Outin Leffaopas

Aloitteleva näyttelijä Mia työskentelee kahvilassa koekuvausten välillä. Samaan aikaan asialleen omistautunut jazzpianisti Sebastian soittelee hämyisissä baareissa keräten itselleen elantoa. Nämä kaksi tapaavat, rakastuvat ja huomaavat pian menestyksen repivän heidät erilleen toisistaan.

La La Land sai alkunsa vuonna 2010, kun sen ohjaaja-käsikirjoittaja Mr. Damien Chazelle alkoi työstää elokuvaa. Jonkin näköinen budjettikin saatiin kasaan, mutta sen jälkeen alkoi tuottajien vaatimukset, joiden mukaan Seb muuttui jazz-muusikosta rock-tähdeksi (Rock of Ages (2012), anyone??). Ja kun Mr. Chazelle ei ollut valmis tinkimään taiteellisista asetuksistaan, elokuvan teko sai odottaa. Mutta nyt jazzahtava lopputulos on niin hyvä, että tätä todellakin kannatti odottaa.

Mr. Damien Chazelle vakuutti minut rytmiikan taidoillaan ja musiikin hyvällä käytöllä menestyneessä Whiplash (2014) elokuvassa. Joten odotukset hyvästä ohjauksesta olivat asetettu kohdalleen. Eikä tätä odotusta todellakaan haitannut myöskään se, että pääosissa olivat Mr. Ryan Gosling ja Ms. Emma Stone. La La Land on omalta osaltaan rakkaudenosoitus hollywoodlandian musikaaliajalle, mutta jättää ikävä kyllä hieman keskeneräisen tunteen nostalgian tavoittelusta huolimatta. Ihan kuin fani, joka haluaa tavata idolinsa, mutta ei sitten tiedä miten käyttäytyä idolinsa edessä. Erityisesti musiikin käyttö floppasi Whiplashiin verrattuna todella pahasti ja tämä ihan oikeasti itkettää. Varsinkin kun elokuvaa mainostettiin musikaalina, niin myös odotin huomattavasti enemmän niitä musiikki kappaleita.

Mutta samaan hengenvetoon on toki myönnettävä, että ymmärrän mistä hypetys omalla tavallaan nostalgisen rainan ympärillä tulee. Se on todella taidokkaasti ja pääosassa loistavat taitavat näyttelijät. Ja tekihän elokuva jo omalla tavallaan historiaa voittamalla seitsemän Kultaista maapalloa tämän vuoden mittelöissä kaikissa merkittävissä kategorioissa. Edellisestä pöydän tyhjentämisestä olisikin sitten kulunut aikaa jo muutamia vuosikymmeniä. Aiempia palkintojen massakerääjiä ovat olleet Star is Born (1977), One Flew Over the Cuckoo’s Nest (1976), The Godfather (1973), Love Story (1971) ja Doctor Zhivago (1966). Ja kyllä La La Land paikkansa näiden parissa ansaitsee.

Musikaalina markkinointi ei ole kuitenkaan aivan vedetty hihasta. Elokuva alkaa vaatimattomalla noin 100 ihmisen tanssikohtauksella tien päällä. Musikaalia enemmän elokuva on kuitenkin mielestäni nostalginen tuoden niin puvuston kuin tanssien kautta mieleen lähinnä hollywoodlandian kultakauden. Varsinkin Ms. Stonen käyttämät vaatekerrat olivat saaneet innoitteensa daameilta Ingrid Bergman, Grace Kelly ja Katharine Hepburn – ja tämä kyllä näkyy. Kultakauden leffoja paljon katsellut onnistuu pongailemaan sieltä yhden jos toisenkin tutun näköisen vaatteet. Mr. Gosling pääsi sitten paljon helpommalla, tai ainakin hänen räätälinsä. Miehelle riitti vaivaiset viisi erilaista asukokonaisuutta koko elokuvan ajaksi. Ja sitten vielä valitetaan, miksi naisilla on niiiiiiin paljon vaatteita. Tai sitten vain pitäisi tehdä goslingit: rajoittaa asukokonaisuuksien määrä viiteen ja sekoitella pakkaa senkun kerkeää.

