Outin Leffaopas

Deadpool jahtaa pahiksia ja siinä hommassa joutuu maksamaan kovan hinnan omassa perhepiirissään. Murheen murtuma hemmo yrittää itsemurhaa, mutta hänen ystävänsä Colossus pelastaa miehen X-miesten tiloihin toipumaan. Edessä olisikin uuteen ryhmään liittyminen ja niissä merkeissä ensimmäinen harjoittelukeikka tulta käsistään singauttelevan nuoren Russellin pelastamisessa. Homma kuitenkin kusee alleen, jonka jälkeen sekä Deadpool että Russel joutuvat supervartioituun vankilaan Ice Boxiin. Vankilarauhaa puolestaan tulee häiritsemään Cable, jolla on omat kalavelkansa Russelin kanssa maksettavana. Jossain Deadpoolin sydämessä sykähtää ja hän päättää pelastaa Russellin ja pyrkii tekemään sen yhdessä uuden muodostamansa ryhmän X-Forcen kanssa.

Ohjaaja Mr. David Leitch sai tehtäväkseen yhdessä käsikirjoittajahemmojen Rhett Reeeja Paul Wernick lähes mahdottoman tehtävän: miten tehdä entistä vakuuttavampi Deadpool-elokuva. Joidenkin mielestä tässä onnistuttu hyvin, joidenkin mielestä menty syteen ja saveen. Itse taidan kallistua tuonne savimontun puolelle ja tyytyä toteamaan, että Deadpool kaatui jatko-osien kiroukseen. Tämä on sinänsä sääli, sillä ensimmäístä Deadpool-elokuvaa yritettiiin tehdä vuosikaupalla, ennen kuin se näki päivänävalon vuonna 2016. Ja lähes kaikkien suureksi yllätykseksi leffa oli todellinen kassamagneetti. Toki Deadpool oli väkivaltainen, mutta tämä vastatuuleen kuseva antisankari tarjosi paljon sellaista, mitä valkokankaalla ei oltu nähty aikaisemmin. Ja ennenkaikkea maksava yleisö oli valmis rakastavaan tämä punaisiin pukeutuvaa rivouksia suustaan päästelevää hemmoa.

Pääosassa pyörivän Mr. Ryan Reynoldsin onneksi jatkoa kuitenkin tuli. Tai sen tulemista olisi ollut varmasti ollut vaikea estää todella vahvan menestymisen vuoksi. Vaikka studiopomot eivät aina niitä parhaita valintoja valkokankaalle osoita, niin raha puhuu ja lypsävää lehmää ei kannata viedä teuraaksi. Puhuva raha ja laulavat kassakoneet olisivat vaan saaneet tehdä töitä tuon käsikirjoituksen kanssa vielä pidempään. Varsinkin, kun Deadpool hahmona oli tullut tutuksi tässä kaikille, katsojilla on vahvat odotuksen sen tarjoamasta huumorista ja hemmo ruttuisen avokaadon näköisen naaman ja turpanmoottorin kanssa ei ole enää yllättävä.

