Miekkailija elokuvassa Endel (Märt Avandi) saapuu omalla matkallaan Haapsaluun 1950-luvun alussa. Takanaan hänellä on opintoja Leningradin valtion urheiluopistossa. Lahjakas nuori mies saa liikunnan opettajan paikan pienestä kyläkoulusta ja alkaa opettaa siellä lapsille miekkailua erityisesti oppilaansa Martan (Liisa Koppell) innottamana. Kutsun käydessä Leningradiin miekkailukisaan Endelillä on edessään vaikeita valintoja. Paljastaa itsensä ja altistua Neuvostoliiton salaiselle poliisille viemällä lapset turneeseen, vai pakoilla tilannetta Haapsalussa yhdessä uuden ihastuksensa opettajakolleegansa Kadrinin (Ursula Ratasepp) kanssa. Endell joutuukin ottamaan kantaa asiaan, että kumpi on tärkeämpää: opettamiensa lasten luottamuksen säilyttäminen vai itsensä hengissä pitäminen.Tilanne Haapsalussa on myös ongelmallinen, sillä koulun rehtori (Hendrik Toompere) suhtautuu Endelin saavuttamaan suosioon lasten parissa ja menneisyyteen epäilevästi alusta asti, sillä eihän kommunistisen maan lapsien kannatta kuluttaa aikaansa noihinkin turhamaisen asian kuin miekkailun parissa.
Elokuva on tietyin osin, luonnollisesti, kuvitteellinen. Mutta sen päähahmolla Endelillä on oma totuuspohjansa. Virolainen Endel Nelis (1925 – 1993) oli aikansa miekkailumestari ja miekkailun valmentaja, joka joutui aikoinaan piilottelemaan Venäjän salaiselta poliisilta. Totuuspohjaa on myös varmasti ihmisten käytöksissä, kun suunsa avaamisella pystyi myös aikoinaan varmistamaan itselleen menolipun Siperiaan. Sananvapaus, itsensä ilmaisun mahdollisuus ja oikeus omiin mielipiteisiin ilman pelkoa vankileirille karkoituksesta olivat osa arkea. Tämä tulee hyvin esille mysö elokuvan aikana, joten nessuja on hyvä varata mukaan.
Ohjaaja Mr. Klaus Härö on jälleen tehnyt koskettavan ja kauniin tarinan ihmisen valinnoista sekä ulkopuolisuuden tunteen rikkoutumisesta yhteisen hyvän eteen. Stalinin aikaisen Neuvostoliiton salaisen poliisin olemassaolo ja Endelin poliittinen menneisyys tekee elokuvasta myös tarinan ihmisen vapauden kaipuusta ja sen säilyttämisestä edes jossain muodossa, elämässä selviytymisestä sekä toisten ihmisten tärkeydestä. Elokuvan teemaa onkin rinnastettu 1980-luvun menestyselokuvaan Kuolleiden runoilijoiden seura ja ihan hyvällä syyllä. Mutta samalla mentaliteetillä sitä voisi verrata kaikkiin urheiluelokuviin, sillä niin hyvin se myös seuraa niiden perinteisiä kliseitä. Tämä ei kuitenkaan onneksi tee Miekkailijasta tylsää tuijotettavaa, vaikka ei sitä kautta paljon uutta valkokankaalta tarjoilekaan. Elokuvassa esitetyn miekkailun merkitystä korostaa kuitenkin se, että kyseinen miekkailukerho on edelleen olemassa Haapsalussa.
Mr. Härön elokuvaan kannattaa tosiaan varautua riittävän suurella nessupaketilla. Vaikka leffan kylkeen on lätkäisty K7-ikäraja, niin kyllä tarina miekkailun taustalla oli riittävän tunteellinen karauttamaan katsojan poskille kyyneleen jos toisenkin. Ohjaaja osaa herättää ja välittää vilpittömiä tunteita, joiden edessä ei voi paljonkaan laittaa vastaan. Ehkä ikärajasta johtuen Mr. Härön elokuva seuraa loppuaan kohden tiettyä elokuvallista teemaa, joka ei siten tarjoa samanlaista yllättyksellisyyttä kuin esimerkiksi Postia Pappi Jaakobille (2009) aikoinaan teki.
Miekkailijan myötä Mr. Härö osoittaa myös jällen kerran, että hän osaa ohjata lapsinäyttelijöitä ja tuoda valkokankaalle heidän kauttaan lapsen maailmaa. Näkymätön Elina (2002) ja Äideistä parhain (2005) -elokuvat saavat arvoistaan jatkoa lapsen elämän kuvaajina Miekkailijasta.Lapsen silmien kautta nähdyn maailman kuvaamisen lisäksi Miekkailija korostaa aikuisen ja lapsen suhdetta. Ja ennen kaikkea siihen liittyvää luottamuksen rakentamista ja sen merkitystä lapsen elämässä.
| Moniulotteinen, mutta tasainen tarina |   |
|---|---|
| joka onnistuu yhtä aikaa olemaan draamallinen, humoristinen, jännittävä ja selviytymistarina. Tämä on aika hyvin yhdeltä elokuvalta, joka samalla myös pystyy välttämään kaikki lässyttämisen ja liiallisen tunteellisuuden karikot. Miekkailija toimisi varmasti myös pienemmällä ruudulla, mutta valkokangas sopii sille myös hyvin. Aiempiin Mr. Härön elokuviin nähden Miekkailija on hieman varovainen ja eikä pääse kovin syvälle pinnan alla liitelevään aiheensa, mutta se voi johtua elokuvan ikärajasta tai sellaisten ihmisten kuvaamisesta, joiden arkielämää salainen poliisi valvoi kyylän tavoin 24 tuntia vuorokaudessa. Elämän uskaltaminen ja asioiden ääneen sanominen on ollut vaikeaa ja se vaikuttaa heijastuneen myös elokuvan lopputulokseen. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita miekkailusta, ihmisen vapauden kaipuusta ja Stalinin vainojen vaikutuksesta yksittäisiin ihmisiin. Miekkailija on loppujen lopuksi hyvin optimistinen ja tunteisiin vetoava tarina, vaikka se jättää liian sentimaaliset sukeltelut toiseen elokuvaan ja on osin ennalta-arvattava. Valkokankaalla nähdään kuitenkin laadukasta työtä, jonka soisin mahdollisimman monen katsovan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |