Kirjailija Mr. Dan Brown takoi kuin rauta oli kuumaa ja jatkoi symbologi Robert Langdonin seikkailuja. Aiempien kirjojen (Enkelit ja demonit ja Da Vinci -koodi) tavoin Inferno sijoittuu pääosin Italiaan. Edellisistä professori Robert Langdonin (Tom Hanks) historian selvittelyistä onkin kulunut jo aikaa, joten ehkä kriitikot ja kirjan ystävät ovat nyt valmiita uudelle yritykselle. Inferno on neljäs kirja järjestyksessään koskien Mr. Langdonin seikkailuja ja kolmas aiheeseen keskittyvä elokuva.
Symbologi Robert Langdon herää ammuttuna italialaisessa sairaalassa muistinsa menettäneenä. Pian hän huomaa olevansa haluttua riistaa ja säilyttääkseen henkensä hän lähtee pakomatkalle hoitavan lääkärin Sienna Brooksin kanssa. Mutta kuka oikein haluaa päästää Robertin päiviltä ja mitä ihmettä hän oikein oli tekemässä Firenzessä. Aiempien elokuvien tavoin vihjeitä matkalla kohti lopullista kliimaksia tipahtelee Danten luomasta helvetin kuvasta. Sen mukaan joku aikoo ratkaista maapallon liikakansoitusongelman kertaheitolla biologisen aseen avulla. Luvassa onkin lähes ympäri Eurooppaa kulkeva tutkimusmatka aikaa vastaan, kun Langdon yhdessä Brooksin kanssa yrittää estää mielipuolta päästämästä ruttoa valloilleen.
Ohjauksesta on vastannut Mr. Ron Howards, jonka kädentöitä ovat myös sarjan aiemmat elokuvat (The Da Vinci Code – 2006; Angels & Demons – 2009). Joten aiemmista elokuvista pitäneet saavat varmasti myös kiksinsä tästäkin rainasta. Siinä missä Mr. Brown painoittaa kirjoissaan enemmän selvästi juonta ja vauhtia taidehistorian rinnalla, niin ohjaaja Mr. Howards tuntuu komppaavan tätä hyvän elokuvan etenemisen kustannuksella. Infernossa toki mennään sata lasissa Dantea tulkiten, mutta paikasta toiseen singahtelua ei ole yhtä vakuuttavaa kuin aiemmissa elokuvissa. Toisaalta se estää samaan aikaan katsojaa liikaa keskittymästä Mr. Brownin esittämiin epäselviin lainalaisuuksiin ja muihin todella outoihin asioihin.
Siinä missä elokuvan pitäisi varmaankin hehkuttaa Mr. Tom Hanksin suoritusta, niin leffa kyllä kuuluu nyt kokonaan Mr. Irrfan Khanille, joka pitää raameja kasassa. Hänen hahmonsa sopisi paremmin symbologiksi paikasta A paikkaan B laukkaavan Mr. Hanksin tilalle. Ehkäpä näin onkin jo jossain seuraavassa rainassa, sillä karismaa hemmolta ainakin löytyy vaikka muillekin jaettavaksi. Naispääosassa oleva Ms. Felicity Jones jää Mr. Hanksin tavoin hanurinsoittajien takaryhmään. Tämä on mielenkiintoista, sillä nainen kuitenkin viettää aikaa paljon valkokankaalla onnistumatta vakuuttamaan roolillaan.
Edellisten elokuvien tavoin Inferno pysyy uskollisena alkulähteelle kaikkine kulunein fraaseineen, joiden avulla se rullailee eteenpäin. Katsojan näkökulmasta mielenkiintoista on toki taidehistorian, yleissivistyksen ja pintasivistyksen suloinen sekametelisoppa. Tällä kertaa on kuitenkin myönnettävä, että leffa on kirjaa helpompi sisäistää. Mutta sama teema sillä silti on: maapallolla on liikaa ihmisiä ja rutto on tähän lopullinen ratkaisu. Edellisistä elokuvista paikaten uskontoihin liittyvät salaseurat sentään loistavat poissaolollaan ja elokuvassa pelataan enemmän poliittista peliä.
Danten (1265 – 1321) kirjoittamasta kristityn kuoleman jälkeisestä elämästä kertovasta Jumalaisesta näytelmästä (Divina Commedia) enemmän kiinnostuneet voivat klikata itsensä tänne wikipedian lisäsivistyksen pariin. Olettaa voi, että tämäkin elokuva lisää sitten niitä turistikäyntejä paikan päällä, kun innokkaat saavat seurata symbologi Langdonin jalanjälkiä ja saada siinä samalla vihjeitä arvoituksen ratkaisemiseen tästä näytelmästä. Oikeasti tällainen reissu olisi joskus kiva tehdä ja todeta, kuinka pitkälle tai lähelle ne omat taidot riittävät.
| Älä luota mihinkään |   |
|---|---|
| taideopintojen tulkintojesi keskellä, sillä kaikki on katoavaista ja petollista. Tässä oli tämä ydin sanoma Infernosta. Sen maisemat ovat vakuuttavat, jos ohjaaja vain olisi malttanut pysyä niissä hieman pidempään. Kirja itsessään on toki vaikeaselkoinen ja pitkä, joten karsintaa on pitänyt tehdä. Ja kuten kirjoitettu, leffa on mielestäni kuitenkin kirjaa selkeämpi. Se ei kuitenkaan tee Infernosta mitään laatuleffaa, vaan pikemminkin mallikuvauksen lepsusta ohjauksesta ja näyttelijätyöstä. Itselleni Infernon parhaaksi anniksi jäi Mr. Irrfhan Khanin roolisuoritus ja pikainen pulahdus Danten kirjallisuuteen. Tällä ei paljon elokuvayleisöä hurmata. Suosittelen rainaa kuitenkin kaikille aiempien symbologi Langdonin elokuvien ystäville. Infernossa mennään lähes sinne päin ja haetaan ratkaisua taiteen parista. Tästä kiinostuneet eivät voi pettyä. Vauhtia on paljon, arvoituksia vähän ja luottamussuhteet kortilla. Siinäpä ne keskeiset tekijät. Mutta tästä huolimatta Inferno kyllä täyttää varmasti paikkansa Langdnonin seurasta nauttiville. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Tom Hanks, Felicity Jones, Omar Sy, Sidse Babett Knudsen, Ben Foster, Irrfan Khan
Osastot: Jännitys, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: felicity jones, irrfan khan, omar sy, tom hanks