Vuonna 1979 Santa Barbarassa yh-äiti Dorothea kasvattaa teini-ikäistä Jamie-poikaansa yksin. Tai no lähes yksin, sillä äiti pitää isossa asunnossaan alivuokralaisia. Ja kun hätä on suurin, on apukin äidin mielestä lähellä ja hän pyytää apua alivuokralaiseltaan valokuvaaja Abbielta ja Jamien hyvältä ystävältä Julielta. Toki alivuokralaisena pyörii myös autoja korjaava William, mutta hänestä ei juuri miehen mallia Jamielle ole Dorothean mielestä.
Paperilla äidin yritys auttaa poikaansa kasvamaan aikuiseksi ei juuri kuulosta kovinkaan kiinnostavalta, mutta leffa on kyllä katsomisen arvoinen. Ehkäpä tämä johtuu siitä, että ohjaaja Mr. Mike Mills pohjaa roolihahmonsa omiin sukulaisiinsa ja tuttavapiiriinsä. Edellisessä elokuvassa (Beginners) innoittajan toimi hänen isänsä, joka tuli ikämiehenä kaapista ulos. Tällä kertaa luvassa oli sitten äidin vuoro toimia innoittajana Dorethean ja hänen siskonsa Abbien rooleille. Ohjaaja koki tulleensa kasvatetuksi naisten ympäröimänä, joten elokuva sopii hyvin myös ohjaajan omiin kokemuksiin ja on siten varmasti heijastunut myös Jamien roolihahmoon. Ohjaajan mielestä elokuva toimiikin rakkauskirjeenä naisille ja sellaiselta se todellakin tuntuu.
Ja rakkauskirjeeltä naisille vaikutti myös näyttelijöiden valmistautuminen elokuvaan. Hienon roolisuorituksen tekevä Ms. Bening katseli ohjaajan äidin lempielokuvia, Ms. Gerwig puolestaan perehtyi valokuvaukseen ja Ms. Fanning sai luettavaksi Scott Peckin The Road Less Traveled kirjan. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että vaikka miksikään feministiksi itseäni en tunnusta tai tunnista, niin hieman harmittaa, että elokuvan aikaisia kirjallisia sitaatteja ei löydy mistään. Ja ne olivat kyllä niin vakuuttavia, että niiden alkuperäisiin lähteisiin tutustuisi ihan mielellään ajan kanssa.
Elokuvan nimi ”Vuosisadan naiset” kuulostaa suurellisemmalta kuin itse elokuvan sisältö. Mutta samalla se palvelee hyvin leffan sisältöä, jossa esitellään naisen mielipiteitä ja kokemuksia useammalta eri vuosikymmeneltä. Aiheessa ei kuitenkaan märehditä malliin ”silloin kun minä olin nuori” vaan pikemmin esitetään sukupolvien välistä kuilua ja tarvetta ymmärtää sitä toista… tai ainakin yritystä ymmärtää…. Tai oikeasti se on kai lopulta kuitenkin enemmän perheen äidin Dorothean kasvutarina kuin hänen poikansa Jamien.
| Äiti yrittää kasvattaa poikaansa |   |
|---|---|
| naisten avulla. Ja tästä ei kyllä hyvä seuraa. Jos feministinen kääntyminen ei innosta, niin miksi pyytää apua naisilta. Jossain vaiheessa elokuvaa kävi Jamieta sääliksi ja toivoi hänelle vinoa pinoa niin sanottuja miestenlehtiä plerattavaksi naisen klitoriksen stimulaatio pohdinnan sijasta. Teini-ikä on kaikille sukupuolesta huolimatta haasteellista ja sen kyllä Vuosisadan naiset osoittavat hyvin. Leffaa on myös kiitettävä siitä, että jokainen hahmo sai viedä tarinansa loppuun osoittaen, että omat odotukset eivät aina ole saavutettu totuus myöhemmässä elämässä. Ja juuri tämän sekä Ms. Annette Beningin roolisuorituksen vuoksi suosittelen elokuvaa kaikille. Siinä ei juuri mitään suuria tapahdu, ajatuksia heitetään ilmaan, etsitään itsenäisyyttä ja irtiottoa elämästä. Mutta ennen kaikkea osoitetaan, että kaikkea ei ole kiveen hakattu. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät:Annette Bening, Greta Gerwig, Elle Fanning, Lucas Jade Zumann, Billy Crudup
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: annette bening, billy crudup, elle fanning, greta gerwig, lucas jade zumann
[…] sukupolvea puskee valkokankaalle samanlaista yh-perhedraamaa, mistä 20th Century Women – Vuosisadan naiset antoi jo esimakua. Ja vaikka mainittu elokuva sijoittuu iloiselle 1970-luvulle, niin kolmen […]