Outin Leffaopas

Mr. Christopher Nolanin Batman-trilogian eeppinen päätösosa on saapunut valkokankaille ja kaikkien sinne suuntaavien on paras varautua hyvillä pakaralihaksilla, sillä rainalla on kestoa lähes kolme tuntia, ei siis mitään juotavaa ennen, ettei tarvitse lähteä keskellä leffaa rakkoaan tyhjentämään. Eduksi olisi jos sinulla on jo valmiiksi hyvä toimintasuunnitelma koko päivälle tankkausta silmällä pitäen.

Pitkän Batmanin alias Bruce Waynen (Christian Bale) poissaolon jälkeen Gotham Cityssä on ollut suhteellisen rauhallista. Siitä voi osaltaan kiittää Batmania, joka otti edesmenneen syyttäjän Harvey Dentin kuoleman kontolleen ja rikoksia kurissa pitävää Dent-laki. Kahdeksassa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua vaikka mitä, ja Batman palaa ottamaan yhteen uuden arkkivihollisensa Banen (Tom Hardy) kanssa. Batmanin tukena ovat hänen isähahmonsa / mentorinsa, jotka jokainen tavallaan koittavat auttaa häntä. Mukana valkokankaalla on hovimestari Alfred Pennyworth (Michael Caine), aseasiantuntija Lucius Fox (Morgan Freeman) ja kaupungin poliisivoimista niiden päällikkö Jim Gordon (Gary Oldman). Näiden ikääntyneiden herrojen lisäksi Bruce Wayne saa apua nuorelta ja nokkelalta poliisilta John Blakelta (Joseph Gordon-Levitt), jolle ehkä povataan valkokankaan valloitusta oman taitonsa, optimaalisen idealismin, alla.

Perinteistä naiskauneutta valkokankaalle on saatu Miranda Tatesta (Marion Cotillard), joka yrittää houkutella Bruce Waynea takaisin sosiaaliseen elämään ja kissanaisesta Selina Kylesta (Anne Hathaway). Kummallakin naisella on kuitenkin omat salaisuutensa, jotka selviävät hitaasti ja varmasti myös Batmanille. Lisäksi Batman-sagan viimeisessä osassa vierailee myös aiemmin nähtyjä pahismaisia tähtiä. Mukana valkokankaalla vilahtavat muun muassa Linnunpelätin / Scarecrow alias Johanthan Crane (Cillian Murphy) ja Ra’s al Ghul (Liam Neeson) varjojen joukkueen johtaja.

Nykyisen elokuvan pahis Bane (Tom Hardy) voisi ihan hyvin olla ajassa hypännyt Ranskan vallankumouksen agitaattori – mikä ei kyllä yksinomaan johdu miehen vaatetuksesta, joka osin oli saanut innoistustaan ruotsalaisten armeijan sekä Ranskan vallankumouksen takeista. Sen verran vahvasti hän nostaa alistetuksi koettuja ihmisiä yhteiskuntaa pyörittäviä vastaan. Kapitalistit, hallitus, poliisi ja muut viranomaiset saavat osansa tavallisten ihmisten oikeudenkäynnissä – poliittinen anarkia täältä tullaan, tai ainakin yritetään, sillä välillä joutuu miettimään sitä, mikä Banen ja kumppaneiden perimmäinen tarkoitus on heidän työssään. Joka tapauksessa mikäli tätä analyysiä jatkaisi pidemmälle Yön Ritarin paluusta voisi varmaankin löytää lisää yhtäläisyyksiä vallankumousten aikaan sekä Mr. Charles Dickensin kirjallisuuteen. Ainakin leffa kommentoi omalla tavallaan A Tale Of Two Cities-kirjaa. Pahiksena Bane on kuitenkin haasteellinen. Häneltä puuttuu Jokerin sadistinen ikimuistoisuus, eikä hänen artikulointinsa ole niitä parhaita oudon maskin takaa. Kiitos kaunis, tässä vaiheessa, käännöksistä. Katsojan kannalta täysin avoimeksi jää se, miten ohjaaja Mr. Nolan on kuvitellut, että Bane itsessään edustaisi riittävää psyykkistä ja fyysistä vastusta Batmanille…. Ei aukee, ei….

