Outin Leffaopas

Valkokankaalla nähdään Krayn kaksoisveljekset Reggie ja Ronnie. He pyörittävät Lontoon alamaailmaa 1950- ja 1960-luvulla omalla väkivaltaisella tyylillään. Ronnie suosii suoraa väkivaltaa, kun Reggie puolestaan on kohteliaampi. Ja tällä kohteliaisuudella kosiskelee myös nuorta Francesta.

Gansterikuvauksen lisäksi elokuvaa voi yrittää pitää myös jonkinlaisena rakkaustarinana Reggien ja Francesen välillä. Ikävä kyllä tämä jää hyvistä yrityksistä huolimatta soittamaan viulua taustalla. Toki Francesen rooli Reggien elämässä tulee selväksi, mutta ohjaaja ei anna tälle tarinalle riittävästi tilaa kehittyä. Enemmän kuin Reggien ja Francesen rakkaussuhdetta elokuva painottaa Reggien ja Ronnien suhdetta. Toki Krayn kaksosten henkilökohtaiseen elämään on kuulunut merkittäviä ihmisiä heidän äitinsä lisäksi, mutta elokuva painottaa heitä enemmän veljesten keskinäistä tiukkaa napanuoraa. Leffaa olisi vaikea kuvitella ilman näitä veljesten väliseen suhteeseen tunkeutua ihmisiä, mutta leffa olisi varmasti ollut vielä mielenkiintoisempi jos se olisi keskittynyt enemmän tähän veljesrakkauteen. Reggien ja Ronnien keskinäinen kemia on niin vaikuttavaa, että elokuvan jälkeen en ole oikein osannut vielä päättää, että kumpi heistä oli enemmän kiinni tässä maailmassa. Kummallakin hemmolla oli omat ongelmansa, mutta kaiken psykopaattisen toimintansa keskellä Ronniella oli ihan hyviä ajatuksia.

Ohjauksesta vastannut Mr. Brian Helgeland on kunnostautunut aiemmin käsikirjoituksen puolelle. Miehen elokuvallisesta CV:stä löytyvät muun muassa The Taking of Pelham 123, Green Zone ja Robin Hood. Joten kokemusta on jokaiselle jotakin antamisesta. Ja sama ei-vain-yhden-otoksen tähti tyyli näkyy myös tässä elokuvassa. Toki valkokankaalla vilisee ihmisiä vaikka muille jakaa, mutta äänessä olevat saavat olla äänessä kukin omalla vuorollaan ja vaikutuksellaan. Tämän lisäksi ohjaaja onnistuu rakentamaan taidolla myyttiä, tai ainakin vahvistamaan sitä, Krayn veljesten ympärille.

Elokuva perustuu Mr. John Pearsonin kirjaan The Profession of Violence: The Rise and Fall of the Kray Twins (1969). Kirjaa lukematta on vaikea sanoa, miten paljon taiteellista vapautta ohjaaja-käsikirjoittaja Mr. Helgeland on valkokankaalla käyttänyt. Mutta varmaa on sen sijaan se, että valkokankaalta tulee kyllä ytimekkäästi esille veljesten nousu ja tuho 1960-luvun pyörteissä. Asiaa tietenkin voi auttaa myös se, että Krayn kaksoset aikoinaan palkkasivat Mr. Prestonin itse kirjailijaksi tähän elämänkertaan. Kirjan lisäksi ohjaaja haki innoitusta / tietoa muista Krayn veljeksistä kirjoitetuista eepoksista ja heidän tuttaviltaan. Mutta kuten kunnon elämänkerralliseen elokuvaan kuuluu sukulaisten, tuttavien ja muiden asialle omistautuneiden joukosta on tietenkin kuulunut niitä kuuluisia soraääniä ”ei se ihan noin mennyt…” Sallittakoon kuitenkin tässä kohtaa ohjaajalle taiteellinen vapaus ja oltakoon tyytyväisiä siitä, että tosielämä oli erilaista mitä kansalle halutaan tämän elokuvan myötä myydä.

