Outin Leffaopas

Ranskalaiset veljekset Louis Jean ja Auguste Marie Louis Nicholas Lumière tekivät historiaa elokuva-alalla kehittämällään kinematografilla. Heidän ansiokseen onkin luettava nykyinen leffa-kulttuuri. Toki, joku muukin olisi varmasti elokuvien tekemisen keksinyt aikoinaan, mutta nyt siitä menee kunnia sinne minne se kuuluukin. Veljekset ottivat keksinnöstään vaarin ja tekivät/ teettivät kouluttamillaan ohjaajillaan yhteensä 1422 lähinnä dokumentaartista lyhytelokuvaa. Enemmistö näistä on toki hävinnyt historian lehtien havinan tuoksunnassa, mutta nyt valkokankaalla on mahdollisuus nähdä 108 näistä restauroiduista teoksista vuosien 1895 ja 1905 väliltä. Niiden valinnan takana on Institut Lumiéren johtajaja elokuvassa kertojana toimiva Mr. Thierry Frémaux.

Lumière! Dokumentti esittelee näistä varmasti kaikille osin tuttuja paloja, mutta samalla avaa hyvin historiaa niiden takana. Esimerkiksi ensimmäisenä elokuvana pidettyä La sortie des usines Lumière, Työläiset lähtevät Lumièren tehtaasta – on olemassa ainakin kolme eri versiota. Mikä niistä on se ensimmäinen, jää katsojan päätettäväksi. Kuten dokumentissä kerrotaan, asian muistavilla ihmisillä on tästä eri käsitys ja osa näistä versiosta on selvästi näyteltyjä. Varmaa on lienee vain se, että elokuva kuvattiin maaliskuussa 1985 ja on kestoltaan 45 sekunnin mittainen. Ja se tuli muuttamaan ihmisten käsitystä tästä maailmasta ja tekniikasta.

Lumière-dokumentti jakaa veljesten tuotannon noin kymmeneen eri osaan. Osuutensa saavat muun muassa lapsuden kuvaus, työläisten kuvaus, paikallisen arjen kuvaus ja tietenkin komedia. Mielenkiintoista näissä komediallisissa otteissa on mukana olleiden henkilöiden selvä ylinäytteleminen. Jo se tekee niide katsomisesta koomista. Usein veljekset myös laittoivat yhden varman naurattajan elokuvaansa. Jos yleisö ei tajua nauraa, niin viimeistään hän nauraa sitten tälle naurattajalle. Ja siinä missä teatterissa toki oli näyttelijöitä ollut pitkään, niin Lumièren elokuvista alkoi varmasti myös uusi ammattiryhmä – elokuvanäyttelijät. Tämä siitäkin huolimatta, että veljesten mielestä elokuvalla ei ollut minkäänlaista kaupallista tulevaisuutta. Niin sitä voi olla väärässä.

Vuonna 1895 joulukuussa 28. päivä Lumièren veljekset järjestivät ensimmäisen maksullisen elokuvaesityksen. Ikävä kyllä tuosta ei ole säilynyt jälkipolville mitään näytettävää. Ensimmäisessä maksullisessa esityksessä ei ollut lehdistön edustajia paikalla filmiä puffaamassa, mutta puskaradio korvasi tämän puutteen hyvin. Vaikka veljekset pitivät elokuvia menneen talven lumina, niin katsojat olivat loppupeleissä eri mieltä. Ja niissä merkeissä tätäkin blogia naputellaan. Ja sen ehkä myös oivalsi näytöksessä mukana ollut tuleva elokuvaohjaaja Mr. Georges Méliès.

Dokumentissä nähdään luonnollisesti myös 50 sekunnin sensaatio L’Arrivée d’un train en Gare de la Ciotat – Juna saapuu asemalle.Aikoinaan se kuulemma sai sekasortoa yleisössä aikaiseksi, kun he luulivat junan puksuttavan valkokankaan läpi katsomoon. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Sen sijaan lyhytelokuva osoittaa hyvin veljesten ohjaustaidon kuvan sommittelussa. Tätä samaa havainnointia hyvästä kuvakulmasta on dokumentti pullollaan. Ja hyvä niin, sillä se laittaa ajattelemaan myös nykyisiä elokuvia ja ohjaajien tekemiä valintoja. Useimmat niistä ovat jäljitettävissä Lumièren veljesten elokuviin, kuten dokumentissa hyvin muistetaan kertoa.

Näiden kuvakulmien, lähestymistapojen ja muiden elokuvallisten kikkailujen lisäksi on hyvä muistaa, että Lumièren elokuvissa kamera pysyi paikoillaan. Se vaikutti luonnollisesti rajaukseen, mutta ei estänyt mielikuvituksen käyttöä. Kamera saatiin myös toki liikkeelle muun muassa veneellä tai hevos-/autokyydillä. Ja näiden myötä Lumièren veljekset itse tai heidän kouluttamansa ohjaajat tulivat kehittäneeksi kameran kanssa takaa-ajoa, erikoistehosteita ja elokuvien näyttämistä takaperin. Tämän taaksepäin tapahtuvan asian näkeminen on ollut varmasti yhtä mielenkiintoista katsottavaa aikaisille kuin itse elokuvankin.

Mykkäfilmeistä innostuva voi saada tästä dokumentistä herneen nenään. Sitä ei toki ole ääninäytelty, mutta Mr. Fremauxin verbaalinen osuus yhdessä musiikista vastanneen Ms. Camille Saint-Saens voi olla joillekin liikaa. Itse en pitänyt niitä pahana, vaan pikemminkin rainaa enemmän avaavina. Toisaalta olisihan se aikamoinen kokemus myös itsessään istua hiljaisuudessa koko dokumentin ajan.

Elokuvallinen paluu alkulähteille

Lumièren dokumentaarista lyhytelokuvien myötä. Tämä elokuva on täynnä veljesten tekemiä töitä. Se ei keskity veljesten elämän kuvaamiseen, elokuvaprojektorin kehittämiseen tai sen merkityksen hehkuttamiseen. Sen sijaan leffa näyttää Lumièren tai heidän kouluttamiensa ohjaajien tekemiä elokuvia koko kestonsa ajan. Elokuvat on jaettu useampaan eri kategoriaan, joita tarinaa eteenpäin vievä kertoja avaa. Alkuperäisten elokuvien katsomisen lisäksi tämä on leffan parasta antia. Sitä ei tule koskaan riittävästi ajatelleeksi miten paljon liikkuva kuva kertoo asioista. Ja miten paljon asioita tähän kuvaamiseen oikein liittyy. Mikäli kaipaat katsausta historiaan ja haluat palata elokuvan alkulähteille suosittelen suuntaamaan Niagaran elokuvakeskukseen. Omistaja lupasi pyörittää rainaa siellä niin kauan kuin sillä on edes yksi katsoja. Itse taidan suunnata katsomaan sitä ajatuksella vielä kerran hamassa tulevaisuudessa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia