Outin Leffaopas

Pikku pala skandinaaviseen mytologiaan perehtymistä ihan aluksi voi olla tarpeen elokuvan syvemmän ymmärtämisen saavuttamiseksi (tai sitten ihan vain yleissivistyksen laajentamiseksi näistä pohjoisista jumaltarustoista). Mytologiassa jumalat olivat jakautuneet Asgardissa asuviin aasoihin ja muualla vaikuttaneihin vaaneihin. Aasoja johti Odin, jolla oli kaksi lasta, oma biologinen poika Thor ja hänen velipuolensa Loki. Ajan kanssa ja osoitettuaan urhollisuutensa taisteluissa Thor sai isältään kääpiöiden takoman mystisen vasaran Mjolnirin sekä ukkosenjumalan tittelin. Asgardin maisemissa Thorista ja hänen ystävistään kasvoi taitavia sotureita, jotka joutuivat kyllä vähän aina vaikeuksiin Thorin ylimielisen asenteen vuoksi. Yhdessä tällaisessa ”mä olen parempi kuin sä” mittelössä Thor melkein rikkoi rauhansopimuksen jääjättiläisten ja Asgardin välillä. Välttääkseen suurempaa konfliktia Odin karkoitti Thorin Midgaardiin (maahan) oppimaan parempia tapoja. Velipuoli Loki, joka hallitsee juonittelun ja taikuuden toivoi asian näin myös pysyvän. Ja tämä siis sieltä Skandinaavisen mytologian puolelta.

Ja tästä itse elokuvaan. Alun perin en suunnitellut sen näkemistä johtuen vähäisestä mielenkiinnostani mytologiaa kohtaan sekä siitä, että en pystynyt keksimään mitä seurattavaa voisi olla tyypissä, joka heiluttaa vasaraa ”Mjolniria” ympäriinsä. Jotenkin kuitenkin sinne leffasaliin päädyin, kiitos siitä rakkaille sukulaisilleni, jotka tulivat mukaan pitämään seuraa. Ja vaikka edelleen tunnustan, että se mytologia ei oikein iske ja innosta ukkosen tavoin, niin leffaa voi kuitenkin pitää ihan kiitettävänä tapauksensa, jo suhteellisen hyvän uskollisuutensa vuoksi alkuperäistä tarinaa kohtaan.

Elokuvassa Thor (Chris Hemsworth) omaa mielestään jumalallisen diplomaattisen koskemattomuuden ja voi sitä kautta tehdä ihan mitä vaan. Yksi tälläinen päähänpistos melkein sytytti sodan jääjättiläisten ja Asgaardin välillä, jolloin Odinille (Anthony Hopkins) ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kartoittaa Thor maahan ja oppimaan sitä kautta vastuuta kantamista teoistaan. Thorin maassa pitämistä toivoo erityisesti hänen velipuolensa Loki (Tom Hiddleston), jolla on omat suunnitelmansa Asgardin tulevaisuudesta.  Maassa olonsa aikana Thor oppii ymmärtämään mitä vaaditaan aidolta sankarilta tehdessään lähempää tuttavuutta paikallisen avaruustutkijan Jane Fosterin (Natalie Portaman) kanssa. Oman arvonsa tuntemisessa ja vastuun kantoon oppiminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin Thor luulee, varsinkin kun kukaan Uudessa- Meksikossa ei todellakaan tunnu tietävän mitään Skandinaavisesta mytologiasta saati sitten Thorista ja hänen esittämistään tavoistaan.

