Anonyymit romantikot pitäisi olla nimeltään paremminkin ujot romantikot, sillä se on tarina kahdesta ujosta ihmisestä, jotka yrityksistään huolimatta eivät ole onnistuneet luomaan toimivaa romanttista suhdetta siihen vastakkaiseen sukupuoleen. Ainakin nimi kuulostaa tällöin edelleen houkuttelevammalta kuin esimerkiksi ’Tunnevammaiset ihmiset’. Elokuvassa ujo, mutta sitäkin lahjakkaampi, suklaamestari Angelique (Isabelle Carré) löytää itsensä suklaamyyjän paikasta, kun hän ei saa suutaan auki oikeassa kohtaa. Vastaavasti hänen pomonsa, suklaatehtaan johtaja Jean-René (Benoit Poelvoorde) piiloutuu ihmiskontakteilta työhuoneensa turviin. Kummankin terapeuttiset piirit omalta taholtaan puskevat paria vuorovaikutukseen keskenään. Hitaasti ja työläästi, mutta sitäkin varmemmin alkaa Jean-Renén ja Angeliquen suhde muuttua inhimillisemmäksi ja kenties sitä kautta myös suklaafirman menestyksen kannalta toimivammaksi.
Les émotifs anonymes on osaltaan hyvinkin perinteinen poika tapaa tytön -elokuva, joita valkokankaalla on riittänyt ennen tätä ja riittää varmasti vielä tämän jälkeenkin. Tällä kertaa tarinaan on kuitenkin onnistuttu saamaan vallan ihastuttava raati taitavia näyttelijöitä. Dialogi ei jää vain tunnevammaisten päähenkilöiden pariin – sillä siinä ei loppujen lopuksi kovin paljon puhutakkaan – vaan sivurooleissa loistavat saavat ne nasevimmat kommentit lausuttaviksi. Tämä ei kuitenkaan oikeuta sen unohtamista, miten taitavasti pääosassa oleva pari esittää sitä jännitystä, mikä suhteeseen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluu.
Romantikot ja suklaanrakastavat – suunnatkaa elokuviin tätä katsomaan. Suklaalle yhtä intohimoisesti omistuvaa elokuvaa ei olekkaan nähty sitten Pienen Suklaapuodin (Chocolat, 2000) sekä Jalin ja Suklaatehtaan (Charlie and the Chocolate Factory, 2005). Ja vaikka Anonyymeissä Romantikoissa on paljon muutakin, niin kyllä suklaaseen intohimoisesti suuntautuvat elokuvan piirteet tuovat veden kielelle.
| Wanhaa Kunnon Ajan Romantiikkaa |   |
|---|---|
| missä ranskalainen elokuva onnistuu jälleen. Anonyymit romantikot tarjoaa kiitettävässsä määrin väärinymmärryksistä nousevia kommelluksia, samoin kuin vanhaa kunnon romanttista tarinaa koko elokuvan ajan. Ehdottomasti katsomisen arvoinen ja romantiikan kunniaan nostava tuotos. Tunti ja 20 minuuttia sulahti ohitse kuin sula voi sormien välistä. Ohjaaja Mr. Jean-Pierre Améris on onnistunut lumoamaan katsojan tavalla, joka saa katsojan välillä nauramaan ja välillä lähes itkemään. Se on aika hyvin. Suosittelen leffaa kaikille, jotka kaipaavat kevyttä irtiottoa arjesta. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
