Harry Brown on brittiläinen, jokseenkin välillä hieman väkivaltainen, elokuva, joka mielestäni seuraa hyvin brittiläistä tarinan kerrontaa. Sille on tyypillistä asioiden suhteellinen realistinen ja osin raadollinen kuvaus sekä mahdollisuus siihen (toisin kuin hollywood-malliin), että loppu ei välttämättä ole sitten niin kovin onnellinen kaikille päähenkilöille. Ihmisiä voi ihan oikeasti kuolla, loukkaantua tai joutua pahoille teille. Elämä on sellaista. Elokuvassa esiintyvä väkivalta ja sen liittäminen kostamis-genreen, on herättänyt runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan.
Mielenkiintoista on ollut se, että elokuvan kosto-tyylistä väkivaltaa on kritisoitu runsaasti mediassa ja itse olin kyllä välillä aina vähän, että ”anteeksi mitä??” – siis tätä väkivalta määrää??? Missä lintukodossa ne kirjoittajat oikein elelevät?? Elokuvassa tapahtuva väkivaltainen käyttäytyminen on hyvin olennainen osa tarinaa ja en osaa kuvitella sitä paljonkaan sieltä pois. Jos pakko on yrittää, niin aina muutaman kohtauksen voi deletoida, mutta nekin ovat sellaisia, että niissä ei kuole kukaan. Kuolema on kuolemaa elokuvassa ilman suurempia erikoistehosteita. Ja ne, jotka arvioivat sitä, että elokuva on liian vigilante, liian väkivaltainen, liian epätodellinen, voivat puolestani muuttaa vuodeksi tai pariksi esimerkiksi Pohjois-Irlantiin (mielellään Belfastiin katumellakoiden aikaan), jonka jälkeen voimme keskustella asiasta uudestaan. Ja sitä pohtiessa voi myös muistella yleensä Iso-Britanniasta tulevia uutislähetyksiä (Downing Street politiikan lisäksi), mitkä välillä tuntuvat koostuvan elokuvan esittämän kaltaisista katumellakoista / jalkapallomellakoista / rotumellakoista / -mellakoista.
Koko leffa ei tietenkään ole yhtä vigilante meininkiä, vaan tarinaa rakennetaan hyvin alusta alkaen. Kaiken kaikkiaan koko elokuvan tempo on rauhallinen ja vie elokuvaa hyvin eteenpäin. Brittielokuvan grand old man Michael Caine esittää Mr. Harry Brownia, joka joutuu ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Toiset sanovat tätä kostamiseksi, toiset oikeudeksi, jotkut joksi muuksi. Tällä toiminnallaan Mr.Brown jättää katsojalle päätettäväksi sen, että voiko pahaa kostaa hyvällä. Ja mitä se hyvä oikein sitten on. Ja kuka on hyvä ja kuka paha.
http://www.youtube.com/watch?v=OVOSfHFNlcI
Hmm… ikäraja filmille oli korkea (K15, siinä se saa kyllä pysyäkin). Välillä mietin, että meneekö elokuva myös siinä kohtaa, missä oma suositukseni olisi OSAS, mutta kävin kuitenkin elokuvan yksin käpristelemässä läpi. Elokuvakokemusta oli toki mukana jakamassa oli lauma eri ikäisiä ”täysi-ikäisiä” miehiä ja sitten minä kukkamekossa… katseltiin toisiamme vähän siihen malliin, että kuka meistä meni vahingossa väärään saliin. No, se en ollut ainakaan minä.
Mielenkiintoista, joskaan ei mielekästä, on myös se, että kuvauspaikalla (Lontoon Elephant & Castle lähiössä) asuvat britit kuvaavat elokuvan toimintaa nuorisojoukkojen kohdalta varsin realistiseksi. Tämä pakottaa katsojan pohtimaan sitä, miksi tilanne on sellainen kuin on. Elokuva sinänsä ei ole yhteiskunnallinen kannanotto nuorisorikollisuuteen tai huumeiden käyttämiseen, saati sitten siihen, että oman käden oikeutta voisi käyttää ongelmian ratkaisuun. Poliisi on ihan oikeasti kiva kaveri. Siitä huolimatta pohdin paljon sitä, että jääkö paikalla asuvalle oikeasti paljonkaan eri vaihtoehtoja elämässä selviytymiseen: mukaan tempautuminen tai poismuutto. Mutta entä jos et voi muuttaa pois? Mitä mahdollisuuksia silloin oikeasti on olemassa? Jengiin kuuluminen voi olla se ainoa tapa elää vähän vanhemmaksi.
| Jätä popparit kassalle |   |
|---|---|
| Vaikka elokuvan realistinen väkivalta ja raadollinen yhteiskunnallinen kuvaus voi pelottaa osan katsojista pois, suosittelen filmiä erittäin lämpimästi. Elokuvasta ei poistu ahdistuneena tai ylenpalttisen surullisena. Pikemminkin mukana on paljon pohdittavaa. Raina ei ole siis tyypillinen kesä-popcorni-ja-limu-elokuva, mutta tarjoaa paljon pintaa syvemmän kokemukset, kuin popcornin mukana massutettavat filmit. Toivon kovasti, että ihmiset löytävät itsensä elokuvista tämän rainan parista. Sen viihteellisyys, jos näin voi sanoa, ei lepää kostossa, tappamisessa tai rikollisuudessa, vaan siinä näyttelijätyössä, mitä muun muassa Mr. Caine tuottaa. Suosittelen, ihan oikeasti. Ja olen enemmän kuin aidosti hämmästynyt, jos tätä suoritusta ei noteerata missään elokuvapalkintojutuissa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Elokuvan introon ei voi kuin yhtyä: ”Michael Caine is Harry Brown.”
Osastot: Jännitys, VäkivaltaHenkilöt: michael caine