Oikeassa elämässä kaksoset Ronald ”Ronnie” Kray (1933 – 1995) ja Reginald ”Reggie” Kray (1933 – 2000) olivat englantilaisia ganstereita, jotka nousivat maineeseen Itä-Lontoon syrjä seuduilta. Kaksosen firman ”The Firm” repertuaariin kuului sitä tyypillistä gangsteri menoa, joka sisälsi muun muassa kiristystä, suojelurahojen keräämistä, ryöstöjä ja pari murhaa. Miehet saatiin kiinni vuonna 1968 ja tuomittiin elinikäiseen vankeuteen 1969 Leonard ”Nipper” Readin kovan pohjatyön ansiosta. Kaksosena harmittelen vain sitä, että veljekset eivät päässeet samaan vankilaan, tai ehkäpä se sittenkin oli hyväksi Ronnien luonteen tietäen. Mielenkiintoista olisi ollut myös tietää, että millaiseksi Reggien maailma olisi muodostunut, jos hän vain olisi sittenkin jättänyt skitsofreenisen veljensä Ronnien mielisairaalaan ensimmäisessä paikassa. Lopputulos toki olisi voinut olla sama, mutta matka sinne hyvinkin erilainen. Sillä elokuvan jälkeen vaikuttaa siltä, että Krayn veljeksillä oli perinteinen gansterien ongelma. Raha ratkaisee, eikä siitä voi luopua. Koska tämä luopuminen tarkoittaisi oman taustan ja persoonan kieltämistä.

Tässä kohtaa lienee soveliasta tunnustaa, että menin elokuviin katsomaan Mr. Tom Hardya ja hänen suoritustaan. Ja miestä olikin sitten lähes koko ajan tarjolla elokuvan ajan. Mr. Hardy tekee elokuvassa kaksoisroolin näytellen sekä skitsofreenistä ja väkivaltaista Ronniesta että hänen sliipattua ja kohteliasta veljeään Reggietä. Kummankin miehen luonteet ovat mahdollisimman kaukana toisistaan, mutta omaavat silti saman päämäärän: vallan ja rahan tavoittelun. Keinot sinne ovat vain erit. Mr. Hardy suoriutuu tästä kaksoisroolistaan siinä määrin hyvin, että välillä todellakin voi luulla valkokankaalla olevan kaksi eri näyttelijää hoitamassa rooleja. Olinkin siis reippaasti yllättynyt, kun minulle selvisi, että Ronnien ja Reggien yhteiset hetket oli kuvattu samojen päivien aikana. Mr. Hardy muutti luonnettaan ja asennettaan vaatetuksen avulla sekä esittää hyvin kaksosten välisen tunnesidoksen. Mr. Hardy onkin todettu, että ei pystynyt näkemään heitä kahtena erillisinä ihmisenä, vaan pikemmin yhtenä persoonana. Tämä esitystapa tulee hyvin esille myös valkokankaalla.

Persoonien esittelemistä tuhon sijasta

Legend kuvaa hyvin Krayn veljesten valtaan nousua ja sieltä tippumista. Sen ulkopuolelle jää suhteellisen kiitettävästi sitten se kaikki mistä veljekset hankkivat elantonsa. Toki elokuva viittaa kepulikonsteihin, mutta raadollisen tien kuvaamiseen ei juurikaan mennä. Elokuva on myös siitä mielenkiintoinen, että se ei tursua verta ja suolenpätkiä, vaan pikemmin näyttää väkivallan enemmänkin koomisessa valossa. Millä tietenkin on omat ongelmansa. Joka tapauksessa veljesten välisen tunnesiteen lisäksi elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen Mr. Tom Hardyn vuoksi. Legend on Krayn veljesten lavashow, joka ei ota itseään liian vakasti vakavien aiheiden parissa vaan pikemminkin ylläpitää veljesten legendaa omalla tavallaan.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Tom Hardy, Emily Browning, Christopher Eccleston, Paul Bettany, Colin Morgan, David Thewlis, Tara Fitzgerald, Taron Egerton