3Simoa elokuva esittelee meille Lassen (Rami Rusinen) ja Simon (Olli Rahkonen). He toimivat, enemmän tai vähemmän onnistuvina murtovarkaina Sörnäisissä. Homma pyörii suhteellisen hyvin, kunnes Simo saa selville, että hänellä on lapsi. Kostea yö Eevan (Paula Vesala) kanssa tuotti jälkikasvun. Ikävä kyllä Eeva ei muista minkänäköinen Simo oikeasti oli, joten Simo lähettää kaverinsa Lassen esittämään itseään ja katsastamaan jälkikasvuaan, jonka nimi on myös Simo (Iivari Salo). Tämän lisäksi Lassella ja Simolla on myös muut syynsä tutustua Eevaan, mutta kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan romanssirintaman ja velkojen maksun tullessa mukaan kuvioihin. Lopputuloksena on se, että elokuvassa yksi on oikeasti Simo, toinen esittää Simoa ja kolmas ei halua olla Simo, vaan Antero. Ota siitä nyt sitten selvää, että kuka tekee, mitä ja miksi. Tiivistettynä voisi sanoa, että 3Simoa esittää sen mitä tapahtuu, kun asiat eivät todellakaan mene suunnitelmien mukaan.
3Simoa keskittyy yhden päivän kuvaamiseen siitä, mitä voi tapahtua kun roolit otetaan liian tosissaan, kerrotaan miljoonia valheita ja yritetään sitten rämpiä eteenpäin erilaisissa selityksien suossa jäämättä kiinni. Paljon tapahtumaa, mutta sehän on sitä arkielämää itse kullekin.
Puoleentoista tuntiin on saatu kiitettävä määrä komiikkaa mukaan ja kun osaa rehellisesti nauraa itselleen, osaa myös nauraa elokuvan tarjoamille hauskoille, mutta uskottaville tapahtumille. Ja tästä voinkin vain kiittää ohjaaja-käsikirjoittaja-leikkaaja ja muutenkin monitoimimies Mr. Teemu Nikkiä. Ajatus elokuvalle lähti Mr. Nikin mukaan siitä,että hän koki elokuvat maagisiksi (niinhän me kaikki) ja hakeutui aikoinaan alan pariin työhön. Miehen kulku juoksupojasta ohjaajaksi on vienyt aikansa, mutta samalla se vaikuttaa opettaneen hyvän elokuvallisen rytmin löytämisen. Pienillä eleillä ja asioilla on suurempi merkitys kuin alleviivatulla naurulla.
Katsojia soisin tälle suomalaiselle komedialle runsaasti, koska se on tuotettu uudella ja mielenkiintoisella tavalla. Siinä missä Iron Sky keräsi rahaa faneilta, 3Simoa – leffan rahoituksesta on perinteisten kanavien (elokuvasäätiö, YLE) lisäksi vastanneet ennakkoluulottomat ja elokuvaan uskovat elokuvatyöläiset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kotiin päin kolisevat kolikot jaetaan ohjaajan Mr. Nikin mukaan naapurin koirasta lähtien lähes kaikkien elokuvan tekoon osallistuneiden kanssa. Laajasta rahoituspohjasta johtuen leffaa ei voi ihan pitää indie-uskollisena, muuten kuin kummallisen tarinansa puolesta.
Valkokankaalla pyörii tuttuja ja hieman tuntemattomampia naamoja. Lassen ja Simon rooleissa rellestävät törkeän pitkät herrat Rusinen ja Rahkonen odottavat vielä lisää valkokangastilaa, mutta yksinhuoltajaäitiä näyttelevä Ms. Paula Vesala on tullut tutuksi jo Prinsessa (2010) elokuvan myötä. Kolmikosta Ms. Vesala ja Mr. Rahkonen vasta aloittelevat opintojaan Teatterikorkeakoulussa, kun Mr. Rusinen on siirtyy kohti pienempää ruutua – televisioon osaksi Salattujen elämien henkilökaartia. Mielenkiintoisissa sivurooleissa vilahtelee myös tuttuja nimiä: muun muassa Mr. Antti Reini (Pasi) ja Mr. Pekka Strang (Anders).
Käsite siitä, mitä tarkoittaa olla ’ihan simona’ saa totaalisesti uuden merkityksen rainan myötä. Tähän asti ’simona’ ollaan oltu täpinässä, innoissaan ja muutenkin satasella mukana. Elokuvan jälkeen ’simona’ ei sitten välttämättä haluta ottaa vastuuta oikein mistään. On mielenkiintoista nähdä, miten tämä tulee ajan kanssa muuttamaan, vai tuleeko, suomalaista fraasikulttuuria. Elokuvilla on kuitenkin elämää suurempi vaikutus arkeemme, esimerkiksi Napapiirin sankareiden jälkeen, ilmassa leijuu edelleen ’pari muuttujaa’.
