James Francis Cagney Jr. (17.7.1899 – 30.3.1986) oli suurin syyni mennä katsomaan Finnkinon klassikkosarjan One, Two, Three –elokuvaa. Tunnustaudun suureksi Mr. Cagney faniksi ja myönnän katsoneeni useita hänen elokuviaan varhaisessa nuoruudessani televiosta joko yhdessä vanhempieni kanssa, tai salaa heiltä. Joka tapauksessa vaikka Mr. Cagney ei koskaan suuremmin komealla naamataululla loistanutkaan, hän teki minuun syvän vaikutuksen ja ilmeisesti myös Amerikkalaiseen Filmi Instituuttiin, joka luokitteli vuonna 1999, herran 8:ksi parhaaksi miesnäytteljäksi – IKINÄ. Nykyään Jeremy Renner vaikuttaa ottaneen tämän roolin ja kyllä sitä manttelinperijää onkin odotettu. Kumpaisenkin harteille sopii hieman pahiksen, suhteellisen lyhytpinnaisen, luovan mutta samalla hyvin huumorintajuisen hemmon, mantteli kannettavaksi. Niitä herroja, jotka moiseen pystyvät on harvassa. Joten One, Two, Three oli oiva tilaisuus päästä ihailemaan Mr. Cagneytä suurelta valkokankaalta. Kiitän tästä mahdollisuudesta Finnkinoa.
Elokuva One, Two, Three on ohjaaja / käsikirjoittaja Billy Wilderin ja käsikirjoittaja I.A.L. Diamondin yhteistyö vuodelta 1961. Elokuvan keskittyy Länsi-Berliiniin Kylmän sodan aikakauteen (ei sinänsä kuulosta kovin humoristiselta ajatukselta, mutta ei pidä vielä luovuttaa), Berliinin muuri oli vielä rakentamatta ja huumoria saatiin revittyä irti muun muassa eri kulttuurien välisistä eroista. Tässä sopassa on sitten mukana kapitalistit, kommunistit, saksalaiset, venäläiset ja amerikkalaiset. Juonellisesti C.R. (Mac) MacNamara (James Cagney) yrittää tehdä parhaansa paikallisen Coca-Cola yrityksen johdossa, saattaa sitä venäläisten markkinoille ja itseään parempaan asemaan yhtiössä. Soppaa tulee kuitenkin sotkemaan pomon tytär, jonka lapsenvahdiksi Mac joutuu odotettua pidemmäksi ajaksi. Kun mukaan sotketaan salainen avioliitto, Stasi ja idealisoitu matkustaminen Neuvostoliittoon, missä pariskunnalle on osoitettu huone, josta on vain lyhyt kävelymatka vessaan, vastoinkäymisiltä ei suuremmin voi välttyä.
http://www.youtube.com/watch?v=rIyGeOe9oZE
Elokuvalle One, Two, Three on annettava tunnustusta myös siitä, että se viittaa aika kiitettävästi Mr. Cagneyn aiempiin töihin eri tavoin, usein niistä poimituilla dialogeilla (esimerkiksi Mother of Mercy, is this the end of Rico?) tai esineellistämisen kautta (esimerkiksi käkikello kukkui Yankee Doodle:a säännöllisesti).
| Perusjenkkikomediaa |   |
|---|---|
| joka jaksaa yhä naurattaa. Onko tässä käymässä niin, että rupean kohta toistelemaan ”ennen sitä osattiin”-mantraa vähän samaan malliin kuin veljeni Sampo, joka totesi aikoinaan aikuisten jorinoihin kyllästyttään seuraavasti: silloin kun minä vielä elin. Joten Sampoa lainatakseni totean: silloin kun minä vielä elin niin osattiin tehdä hyviä elokuvia, jotka yksinkertaisen juonen avulla kannattivat koko leffan ajan. One, Two, Three on oiva malli tästä. Pienistä asioista saadaan aikaiseksi suuria eroja, jotka jaksavat yhä naurattaa ja nostaa hymyn naamalle, useita vuosia valmistumisensakin jälkeen. Suosittelen rainaa, ehdottomasti. Huumorimielellä, että voimme sitten kaikki todeta: silloin kun minä vielä elin…. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Nyt kun Finnkinon klassikkosarja tältä vuodelta alkaa olla lopussa, olisi kiva saada sille jatkoa. Ehdotuksia olisi muun muassa John Wayne elokuvat, Elviksen elokuvat, Disneyn klassikko piirretyt – alkuperäiset – tai sitten ihan teeman mukaan Top 10 eri luvuilta. Toivottavasti jatkoa seuraa, vaikka nämä näytökset eivät aina niin täynnä ole olleetkaan, niin koskaan en ole kuitenkaan yksin ollut leffoista nauttimassa.
Osastot: Historian siipien havinaa, Komedia