Voiko tästä osoittaa sormella uuden ohjaajan Mr. Leitchin suuntaan vai käsikirjoittajien? Hmm… Vaikea sanoa. Varmaa on vain se, että käsikirjoittajat eivät mielestäni päässet samanlaiseen sujuvaan etenemiseen ja tilanteiden hyödyntämiseen kuin aiemmaassa elokuvassa. Pohjamutia savikuopalla kaiveltiin viimeistään vitsien toistamisesssa. Ensimmäinen leffa on aina ensimmäinen leffa ja jatko-osaan pitäisi kehittää edes verbaaliset laukaukset. Pohtimisen arvoista on myös se, että kaatuiko leffa liikaa erikoistehosteilla leveilyyn. Budjetissa oli paljon enemmän rahaa mukana nyt ja se kyllä näkyy erikoistehosteiden määrässä, mutta siinä samalla tuntuu jotain originaalia kadonneen itse päähahmosta. Toisaalta jos pidit ensimmäisestä Deadpool-leffasta ja sinulle on tärkeää vain törkyturpailu ja hyvät erikoistehosteet, rakastat varmasti tätä rainaa. Tämä leffa on tosin astetta syvällisempi perhe- ja anna-pojalle-mahdollisuus -teemojensa kautta, mutta niistäkin on saatu hyviä potkuja irti. Supersankarius kantaa, eikä dialogissa mennä liikaa mussuttamisen puolelle. Tämä olisi ehkä kuitenkin kannattanut lopputuloksen näkökulmasta, sillä potentiaalisen mussuttamisen sijasta leffaan on budjetin salliessa tungettu kaikkea mahdollista. Suurin osa näistä uusista hahmoista, vitseistä, populaarikulttuurin viitteistä ja niin edelleen jää puolitiehen. Tiiviimpi paketti olisi tehnyt Deadpool 2:sta nautittavamman kokonaisuuden ja saanut aikaan niitä oikeita hörönauruja.

Sitä sanotaan, että leffa on juuri niin hyvä kuin sen tärkein pahis. Deadpool 2:ssa tähän on kaksi mahdollisuutta. Ensinnäkin tulevaisuudesta Deadpool elämää ja perhemotiiveja häiritsemään singahtava Cable ja toiseksi häiriintynyt nuori mies Russell. Näistä Cable tekee ehdottomasti paremman vaikutuksen. Mr. Josh Brolin vetää Thanosmaisen ”listi ja kysy sitten” -asenteen päälle ja onnistuu myös verbaaliseen nokitteluun Deadpoolin kanssa. Enemmänkin tästä olisi kyllä saanut irti. Joka tapauksessa Cable on niin paljon vakuuttavampi oman asiansa ajamisessa kuin nuori Russell, jonka tulta syöksevän roolin on saanut harteilleen Mr. Julian Dennison. Käsien ojentelu, sen suurimman pahiksen etsiskely ja kynällä maailmanvaltaan pyrkiminen eivät vakuuttaeet minua. Joten Deadpoolin pahimman pahiksen viitan saa harteilleen Cable, joka ikävä kyllä jää myös vähän puolitiehen.

Mitä Deadpool oikein haluaa

on oikeasti pohtimisen arvoinen. Vaikuttaa siltä, että leffan tekijät eivät ole oikein onnistuneet päättämään Deadpoolin keskeistä teemaa. Edetäkö perhedraaman ja vastuullisen aikuisen merkeissä? Check – tämä löytyy. Hyvien vitsien kanssa? Check – tämäkin löytyy ja osa on lainattu jopa ensimmäisestä rainasta. Väkivaltaa pullistelevissa toimintakohtauksissa? Check – ohjaaja on tunnettu näistä, mutta nyt leikkaaminen tekee lopputuloksesta enemmän sekavaa kuin sujuvaa. Marvelin X-Men viittauksilla? Check – näitä löytyy kiitettävästi ja myös Ryan Reynolds saa omansa, jos jaksat istua vähän pidempään leffasalissa. Kaikki tämä näkyy valkokankaalla teemasta ja tunnelmasta toiseen pomppimisena, joka jättää leffan omalla tavallaan puolitiehen. Mihinkään totaalisen kreisikomediaan Deadpool ei yllä, mutta tarjoaa varmasti nauruja niitä kaipaavalle, räävitöntä läppää siitä nauttiville sekä toimintakohtauksia, joissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää. Se on enemmän kertakäyttöviihdettä kuin edeltäjänsä, mutta luo siinä pohjaa tulevalle X-force rainalle. Suosittelen uusinta Deadpool-elokuvaa kaikille hahmon ystäville. Kaikesta huolimatta se on ihan oivallinen kesäleffa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Ryan Reynolds, Morena Baccarin, T.J. Miller, Karan Soni, Brianna Hildebrand, Zazie Beetz

Kesto: 2 tuntia