The Expedables 3 -elokuvien muodossa. Ja toivottavasti niissä on parempi käsikirjoitus / ohjaaja kuin nyt valkokankaalla nähdyssä Parkerissa, jotta Mr. Stathamin ura saisi vihdoinkin lisää arvoistaan tunnustusta.

Parkeriin kuitenkin ihastuneet voivat nyt vain toivoa, että elokuvalle löytyy jatkoa. Sen ainakaan ei pitäisi olla kiinni materiaalin puutteesta, sillä yhdysvaltalainen rikoskirjailija Mr. Donald Westlake (1933 – 2008) alias Richard Stark kirjoitti kaikkiaan 25 Parker-tarinaa vuosien 1962 ja 2008 välillä. Nyt valkokankaalla nähty elokuva perustuu miehen Flashfire (2000) nimiseen teokseen. Mikäli taiteellisia vapauksia valkokankaalla nauttinut tyyli osui itseensä, suosittelen myös mielelläni Mr. Westlaken toiseen tunnettuun hahmoon, huono-onniseen murtovarkaaseen John Dortmunderiin, tutustumista joka vaikuttaa olevan kaikkea sitä mitä Parker ei ole.

Ensimmäinen Parker-teemainen elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1967, jolloin The Hunter -nimiseen novelliin perustunut elokuva Point Blank pääsi valloittamaan ihmisten sydämiä. Siinä Parkerin nimi oli kokenut taiteellisen vapauden ja muuttunut Walkeriksi. Vuonna 1968 Parkerilla oli edelleen vaikeuksia käyttää omaa nimeää. Novelliin The Seventh perustuva elokuva The Split esitteli meille hänen nahoissaan McClainin. Vuosi 1973 ei ollut myöskään vielä valmis tunnustamaan periaatteellisen murtovarkaan nimeä. The Outfit-novelliin perustuva samanniminen elokuva toi valkokankaalle jälleen uuden nimen – Earl Macklin. Tämän jälkeen Parkerin tarinassa otettiinkin hurja hyppäys ajallisesti eteenpäin, vuoteen 1999, jolloin The Hunter-novelliin perustuva samanniminen elokuva esitteli Parkenin nahoissa jälleen uuden nimen – Porterin. Tällä kertaa on sentään päästy samaan aakkoseen. Joten nyt vihdoinkin ollaan sitten Parkerissa, jonka perään ehkä sitten vain liitellään numeroita tästä eteenpäin, riippuen filmin vastaanotosta.

Lättyyn tulee ja lujaa

Elokuvassa on periaatteessa kaikki mahdollisuudet hyvään, humoristiseen, satiiriseen iske lättyyn toimintakomediaan. Mutta ikävä kyllä muutamien hyvien otosten rinnalla tätä ei juurikaan valkokankaalta katsojalle välity. Parkeria pitää pystyssä Mr. Stathamin karisma, näyttelijätaidot ja elokuvalle omistautumimen, ilman miehen vakuuttavaa roolityötä ja toimintakohtauksia saliin olisi voinut vallan mainioisti nukahtaakin. Pitkään aikaan en ole ollut näin tylsistynyt toimintaleffassa, eli valkokankaalta uupui selvästi jotakin ja Parker oli toimintaansa nähden aivan liian pitkä elokuva. Toinen pitkä miinus leffalle tulee Ms. Lopezilta, jonka läsnäoloa en oikein ymmärtänyt. Eikö elokuvalle olisi kuitenkin ollut parempi palkata siihen, joku joka osaa oikeasti näytellä, eikä vain keikistellä tai mutristella suuta? Pääparin välillä pitäisi olla kemiaa – kuulemma, mutta tänne asti se ei kyllä välittynyt, vaan pikemminkin se ohjasi elokuvaa vielä tylsempään suuntaan. Tämä on todella sääli, sillä toimintakomedia parhaimmillaan naurattaa ja pitää katsojan hyvin otteessaan. Sitä odotellessa tyydyn antamaan elokuvan pisteet Mr. Stathamille, joka ikävä kyllä ei yksin pysty pelastamaan lähes alkumetreiltä torpeedoitua toimintakomediaa.

Overall
Kokonaisarvosana.