Mainitsemisen arvoisia ovat sivuosissa häärinyt Thorin ja Janen ystäväkaarti. Thorin ystävät koostuvat Asgardissa asuvista Sifistä (Jaimie Alexander), Volstaggista (Ray Stevenson), Fandralista (Joshua Dallas) ja Hogunista (Tadanodu Asano) sekä portinvartijasta Heimdallista (Idris Elba). Janen apujoukossa puolestaan pyörivät Darcy Lewis (Kat Denning) ja Janen mentori tohtori Erik Selvig (Stellan Skarsgård). Myös yksi suosikkinäyttelijä Jeremy Renner tekee hienon, mutta pieneksi jääneen, roolin Thoria seuraavana sotilaana. Sivurooleissä häärineillä on pitkä elokuvahistoria jo takanaan, mutta mieleen nousi lähinnä vain Ms. Portmanin, Mr. Skargårdin ja Mr. Rennerin aiemmat elokuvat. Ehkä Thor edesauttaa muiden menestystä myös valkokankaalla. Tässä kohtaan haluan vielä kiittää Ms. Portamanin valitsemista päärooliin. Oli kiva nähdä hänen esittävän vaatteet päällä fiksua naista, siitä ne pikkutytöt saavat niitä paljon kaivattuja hyviä esimerkkejä omaan elämäänsä (ja tietenkin kiitän, vielä kerran, Mr. Rennerin palkkaamisesta – hän oli todellinen yllätys ja olisi ehkä yksinään riittänyt syyksi mennä katsomaan leffaa. Tulevien Kostaja-elokuvien kannalta tämä on myös merkittävä ensi esiintyminen, sillä Mr. Renner esitti Clint Bartonia, josta myöhemmin tuli yksi kostajista Haukansilmä – Hawkeye.)

Noin puolet leffan ajasta mietin, että missä ihmeessä olin nähnyt jotain Thorin vasaraan liittyen, kunnes S.H.I.E.L.D:n agenttien paikalle tuleminen paljasti asian – Iron Man 2:n lopussa annettiin johdanto tähän. Aivan samoin kuin ne, jotka nyt istuivat tappiin asti tämän leffan, saivat esimakua tulevasta rainasta ”Kostajista” (Avengers). Kaikki Marvelin hahmot siis vaikuttavat tavalla tai toisella olevan toisiinsa kytköksissä, jos ei muuten, niin veikkaisin, että S.H.I.E.L.D:n kautta (mistä Hawkeyen ensiesiintyminen antoi kyllä lisäuskoa tämän sopan sekoittamisessa).

Mielenkiintoinen yhdistävä piirre elokuvan, sen ohjaajan ja sarjakuvien välillä oli Shakespeare. Sarjakuvassa Thor puhuu shakespearilaisittain, leffassa pienten maahan sopeutumisvaikeuksien jälkeen kansanomaisesti ja koko rainaa ohjasi henkilö, Mr. Kenneth Branagh, joka on tunnettu Shakespearen kannattamisesta ja yhdistämisestä kaikkeen mahdolliseen. Ne, joita skandinaavisen mytologian lisäksi kiinnostaa Shakespearen tyyli löytävät varmaan yhteyksiä muun muassa King Leariin Thorissa esitetystä isä (Odin) – lapsi (Thor) suhteesta, säähän vaikuttamisesta sekä erilaisiin metaforeihin liittyen yliluonnollisuudenn merkityksestä esimerkiksi jääjättiläisten parissa.

Mytologialle täytyi kuitenkin antaa sen verran periksi, että piti selvittää Mjornirin taustoja. Sillä on meinaan muutamia mielenkiintoisia ominaisuuksia. Ensinnäkin vasaraa pystyy käsittelemään vain, jos on sen arvoinen, mikä tuli leffassa myös hyvin esille. Aika opettavainen kokemus myös Thorille. Mjolnir vaikuttaa toimivan kunnon bumerangin tavoin, sillä se palaa aina lähettäjälleen takaisin sekä tämän lisäksi, se avaa niitä kuuluisi portteja sinne toisiin ulottuvuuksiin. Varsinkin silloin kuin Bifrost, sateenkaarena näyttäytyvä silta ei ole oikein toiminta kunnossa.