Elokuvasta ei voi kuitenkaan puhua esittämättä kiitosta taitavan näyttelijäjoukon suhteen. Valkokankaalla esiintyy useampi henkilö, jotka ovat saaneet tunnustusta taidoistaan, eikä suotta. Esimerkiksi herrat Bale, Freeman ja Caine ovat voittaneet Oscareita aiemmista suorituksistaan, samoin kuin Ms. Cotillard. Oscar-leima jatkuu myös muiden näyttelijöiden osalla: Ms. Hathaway ja Mr. Oldman ovat samasta tunnuksesta kisaanneet ja herrat Hardy ja Gordon-Levitt nyt sattuvat muuten vaan olemaan suosikkejani. Näyttelijäraati on siis melkoinen, ei pelkästään supersankarielokuvaan, vaan lähes mihin tahansa muuhunkin leffaan. Ja ehkä juuri sen vuoksi, Batman-sagan kolmas osa vaikutti painottuvan puheen, ei toiminnan puolelle. Tässä kohtaa ohjaaja Mr. Nolan olisi saanut tarkemmin miettiä sitä, kenelle leffa on oikein suunnattu. Jos tavoite oli tehdä ikimuistoinen Batmanin paluu tai toimintapläjäys, käsikirjoitusta olisi saanut hioa huomattavasti toiminnallisempaan suuntaa, että sitä olisi ollut muuallakin kuin vain traileriin uponneessa pätkässä.

Mutta jos leffa omine omituisuuksineen ja juonen selityksineen ei välttämättä tehoa, niin se kaikki kyllä unohtuu sillä hetkellä, kun Batman nousee lentoon. WAU! Toimintakohtaukset, erilaiset vempaimet ja Batbiili (??) – kuola valuu edelleen niistä kaikista mielenkiintoisista, mieltä pysäyttävistä asioista, mitä valkokankaalla esiintyy. Tässä voi antaa anteeksi Banen puhekyvyttömyyden, juonen kompastelut ja kaikki muut, kunhan saa moottorit hyrräämään ja nauttimaan niiden tehosta. Tätä kaikkea olisin tahtonut niiiiin kovasti lisää!!

Ohjaaja Mr. Nolan on nyt kuitenkin tehnyt nyt urakkansa loppuun (ja ei varmaan halua vähään aikaan kuulla mitään Lepakkomiehestä), joten jatkoa Mr. Nolanin ohjaamalle Batmanille ei enää ole luvassa. Mr. Nolan itse totesikin: ”I’m done. I’ve told our story and I’m moving on. – – – It’s really exciting to get to the end and I’ve got to move on and figure out something else to do.”Tavallaan se on sääli, sillä Mr. Nolan todellakin osaa käyttää erikoistehosteita mielenkiintoisella tavalla hyödyksi sekä samalla jättää tilaa vahvalle tarinalle tehosteiden rinnalla – tällä kertaa vähän liiankin hyvin. Mutta nyt sitten voi rauhassa keskittyä myös odottelemaan herran tulevia tuotoksia. Supersankareista mies ei kuitenkaan osaa olla erillään. Siitä hyvä todiste on miehen seuraava tuotos, missä hän toimii tuottajana ja käsikirjoittajana. Elokuva Man of Steel palauttaa Supermiehen / Teräsmiehen valkokankaalle.

