Vaihtamalla paranee on amerikkalainen komedia lapsen saannin vaikeuksista, vai pitäisikö sanoa spermakommelluksista, jonka pääosissa häärivät Jennifer Aniston Kassie Larsonin roolissa sekä Jason Bateman Wally Marsina. Lisää tunnettavuutta rainaan on saatu laittamalla Jeff Coldblum näyttelemään Wallyn ystävää Leonardia sekä Patrick Wilson toista spermanluovuttajaa Rolandia.
Kisa vaikuttaakin olevan sporttisen spermanluovuttajan Rolandin ja neuroottisen Wallyn sperman välillä, sillä Kassie on päättänyt hankkiutua raskaaksi omin keinoin ja näkee Rolandin sperman otollisena jälkikasvun hyvien geenien edistämiselle. ”Siementämis”juhlissa liika viina saa kuitenkin aikaan ongelmia ja lopputulos ei aina ole sitä, mitä haluaisi, niin sperman kuin ihmissuhteiden suhteen. Rainanloppu on siis ennakoitavissa varsin varhaisessa vaiheessa ilman suurempia juonen paljastuksia.
Raskaus vaikuttaa myyvän hyvin elokuvamaailmassa. Viime vuosina raskauteen tai raskaaksi hankkiutumiseen liittyviä rainoja on tullut muutamia kappaleita – joten kyllä niitä katsojiakin täytyy riittää. Jokaisella meistä tietenkin on ne omat suosikkimme, omia suosikkejani löytyy seuraavista: Knocked Up (2007), Baby Mama (2008), Juno (2008), Back-Up Plan (2010), The Kids Are All Right (2010) ja nyt sitten Vaihtamalla paranee (2010).
The Switch, tai oikeammin alkuperäisin The Baster, perustuu Jeffrey Eugenidesin novelliin. Jo alkuperäisen tarinan kirjoittajan perusteella voi elokuvalta odottaa paljon, sillä Mr. Eugenides on suoltanut ulos myös sellainen teoksen kuin Virgin Suicides. Elokuvalliseen käsikirjoituksen muotoon sen on puolestaan muokannut Allain Loeb, joka on myös vastannut Wall Street: Money Never Sleep-rainan kässäristä. Joten pohjien ollessa suhteellisen hyvällä ja vankalla pohjalla, vastuu elokuvan mämmäämisestä jää yksin sen ohjaajien ja pääosien näyttelijöiden vastuulle. Haasteelliseksi elokuvan ohjaamisen ja uusien näkökulmien siihen tuomiseen on tehnyt vuoden aiempi keinohedelmöityselokuva Back-Up Plan, mutta uskoisin ohjaajien Will Speckin ja Josh Gordonin tehneen parhaansa ja se kyllä näkyy lopputuloksessa. Vaikka elokuva on todella kevyt katsella, sitä on äärettömän mukava seurata ja siinä mielessä se kyllä pesee mennen tullen vuoden aiemmat spermanluovutusleffat.
Näyttelijätyö on kevyttä ja samantyyppisiin, välillä vähän mitäänsanomattomiinkin, rooleihin sitoutunutta kummallakin päähenkilöllä. Mutta sitäkin mielenkiintoisempaa on seurata kummankin päätähden elokuvabiografiaa. Siinä missä Ms. Aniston tehtailee elokuvia liukuhihnalta tässä vain muutamia mainitakseni: The Break-Up (2007), Marley & Me (2008), He’s Just Not That Into You (2009), The Bounty Hunter (2010), Mr. Batemanin tahti on ollut hitaampi, mutta ehkä sitäkin mielenkiintoisempi. Vaikuttaakin siltä, että hän on nousemassa taustahahmoista yhä keskeisempiin rooleihin, vaikka hänen elokuvansa ovat vielä aika kevytsarjalaisia, vai mitä muuta voi sanoa seuraavista: Juno (2007), Hancock (2008) ja Couples Retreat (2009). Valkokangasaika on kuitenkin kasvamassa Mr. Batemanin kohdalla ja täytyy kyllä myöntää, että hänelle sen myös suo – toivottavasti välillä jossakin muussa kuin aviomiehen roolissa, vaikka hän on siinä kyllä todella hyvä.
Elokuvan The Switch hyvää antia on myös Mr. Coldblumin roolisuoritus. Välillä tuntuikin siltä, että Mr. Coldblumin ja Mr. Batemanin välisen vuorovaikutuksen kuvaaminen oli antoisampaa aikaa valkokankaalla kuin itse varsinainen tarina. Ainakin se sai aikaan enemmän nauruntyrähdyksiä kuin muu elokuva. Näitä dialogeja olisin seurannut pidempäänkin, enkä olisi sen uskonut olevan paljon pois muulta tarinalta. Sen sijaan se olisi ehkä voinut tuoda lisää sidonnaisuutta Wallyn asemaan Kassien elämässä. Toinen kunniamaininta menee Kassien poikaa Sebastiania näyttelevälle Thomas Robinsonille. Nuori herra laittaa parastaan masentuneen ja neuroottisen pikkupojan roolissa. Toivottavasti saamme kuulla hänestä vielä joskus lisää.
| Hömppäpömppää |    |
|---|---|
| ja muutenkin hyvän mielen elokuvaa, jota seuraa mielellään. Tarina The Switch rainassa on yhtä kevyt kuin muutkin Ms.Anistonin suoritukset, joten elokuva suoritusta pystyy seuraamaan (ja siitä nauttimaan) jopa pienessä flunssasakin. Päätä ei paljon pakota rainan jälkeen, mutta se ei myöskään houkuttele katsomaan sitä välttämättä heti uudestaan, vaikka se kuinka koittaa viljellä kotisohvapsykologiaa ihmisrodun kilparadasta aikaa vastaan. Sen sijaan oli mielenkiintoista nähdä kaksi ihan erilaista näkökulmaa sperman luovutukseen ja sen isän esille tulemisen seuraamuksiin: The Kids Are All Right ja nyt tämä The Switch. Kumpikin kertoo samaa (no lähes) tarinaa, mutta eri näkökulmista. Ihastuttavaa oli myös Mr.Goldblumin ilmaantuminen takaisin valkokankaalle, jota toivoisin näkeväni siellä piakkoin uudestaankin. Pojoja rainalla voi antaa sen katsomisen helppoudesta ja jonkinlaisesta juonessa kiinni pitämisestä huimat 3. Lisäksi tässä näkyy leffan sujuva eteneminen, katsojan arvostaminen liiallisen alleviivauksen välttämiselle. Kaikki pojot ovat kovalla työllä rehellisesti ansaittuja. Suosittelen leffaa muillekin kuin siemenmiestä etsiville naisille. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: jason bateman, jeff goldblum, jennifer aniston, patric wilson