Outin Leffaopas

Ohjaaja Mr. Thomas Vinterberg on onnistuneesti tehnyt romanttisen elokuvan Mr. Thomas Hardyn teoksesta: Far From the Madding Crowd (1874). Onnistunut ohjaus ei sinänsä ole ihme, vaan pikemmin se, että ohjaaja on yleensä enemmän tunnettu hyvin realistisesta lähestymistavastaan elokuviin. Toki sitä tässäkin elokuvassa on tarjolla, mutta periaatteellinen Dogma-aate loistaa kuitenkin enemmmän poissaolollaaan kuin läsnäolollaan ja antaa reippaasti tilaa romanttiselle rallatukselle.

Englantilaista Mr. Thomas Hardya (1840 – 1928) on pidetty oman aikansa hyvänä kriitikkona. Hänen kuvauksensa viktoriaanisen ajan elämästä, erityisesti luokkayhteiskunnasta ja maaseutuelämän rappeutumisesta ovat edelleen vakuuttavia. Tämä on tehty yleensä niin taitavalla tavalla, että lukija keskittyy hahmojen kokemaan intohimojen pohdintaan ja siinä samalla tulee vedetyksi mukaan yhteiskunnan sosiaalisiin eroihin. Mr. Hardyn novelli on ollut suosittu lähes julkaisemisestaan asti. Valkokankaalla se nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1915 mykkäelokuvan voimin. Vuonna 1967 Ms. Julie Christie näytteli Bathsheba lähes kolmen tunnin ajan valkokankaalla. Ohjaajalle kiitos siitä, että tämä versio oli huomattavasti lyhempi. Joskin vuoden 1967 elokuvaa on mainostettava siitä, että se esitteli kansanlauluja läpi lähes koko elokuvan. Joten ei olekaan ihme, että elokuva oli myös ehdokkaana Oscareissa parhaasta musiikista. Vuonna 1998 novelli pääsi televisiolevitykseen ja vuonna 2010 sovitettuna uudelleen ja modernisoituna versiona valkokankaalle Tamara Drewe -elokuvan turvin (tosi hyvä leffa!!). Ja nyt ollaan jällleen palattu juurille viktoriaaniseen aikaan ja täytyy tunnustaa, että elokuva kantaa omana alkuperäisenä versionaan myös ihan hyvin.

I’d hate to be some man’s property. I’d need some man to tame me and you never could. – Bathsheba

Viktoriaanisen ajan Englannissa itsenäisestä elämästä haaveileva Bathsheba Everdene ei välitä miesten mielipiteistä. Tämä daami tekee mitä haluaa ja milloin haluaa. Ja kysyessään neuvoa, ei ole niinkään varma, että hän niitä seuraa tai on tyytyväinen kuulemaansa. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan kuin strömsöössä, sillä romantiikan rintamalla Bathsheba kohtaa enemmän solmukohtia kuin hänen kepeään olemukseensa oikeasti mahtuu erilaisten sattumusten kautta. Bathsheban vapaata mieltä ihaileva ja sydäntä tavoitteleva lammasfarmari Gabriel Oak joutuu kisaamaan siitä yhdessä pinttyneen poikamiehen William Boldwoodin ja levottoman kersantin Frank Troyn kanssa. Jokaisella miehellä on omat etunsa, mutta sydämen ääntä on vaikea ohjata.

I have a piano. And I have my own farm. And I have no need for a husband. – Bathsheba

Elokuva on uskollinen Mr. Hardyn novellin teemoille. Se esittelee hyvin avioliiton, koulutuksen ja uskonnon merkitystä ihmisten elämälle. Ja ehkä sitäkin enemmän sattuman / kohtalon oikkujen vaikutusta. Teoksesta onkin todettu, että jos Bathsheba ei olisi lähettänyt valentine-tervehdystä ja jos Fanny ei olisi erehtynyt kirkosta, niin tarinalla olisi ollut hyvin erilainen loppu. Jossittelua ei sinänsä valkokankaalla esiinny, mutta katsojan päähän sitä kyllä upotetaan tasaiseen tahtiin. Onneksi loppu on kuitenkin nätisti pakettiin laitettu ja katsoja voi poistua salista tyytyväisenä ilman miesten kaapeissa lilluvia luurankoja.

Valkokankaalla on kiva nähdä hieman erilaista Ms. Mulligania. Viime vuosina hän on tehnyt pääasiallisesti synkkää draamaa (Drive, Shame, Never Let Me Go, Inside Llewyn Davis) muutaman kepeämmän elokuvan  (An Education; Money Never Sleeps, The Great Gatsby) lisäksi. Far From the Madding Crowd sopii sinne joukkoon hyvin. Daamilla on hyvin tunnistettavat piirteet ja mielestäni hän ei sovi kaikkiin elokuvan tyylilajeihin, joten on hyvä, että hän on löytänyt oman tiensä. Varmaa on kuitenkin se, että nainen osaa näytellä uskottavasti. Ja hieman synkkämielisestä ulkonäöstään huolimatta olen tyytyväinen, että valkokankaalla nähdään myös nauravaa Ms. Mulligania. Joskin on tunnustettava, että daamin piirteet sopivat paremmin siihen synkistelyn esittelyyn –  kaikesta huolimatta.

Valkokankaan hurmurit herrat Matthias Schoenaerts, Michael Sheen ja Tom Sturridge yrittävät parhaansa. He tuovat esille roolihahmoilleen tyypilliset piirteet, mutta elokuva kyllä kuuluu maisemien puolesta kokonaan Mr. Schoenaertsille ja hänen ripsilleen. Onneksi valkokangas on riittävän suuri, jotta tämä nainen sai rauhassa huokaille noiden perhosripsien perään ja elää omissa haavekuvissaan. Toki mies osaa myös uskottavasti näytellä hieman altavastaajana, mutta taitavana sellaisena olevaa lammasfarmaria, mutta ne ripset…..

Selkeää ja kaunista

Pariskunta takanani totesi elokuvan olleen sellainen rakkaus-elokuva ja tästä voi olla todellakin samaa mieltä. Matka sen oikean luokse on kivinen, täynnä henkistä kasvua ja vastuun ottamista. Vaikka lopputuloksen tietääkin suhteellisen alussa, elokuva yllätää raikkaalla ja selväpiirteisellä etenemisellään. Tosin on vaikea sanoa toimisiko yhtä selvä eteneminen esimerkiksi 2010lle sijoittuvassa leffassa samalla tavalla kuin 1800-luvulle sijoittuvassa tarinassa. Mutta ah, niin kaunista. Leffa pitää hyvin otteeseen, on viihdyttvä, tarjoilee välillä napakkaa dialogia ja osoittaa hyvin naisen tunne-elämän myrskyisyyttä. Suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät kauniista elokuvista, helpoista ja hyvistä tarinoista sekä Mr. Schoenaerts ripsistä – mä niin voisin upota niihin.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Carey Mulligan, Matthias Schoenaerts, Tom Sturridge, Michael Sheen