Syvä huokaus

tätä leffaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Batman-sagan loppuhuipentuma ja Mr. Christopher Nolan johtopuikoissa. Siis todellista jännitystä, toimintaa ja hermoja kiristävää juonta tarjolla. Mutta ikävä kyllä ne kaikki ovat nyt sijoittuneet johonkin toiseen elokuvaan. Ensimmäisen tunnin jälkeen kääntelin ahteriani tuolissa, vilkuilin kelloa ja mietin, että jos nyt lähden, niin menetänkö oikeasti mitään. En varmaan olisi. Jos leffa olisi ollut toisenlainen luonteeltaan ja odotusarvoiltaan, asenteeni voisi olla toinen. Mutta kun ei, joten elokuva-arvioinnin näkökulmasta on sanottava, että The Dark Knight Rises jätti kyllä nousematta ja sen sijaan koki kolmannen osan kolauksen hyvästä lopusta huolimatta. Pahikset olivat tylsiä, juoni vähän liialliseen verbaalisuuteen painottuva ja hevosvoimia olisi saanut esitellä enemmän sekä leffan pituutta olisi voinut ihan hyvin kutistaa ainakin tunnin. Batmanin ollessa perinteisesti toiminnallinen leffa, sitä tunnetta kyllä jäi kaipaamaan, eikä paikkausta tälle paljon tullut Bat-liidokista, vaikka kovin vaikuttava olikin. Totaalifanien kannattaa leffa katsastaa, muut voivat sitten suunnata johokin toiseen leffaan. Valitan, mutta olisin kaivannut TOIMINTAA, huomattavasti enemmän TOIMINTAA ja vähän hyytävämpää pahista!!

Overall
Kokonaisarvosana.

Kesän alussa tuleville kuukausille luvattiin noin 20 megahittiä ja nyt näin valkokankaan valloittajista alkaa olla jo puolet (Ice Age 4, The Amazing Spider-Man, The Avengers, Men in Black 3, Snow White and the Huntsman, Dark Shadows, What to Expect When You’re Expecting, Rock of Ages, The Dictator) nähty, osaa en halua edes nähdä (Prometheus, Battleship ja Titanic 3D) ja osa on vielä saapumatta, niin sitä alkaa kertymään aikamoista painetta loppujengin päälle. Luvassa on vielä toimintapainoitteista tykitystä (Neighbourhood Watch, G.I. Joe: Retalion, The Expandables 2, The Bourne Legacy ja Total Recall) sekä kaksi animaatiota (Brave ja Madagascar), joten toivoa ehkä on on.. mutta oikeasti alkaa tuntumaan siltä, että tämä on kehnoin elokuva-annillinen kesä vuosiin….

Mutta vielä vähäksi aikaa paluu Batmanin seuraan. DC Comics-kustantamon väki ei tainnut aikoinaan tietää iskenäänsä kultakaivokseen luodessaan meille Batmanin (Lepakkomiehen) alias Bruce Waynen esittämän supersankarin. Mr. Bob Kanen ja Mr. Bill Fingerin luoma piirroshahmo sai ensi-iltansa sarjakuvan sivuilla vuonna 1939 Detective Comics lehdessä numero 27.

Tästä ei ollut pitkä matka ensimmäiseen televisioesiintymiseen 1940-luvun alussa, eikä siitä enää todellakaan kuin yksi loikkaus valkokankaalle. Hahmosta on tehty runsaasti elokuvia, eikä loppua näytä olevan vielä olemassa, vaikka nykyisen elokuvan ohjaaja Mr. Nolan aikoo laittaa hanskat naulaan tämän leffan jälkeen. Mr. Nolan ei myöskään ole kiinnostunut ohjaamaan puheen tasolla olevaa Justice League – Oikeuden puolustajat elokuvaa, missä Batmanilla ilmeisestikin on oma osuutensa. Mutta itse asiaan… koska näitä Batmanin esittäjiä tulee ja menee, ja varmasti valkokankaalle singahtaa parin vuoden kuluttua uusi Batman, voi tässä yhteydessä pohtia rauhassa sitä, kuka mahtaa olla se ainoa ja paras ja oikea Lepakkomies. Ehdokkaita ovat seuraavat herrasmiehet, joista puvustuksellisesti ja ilman ahtaanpaikan kammoa pärjäisi varmaan parhaiten ihan ensimmäinen Lepakkomies, Mr. West.