Kotimaisella elokuvalla ja komedialla voi sanoa menevän hyvin. Pikaisen laskuopin mukaan Suomen elokuvasäätiön tilastoista käy ilmi, että viime vuonna valkokankaalle valmistui 27 kotimaista elokuvaa. Tämä vuosi ei jää paljon jälkeen, sillä luvassa on huimat 24 leffaa. Näistä suurin osa enempi perinteiseen(kö?) suomalaiseen makuun uppoavaa draamaa ja kauhua (kuitenkin kevyesti katseltavissa) kuin varsinaista komediaa. Mutta arjen kommelluksille on kuitenkin päässyt viime vuosina vatsalihaksiaan treenailemaan seuraavien rainojen parissa: Kummeli Alivuokralainen (2008), Haarautuvan rakkauden talo (2009), Napapiirin sankarit (2010), Pussikaljaelokuva (2011), Hulluna Saraan (2012), Kulman pojat (20120) ja Varasto (2012). Mieli tekee tähän listaan liittää vielä tämän vuoden sci-fi yllätäjän Iron Skyn, sillä sen parissa kyllä treenautui aika monta syvää vatsalihasta. 3Simoa sopii hyvin tänne joukkoon ja edustaa ehkäpä vielä sitä komediallisempaa päätä. Lisää on luvassa, sillä meitä on uhattu hemmotella sellaisilla helmillä kuin: Juoppohullun päiväkirja, Harjakainen The Movie (siis todellakin) ja 21 tapaa pilata avioliitto. Komedian kannalta yleensä, niin kuin 3Simon kohdalla, on kuitenkin hyvä muistaa, että mikä naurattaa minua, voi saada sinut tuntemaan raskasta myötähäpeää – kumpikin tunne on vallan sallittu ja suotava, eikä sen pitäisi estää elokuvasta nauttimista.
| Hieman vinksahtanutta huumoria |    |
|---|---|
| ja yllättävä loppu. Ohjaaja Mr. Nikki toivoo katsojan saavan elokuvasta käsityksen, että se on tehty isolla sydämellä ja vievän kotiin ajatuksen muutoksen mahdollisuudesta. Se on sitten vain aivojen välistä kiinni, että haluaako siihen tarttua vai ei. Elokuva arvioinnin näkökulmasta 3Simoa etenee kiitettävän nopeasti ja tarjoaa juonessa kiinni pysymistä. Pienellä porukalla on saatu paljon aikaan ja herkullisia tilanteita. Arjelle saa nauraa ja hymähdellä hyvätahtoisesti, samoin kuin päähenkilöistä todella välittää ja toivoo heille -uravalinnastaan huolimatta- parasta. Elokuva ystävyydestä, vastuunotosta, sen pakoilusta ja asioiden muuttuvuudesta jaksaa piristää ja tarjota syksyyn niitä nauruja, mitä kaivataan pimenevien iltojen kohdalla. Suosittelen leffaa. Se ei välttämättä ole vuoden paras kotimainen, mutta hoitaa hommansa kyllä riittävän hyvin kotiin. Mene, näe ja ole ihan simona. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Indie-elokuville sydämensä menettäneille suosittelen erittäin lämpimästi seuraavia rainoja. Niissä ei välttämättä ole sitä kovin perinteistä tarinaa tai liian onnellista loppua. Ehkä juuri sen vuoksi niistä ei välttämättä ole tullut kaikista mitään suuria kassamenestyksiä, mutta sen sijaan ne ovat kyllä raivanneet tilaa katsojiensa sydämessä.
- My Own Private Idaho (1991)
- Reservoir Dogs (1992)
- American Beuty (1999)
- Being John Malkovich (1999)
- Lost in Translation (2003)
- Eternal Sunshine of the Spotless Mind -Tahraton mieli (2004)
- Transamerica (2005)
- Little Miss Sunshine (2006)
- Juno (2007)
- Away we go – Kohti uutta (2009)
- (500) Days of Summer (2009)
- Youth In Revolt (2009)
- Winter’s Bone (2010)
- The Kids Are All Right (2010)
- Nader and Simin: A Separion (2011)
- Seeking a Friend For The End of The World (2012)
- Ja uskoisin, että listaan voi vielä liittää näkemättä olevat elokuvat Killer Joe (2012) ja Moonrise Kingdom (2012).