Tässä oli sitten ihan pakko tehdä tutkimusmatkaa Thorin jälkeen tuon Avenger viittauksen vuoksi, joten mainittakoon meille sarjakuva-elokuvia seuraaville, että noita kostajia ja maailmojen välisen tasapainon puolustajia on muitakin Marvel-kustantamosta maailmalle pullahtaneita. Ainakin paperille Kostajien supersankarien joukkoon kuuluvat Muurahaismies (Ant-Man), Ampiainen (The Wasp), Thor, Rautamies (Ironman) ja Hulk. Näiden lisäksi yhteistyötä maailman pelastamiseksi olivat tekemässä Musta Leski (Black Widow, josta saatiin esimakua Ironman 2:ssa, jossa Ms. Johansson veti pahiksia lättyyn peitenimen Natalia Romanovan alla), Vision, Haukansilmä (Hawkeye), Elohopea (Quicksilver), Purppuranoita (Scarlet Witch) ja Musta Pantteri (Black Panther) sekä joukkoa kunnialla johtava Kapteeni Amerikka (Captain America).

Valkokankaalle Marvel Comisin tytäryhtiä Marvel Entertainment on sitten työntänyt näitä kiitettävän paljon, eikä loppua näy. Kostajista omat elokuvansa ovat saaneet jo Hulk (2003 ja uutta kuulemma suunnitellaan), Ironman (2007, 2010 ja uusin on tulossa 21013) ja nyt Thor (2011). Kapteeni Amerikkaa odotellaan maailman valloituksen aloittamiseen tänä vuonna ja siinä samalla Kostajien verkoston kasaamiseen ilmeisestikin yhdessä Nick Furyn (Samuel L. Jackson) kanssa, joka tuntuu S.H.I.E.L.D organisaationsa kanssa ehtivän joka väliin. Ehkä se tapahtuu Kostajien (The Avengers) omassa elokuvasa, jonka pitäisi tulla elokuviin ensi vuoden aikana.  On varmasti mielenkiintoista nähdä miten ukkosjumalan asenne sopii yhteen esillä olosta pitävän Ironmanin tai superpatrioottisen Kapteeni Amerikan kanssa. Sitä odotellessa voi harjoitella Kostajien taisteluhuutoa ”Avengers assemble!” (suom. Kostajat kokoon!)

Verrattuna näitä Kostajien pullahtamista eri elokuvista valkokankaalle ja niiden filmien tarjoamaa pohjustusta aina seuraavaan yhteyteen (niille, jotka jaksavat istua tappiin asti siellä salissa), on tästä kyllä annettava tunnustus siitä, että filmit sentään tarjovat uusia ja mielenkiintoisia tuttavuuksia. Aina ei näin ole. Vaikka pidänkin Harry Potter sarjasta, niin viimeisten parin elokuvan aikana olen vain odotellut sarjan loppumista, sitä samaa kyllästymisen tunnetta ei varmaan ihan heti Kostajien parissa tule vastaan.

Yhden leffan tarina

vai jatko-osien suman alku? Hmm.. Thor pärjäsi kyllä ihan hyvin itsenäänkin ja ei jätä paljon avoimia kysymyksiä ilmaan, joten siinä mielessä yksi kertakin riittäisi – jos sieltä salista osaa poistua ajoissa. Toisaalta kun tietää Kostajien olevan kohta tien päällä ja varsinkin leffan lopun perusteella odottaa ihan innolla sitä toista, niin se sumakin kyllä käy. Näistä kahdesta valittaessa kallistuisin kyllä ehkä enemmän sinne suman puoleen. Thor täyttää kaikki odotukset, mutta samalla houkuttaa Kostajien odottamiseen. Sitä siis odottamaan.. Mainitsemisen arvoista elokuvasta tiiviin tarinan, hyvien suoritusten ja Uuden Meksikon maisemien lisäksi on Mjolrinin ryminä. Ohjaaja Mr. Branaghan on varmaankin laittanut tiedostaen siihen budjettirahoitustaan erittäin onnistuneesti. Pohdittaessa ensi vuoden arvostuspysti palkintoja, tämän soisi siellä olevan mukana äänitehosteiden maininnan kohdalla. Thor ei ehkä ole mikään totaalinen kesän kassamagneetti, vaan enemmän pakollinen elokuva kaikille niille, jotka seuraavat Kostajien ilmestymistä valkokankaalle. Suosittelen rainaa joka tapauksessa, se jännitti, pelotti ja tarjosi kunnon naurut. Ja näiden kriteerien perusteella, kesäleffalta ei voi oikein muuta odottaakaan.

Overall
Kokonaisarvosana.