Näyttelijöille täytyy ihan erikseen nostaa hattua. Sillä käsittääkseni Mr. Gosling opetteli soittamaan pianolla jazzia riittävän uskottavasti tähän elokuvaan. Miehelle oli toki hankittu stand-in-soittaja, mutta se osoittautui turhaksi aika pian. Toisaalta miehellä on kyllä musikaalinen historia yhdessä ystävänsä kanssa Zach Shieldsin kanssa, jonka kanssa hän perusti duon Dead Man’s Bones. Kaksikko julkaisi mysö levyn vuonna 2009 ja siinä Mr. Gosling tekee tuttavuutta pianon, kitaran ja basson kanssa. Joskin on tunnustettava, että elokuvassa kuultava jazzmusiikki on oikeasti ilmeisesti Mr. Randy Kerberin soittamaa, jonka päälle Mr. Gosling sitten soittaa. Samanlainen intenssiivinen opetustuokio oli edessä tanssimaan oppimisessa. Ja nyt kun katsoo miehen suhteellisen sujuvaa liikkumista on vaikea uskoa hänen aloittaneensa nolla-tilanteesta. Ms. Stonelle puolestaan ei ollut tässä ongelmia. Daamilla on uskottava menneisyys baletinharrastajana, joten treenattavana olikin vain steppi ja klassiset tanssit.

Ja nyt sitten voi miettiä sitä, menikö näyttelijävalinta pieleen vai ei. Alunperin pääosiin oli suunniteltu Mr. Miles Telleria ja Ms. Emma Watsonia. Mr. Teller kieltäytyi elokuvasta palkkaongelmien vuoksi ja Ms. Watson puolestaan muiden töiden päällekkäisyyksien vuoksi. Molemmat parit olisivat varmasti olleet uskottavia, mutta kyllä tämän leffakävijän sydän sykkii enemmän nyt nähdyille näyttelijöille. Ja jotenkin uskon, että tämän parin keskinäinen kemia on edellistä uskottavampia. Heillä on myös tästä sujuvasta yhteistyöstä kokemusta aiemmista elokuvista (Crazy, Stupid, Love ja Gangster Squad)

Elokuvan musiikki on myös ansaitusti saanut kiitosta ja kunniaa. Sen tunnuskappale City of Stars on ihana, järkyttävän herkkä ja korvaan herkästi soimaan jäävä. Jos et usko, niin kuuntele kappale tästä.

Siinä on jotain samanlaista herkkyytttä ja aitoutta kuin Sebin ja Mian rakkaustarinassa. Ooh, iih.. ja nessuja esiin. Kappale jättää suosiolla varjoonsa toisen elokuvassa esitetyn iskevän biisin Start A Fire, jonka takana on Mr. John Legend. Molemmat ovat hyviä, mutta tämän leffassa kävijän sydän sykkii enemmän nostalgiselle jazz-musiikille kuin sen fuusioituneelle uutuus-ilmeelle.

Kaunista katsottavaa

joka ei oikein osaa päättää mitä se haluaa itsestään kertoa. Kauniiseen soppaan on sekoitettu niin musikaalia, taidokasta näyttelemistä ja onnetonta rakkaustarinaa. Jokaista mukana olevaa on kuitenkin kiitettävä osallistumisesta, sillä viime aikoina musikaaleja ei ole valkokankaalla nähty. Tai jos on nähty, niiden menestyminen on jäänyt heikohkoksi. La La Land vaikuttaa olevan teemansa mukainen, se on kuin kauas kadonnut toivo paremmasta tai menetetystä rakkaudesta, jonka perään voi huokailla. Näin taidokkaan tekijäkaartin kohdalla se on todella sääli. Jossain määrin se täyttää kaikki nostalgisen leffan kliseet, mutta se ei tee siitä kuitenkaan huonoa. Ja nyt täytyy tunnustaa, että suosittelen rainaa ihan kaikille. Se on kevyttä, kivaa ja ilahduttavaa katsottavaa, joka onnistuu jollakin tavalla säväyttämään viimeistään vaihtoehtoisen lopun kohdalla. Ja onhan se Mr. Gosling niiiiiiiiin ihana!

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Ryan Gosling, Emma Stone, J. K. Simmons, Finn Wittrock, Tom Everett Scott, Rosemarie DeWitt, Meagen Fay, John Legend, Jason Fuchs, Jessica Rothe, Sonoya Mizuno, Callie Hernandez, Josh Pence, Anna Chazelle