Ensimmäisessä Batman: The Movie -elokuvassa Lepakkomiehen viitan alla heilui Mr. Adam West. Leffa poikkesi varmasti kaikesta aikanaan muista esitetyistä ja oli joiltakin osin yliampuva aiemmin esitetyn TV-sarjan tavoin. Mukana Batmanin kanssa elokuvassa seikkaili Robin. Pahiksina valkokangasdebyyttiään Batmanin laajasta viholliskatraasta tekivät psykopaattinen Jokeri (Joker), lintuja ja sateenvarjoja rakastava Pingviini (Penquin) alias Oswald Chesterfield Cobblepot, arvoituksia jakeleva Arvuuttaja (The Riddler) alias Edvard Nygma ja mestarivaras Kissanainen (Catwoman) alias Selena Kyle.

Toinen ehdokas on Mr. Michael Keaton, joka vuonna 1989 leijaili valkokankaalle elokuvassa Batman. Elokuva oli hyvin synkkämielinen, mitä saattoi odottaa sen ohjauspuikoissa heiluvalta Mr. Tim Burtonilta. Elokuva herätti aikoinaan paljon meteliä siitä, että koomikkona tunnettu Mr. Keaton tuli valituksi Batmanin rooliin. Pahiksina edellisen Batman elokuvan tavoin hääri Jokeri, jonka naamanirveet sai aikaan Mr. Jack Nicholson. Vaikka elokuvan budjetti kasvoi graavisti elokuvan teon aikana ja samoihin maisemiin osui käsikirjoittajien lakko, leffa takoi kotiin huimat voitot ja samalla lunasti Lepakkomiehen paikan valkokankaan sankarina. Asiaan varmaan osaltaan vaikutti myös Batmanin asu, missä hän oli saanut edelliseen viitan heiluttajaan Mr. Westiin verrattuna aikamoiset vatsalihakset.Koska vuoden 1989 leffa menestyi niin hyvin, niin oletettavaa oli Lepakkomiehen paluu. Se tapahtuikin elokuvan Batman Returns (1992) myötä. Lepakkomiehen siipien turvassa uraansa jatkoi Mr. Michael Keaton. Vastassa hänellä oli tällä kertaa uudestaan aristokraattirikollinen Pingviini (Danny DeVito) ja Kissanainen (Michelle Pfeiffer). Elokuva keräsi studion kassaan kuitenkin vähemmän rahaa kuin edeltäjänsä, vaikka sitä pidettiin pienille lapsille sopimattomana – minkä melkein voisi taata nuorisolaisten rynnivän saleihin. No, aina ei voi onnistua.

Kolmas Mr. Batman-ehdokas tuli valkokankaalle elokuvan Batman Forever elokuvan myötä vuonna 1995. Mr. Val Kilmeria ohjasi Mr. Joel Schumacher ja toi samalla takaisin huumoria valkokankaalle. Tämä näkyi myös dialogissa: You called me here for this? The Batsignal is not a beeper. Pahiksena pyörivät jakautuneesta persoonasta kärsivä ja ongelmia kolikolla ratkaiseva Kaksinaama ’Two-Face´ (Tommy Lee Jones) sekä tulevista ryöstöistään vinkkejä jakeleva Arvuuttaja (Jim Carrey). Naiskauneutta edustivat Batmanin ihastuksen kohde psykiatri Chase Meridian (Nicole Kidman). Elokuvan haluttiin takovan enemmän rahaa kotiin kuin edellisen leffan, minkä ajateltiin onnistuvan vaihtamalla ohjaajanpallilta Mr. Burton Mr. Schumacheriksi. Rahaa tuli nyt toivotulla tavalla, mutta mukana liikkui myös huhuja taiteellista ristiriitaisuuksista ohjaajan ja näyttelijöiden välillä.

