Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että tarvitsin syyn leffan näkemiseen. Onneksi sellaiseksi ja vapaaehtoiseksi ilmoittautui neiti 5-vee, joka piti Trollsien trailerista. Joten todella kauniit kiitokset neidille leffaseurasta ja muutenkin iloisen pirskahtelevasta seurasta. Nautin todennäköisesti enemmän neidin ilmeiden ja mukaantempaavuuden seuraamisesta kuin itse elokuvasta.
Valkokankaalla nähdään bergeniläisten ruokapuusta karanneet trollit, jotka viettävät aikaansa keskellä metsää. He laulavat, halaavat ja viettävät juhlia, koska se on kivaa. Joukkoa johtaa trollien pinkki prinsessa Poppy. Ainoa poikkeus bilehileiden ja halaajien keskellä on vastarannankiiski Risu, joka on varustautunut bergeniläisten tuloon ja asuu maan alla bunkkerissaan. Ja näin käykin kun trolleja syövä berginiläinen osuu paikalle ja vie osan heistä mukanaan, että myös bergeniläiset voisivat olla edes kerran vuodessa (trollien syömispäivänä) onnellisia. Kuten kunnon elokuvaan kuuluu pelastusretkelle on lähdettävä ja sinne suuntaavat Poppy sekä hyvin vastahakoinen Risu.
Trollit median pyöritykset eivät ole uusi idea. Vaan ne keksi jo vuonna 1959 tanskalainen Thomas Dam. Mr. Damin luomat Good Luck Trolls-nuket valloittivat Eurooppaa 1960-luvulla ja niiden uusi buumi tuli 1990-luvulla. Joten ehkäpä tämän Trolls-rainan myötä niille haetaan uutta kuluttajakuntaa. Ainakin lelukaupoissa on näitä jo bongailtavissa. Joka tapauksessa Trolls-raina ei perustu näihin jo markkinoilla olleisiin peikkoihin vaan ihan uusiin tuttavuuksiin.
Leffan juonessa on vedetty kaikki mutkat suoraksi. Aikuisia katsojia tämä voi hieman haitata, mutta pienempi kansa nauttii varmasti kaahailusta, glitterin lennosta, lauluista ja ihanan iloisesta tunnelmasta. Romanssirintamalla sykkii myös useamman eri hahmon välillä. Aikuisen onkin hyvä muistaa tässä kohtaa, että leffa on suunnattu lapsille. Joten siinä missä seuralaiseni neiti 5-vee keskittyi ilmeisesti enemmän nauttimaan Trolls-elokuvan juonesta ja lauluista, minä keskityin nauttimaan visuaalisista tehoista sukeltamalla huovan ja muiden käytettyjen materiaalien maailmaan. Leffa on visuaalisesti kaunista katsottavaa ja onhan noista peikkojen hiuksista vaikka mihin.
Kotisoffapsykologin näkökulmasta elokuva painottaa onnellisuutta ja sitä, miten se on meillä jokaisella. Sitä vaan täytyy kaivella sieltä sisältä, eikä ulkopuolelta eri keinoin. Tai tätä siis elokuvan tekijät ovat varmaankin ajaneet takaa. Kun leffan jälkeen kysyin nuorelta seuralaiseltani, että mikä elokuvassa oli parasta oli vastaus sitten jotain ihan muuta. ”Se, kun kimalletta lensi pyllystä”. Onnellisuutta on siis monenlaista ja aikuisen on hyvä nostaa omaa glitterinsietokykyään ennen leffasaliin menemistä. Neidin ilakoinnin seurannan perusteella uskallan väittää myös, että leffan laulut ja mukaansa tempaava musiikki ovat myös mainitsemisen arvoisia. Ja mikä parasta ne toimivat myös suomeksi- oi, mikä mahtifiilis.
| Iloista pompottelua |    |
|---|---|
| jossa ystävää ei jätetä ja onnea etsitään useilla eri tavoilla. Trolls etenee tiukkaan tahtiin värikkäissä maisemissa ja innokkaalla pöhinällä, joka taatusti nappaa perheen pienimmät mukaansa. Moraalista oppia onnen etsimisestä omasta itsestään on toki leffassa myös tarjolla, mutta se voi jäädä takavasemmalle kaiken bilettämisen keskellä. Visuaalisesti Trollit on kaunista katsottavaa, korvamatoja ei juurikaan jää ilmaan roikkumaan ja leffasta poistuu todennäköisesti onnellinen lapsi ja hänen aikuisensa. Vaikka raina ei aikuisen kriteerejä hyvästä (mitä se ikinä onkaan) leffasta täytäkkään niin seuralainen oli ihan täpinöissä. Joten mikä minä olen lastenleffaa arvioimaan lapsen näkökulmasta. Tykitetään kimalletta kehiin, iloisia biisejä ja sitä oman onnen löytämistä ainakin kolmella tähdellä ilmaan. Itse annan sen lisäksi pojoja visuaalisesta ilmeesta. Kangasvarastosta on näköjään vaikka mihin. Suosittelen elokuvaa kaikille lapsille ja lapsenmielisille, jotka haluavat vaihtaa vapaalle vauhdikkaan musiikin parissa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |