Kiitos Elina. Elokuva-arviointini on myös kiitoksen mukainen. Lähdin Plevnasta hyvillä mielin, mukavassa tunnetilassa. Kiitos. Tästä oli hyvä jatkaa iltaa kohti. On se vaan kumma, miten tuo aksentti, uppoo ja osuu – joka kerta, todella totaalisen syvälle. Vaikka sitä ei meinaa millään aluksi ymmärtää, niin sitten se vaan vie mukanaan… mä niin kaipaan Belfastiin….
Elokuva Leap Year kertoo pedantista Annasta (Amy Adams), joka päättää päästä naimisiin sydänlääkäri poikaystävänsä Jeremyn (Adam Scott) kanssa, vaikka hänen pitäisi kosia häntä itse. Ja tämä on kuulemma mahdollista vain (OHO!!) Irlannissa karkauspäivänä. Jeremy onkin potentiaalisesti valmiina Dublinissa ja Anna hyppää koneeseen matkalle sinne. Samaan aikaan taivaalle kuitenkin sattuu pikku myrsky, mikä pakottaa koneen ja sen mukana Annan tekemään pakkolaskun Walesiin ja sieltä suuntaamaan, enemmän tai vähemmän omin avuin, vihreälle saarelle Dingle Peninsulan pikkukylään. Pikkukylässä paikan ainoassa baarissa/ravintolassa/hotellissa hän törmää paikan omistajaan Declaniin (Matthew Goode), joka lupaa viedä Annan Dubliniin. Pohdittavaksi katsojalle jääkin sitten se, miten ja missä määrin komediallisesti tämä eräänlainen huvitus sukupuolirooleilla leikkimisellä nousee esille. Mentäessä ajassa hurjasti taaksepäin 1930-jotain luvuille voidaan todeta, että se ja kyseenalaistuksien tekeminen miesten ja naisten suhteista, oli osin kantava voima romanttisissa komedioissa.
http://www.youtube.com/watch?v=Mjp79o5uRgM
Tarina on kuitenkin valmiiksi romanttinen. Nainen tapaa komean miehen ja he inhoavat toisiaan, mutta sitten heidän on pakko tehdä jotakin yhdessä (tällä kertaa matkata sinne Dubliniin). Matkalla rakastutaan toisiin, mutta sitä ei voi tietenkään kertoa toiselle kertoa, koska nainen on menossa toisen kanssa naimisiin (tai jotain). Mutta sitten kuitenkin jollakin tavaan saadaan very happy end. Filmi ei todellakaan petä tässä kohtaa.
Mrs. Adams ja Mr.Goode tekevät todella hyvää työtä komedian puolella ja kumpikin päänäyttelijöistä hallitsee lisäksi komedian alkeita – vaikkakin välillä vähän ylitse lyöden. Heidän välisensä kemian seuraamisen lisäksi on kiva seurata vihreän saaren maisemia – jälleen kerran. Tuolla Wicklowin ympärillä täytyy olla jotain maagista, kun siellä kuvataan Bond-leffoista rakkaushömppään (muistaako kukaan PS. I love you – samat maisemat, sama paikka) asti kaikkea mahdollista. Joten elokuvalla on pakko antaa maisema pojoja. Samoin kuin sille, miten taidokkaasti Mr. Goode vääntää naama pokalla omenaa pureskellen tuota ah-niin-ihanaa aksenttia. Ooooh, iiiih, aaah…
| Maisemat, kaikki sellaiset |   |
|---|---|
| Olivat todellakin hyvät. Pieni vihreä saari näyttää parastaan, myös sään kohdalla. Ja oikeasti sielu lepää jollakin asteella noilla pikkukaduilla. Klassikko Rellu tekee parastaan, eikä Mr. Goodessakaan ole mitään vikaa. Näissä merkeissä elokuva kyllä kestää toisenkin katselukerran, mutta ei ole vielä omassa ostoharkinnassa….Miksi muuten nämä ”maalaismaisema” jutut kuvataan aina Irlannissa? Eikö esimerkiksi Suomesta, vaikka Pohjanmaalta, löytyisi riittävää maalaisromantiikkaa ja lehmälaumoja?? Mutta maisemien efektiä ei käy kieltäminen – mä niin haluaisin tuonne, hyvän seuran kanssa noita pikkuteitä ajelemaan ja maailmaa parantamaan… | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Ohjaaja Anand Tucker pitää hyvin pääparia ohjauksessa. Tarinan seuranta sujuu hyvin, irlantilaisiin maisemiin ja erikoisuuksiin tutustuessa. Tätä olisi ehkä itse asiassa kaivannut lisää, sillä siinä olisi ollut oiva mahdollisuus korostaa entisestään pääparin luonne-eroja. No, ei sitä kaikkea kuitenkaan saa mahtumaan yhteen tuntiin ja 45 minuuttiin. Ja jo nyt mukana oleva kevyt hömppä riittää viemään elokuvaa hyvin eteenpäin. Pääpari ei sorru suurimpiin ylilyönteihin, ainakaan kovin usein. Vaikka tarinan uskottavuustaso ei aina ole sieltä suuremmasta päästä – mutta toisaalta, ei kai sen elokuvassa tarvitse ollakaan.
| Arviointi – mitä jäi käteen | |
|---|---|
| Elokuva jonka lopun tietää jo ensimmäisistä riveistä, voi olla myös hyvä. Suurempia jännitysmomentteja filmi ei tarjonnut, mutta se ei liene sen tarkoitustakaan. Nauraa sai, joskin kikattelin varmaan vähän väärissä kohdissa – pääasia kuitenkin, että oli hauskaa. Miksi sitten mennä katsomaan leffaa, jonka sisällön tietää? Luultavasti sen takia, että siitä tulee hyvä mieli / olo, niin kuin tämän elokuvan kohdalla. Paljon en varmaan filmiä pystyisi analysoimaan, mutta en katso siihen olevan tarvettakaan. Maailma tarvitsee tällaisia hömppäelokuvia (minne miehet voivat viedä naisensa parkkiin, mennessään itse katsomaan jotain metallisia juttuja kaupoista. Ja sitten naiset voivat huokailla kotona miehelleen, että sä olet ihan samanlainen kuin Declan, kun sä laitat tolleen koko ajan vastaan sitä mä sanon / sä olet ihan kuin Declan - ja miehet, kuulkaa, nämä on sitten niitä kehuja!!).. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: amy adams, matthew goode