Mr. Schumacherin kanssa siivet vastakkain lyönyt Mr. Kilmer sai väistyä Mr. George Clooneyn alta elokuvassa Batman & Robin (1997).  Leffa vaikutti ratsastavan lähinnä Mr. Clooneyn hyvällä ulkonäöllä, Batmanin puvun nänneillä ja nokkelalla dialogilla. Pahiksena lihaksiaan pullisteli ja kylmissä olosuhteissa eleli Pakkasherra (Mr. Freeze) alias tohtori Victor Fries (Arnold Schwarzenegger) ja verkkojaan kutoi kasvitieteilijä Myrkkymuratti (Poison Ivy) alias tohtori Pamela Isley (Uma Thurman). Elokuvaa pidettiin lapsellisena, lelumaisena ja homoseksuaalisia viitteitä tursuavana, kun se koitti selvittää Batmanin ja Robinin suhdetta (tosin samaan aikaan sijoittuu myös Teletappien yhdistämiseksi osaksi homoseksuaalisena roolimallinen olemista, joten media ottaa sen minkä haluaa käsittelynsä kohteeksi). Mr. Clooneyn charmi ei kuitenkaan purrut riittävästi, sillä elokuva voitti myös vuoden Razzie palkinnon kaikkien aikojen surkeimpana supersankarileffana.

Ja viimeisin ehdokas on tässäkin leffassa itseään revitellyt Mr. Christian Bale. Hän aloitti kolmen sarjan elokuvan vuonna 2005 elokuvassa Batman Begins. Mukana ei ollut enää lepakkopoikia ja salaperäisiä sarjakuvamaisia pahiksia. Pahiksen rooli oli annettu Batmania mentoroivalle ekoterroristille ja salamurhaajalle Ra’s Al Ghulille (Liam Neeson) ja pelkokaasulla hallusinaatioita luovalle Linnunpelättimelle (Scarecrow) alias tohtori Johanthan Crane (Cillian Murphy). Naiskauneutta Batmanin ihastuksen kohteena tarjoili Rachel Dawes (Katie Holmes). Elokuva oli selvästi synkkämielisempi kuin yksikään aiempi Batman.

Jatko-osa tälle oli vuoden 2008 The Dark Knight, jossa Mr. Bale jatkoi viitan suojissa ja Gotham City:ä ahdisteli totaalisen kieroitunut ja sadistinen Jokeri (Heath Ledger) ja kaksinaamainen Harvey Dent (Aaron Eckhart). Mr. Balea pidetään kaikista rehellisimpänä Batmanina ikinä, ja ehkä näin on. Ainakin Mr. Nolanin ohjauksessa tunnelma on ollut tiivistä ja dialogi nasevaa: ”You either die a hero, or you live long enough to see yourself become the villain.” Ja nyt uudessa elokuvassa pahiksena pyöri Turmio (Bane).

Jäljelle jää vielä kuitekin lauma erilaisia pahiksia, joita vastaan Lepakkomies saa varmaankin tulevina vuosina ihan rauhassa koetella voimiaan valkokankaalla. Näitä ovat muun muassa: hypnoosia käyttävä Hullu Hatuntekijä (Mad Hatter), Vatsastapuhuja ja hänestä vallan ottanut nukkensa Arpinaama (Ventriloquist & Scarface) sekä suvun mustalammas Simon Hurt. Itse kuitenkin varmaan eniten jännittämään sitä, että  millaisella menopelillä Batman oikein singahtelee paikasta toiseen. Oooohh… ja mua ei rakas pikkuveli, kyllä, edelleenkään mua ei saa sen moottoripyörän selkään, Batpyörän kohdalla asiasta sentään voitaisiin keskustella….

Joten näissä merkeissä Batman kiittää ja kumartaa. The End. (Tai ainakin tällä kertaa…..)