Outin Leffaopas

Aaaaahh!! Ooooohh!! Kirjallinen rakkaustarinani on saatu jälleen kerran valkokankaalle. Ja jälleen kerran joudun toteamaan, että ensirakkauttani ei vieläkään ole saatu valkokankaalle sellaisessa muodossa, että se pystyisi kirjan vaikutuksen kumoamaan. Kaikkea mahdollista sovistusta on kyllä jo kokeiltua aina Mr. William Wylerin ohjaamasta versiosta vuodelta 1939, joka muistuttaa lavasteiltaan Tuulee Viemään tähän viimeiseen Ms. Andrea Arnoldin tuotokseen, missä palataan todellisille maanläheisille juurille.

Ei tainnut Ms. Emile Brontë (1818 – 1848) tietää millaisen englantilaisen klassikon mestariteoksen hän lähetti työpöydältään eteenpäin saatuaan valmiiksi Humisevan Harjun (Wuthering Heights) vuonna 1846. Kirja sai kuitenkin ensi-illan lukijoiden käsissä vasta vuonna 1847 taitelijanimen Ellis Bell alaisuudessa. Aikoinaan pidettiin mahdottomana, että naisen aivoituksista olisi voinut syntyä jotain näinkin vahvaa henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä esittelevää teosta. Catherinen Earnshawn ja Heatcliffin välinen tuomioon tuhottu romanssi ja sen toisia tuhoava vaikutus oli ilmeisestikin liikaa aikanaan ymmärrätteväksi naisen ajatuksista lähteväksi.

Kirja on ollut niin suosittu, että siitä on tehty lukuisia radiokuunnelmia, näytelmiä ja elokuvia. Suomessa niistä on nähty Mr. William Wylerin ohjaama tuotos vuodelta 1939, joka ei kylläkään käsittele jälkikasvua nuorta Cathya, Lintonia ja Haretonia. Myöskin vuoden 1970 Mr. Robert Fuestin ohjaama versio jättää osan tarinasta käsittelemättä. Vuonna 1992 Mr. Peter Kosminsky tuli lähimmäksi koko tarinan kertomista omassa versiossaan ja nyt samaa tulkinnan vapautta koittaa puolestaan Ms. Andrea Arnold, joka suosikkini tavoin jättää kirjan toisen puolen (jälkikasvun) osuuden kokonaan käsittelemättä ja aloittaa elokuvansa siitä hetkestä, kun Heatcliff tuli taloon isännän mukana.

Kaikessa ytimekkyydessään Humisevan Harjun kirjallista juonta voisi kuvata seuraavasti. Tien päällä oleva Lockwood joutuu lumimyrskun vuoksi etsimään suojaa nummeilla sijaitsevalta Humiseva Harju-nimiseltä tilalta. Siellä illan aikana tilan taloudenhoitaja Ellen Dean kertoo matkamiehelle Humisevaan Harjuun liittyvän traagisen ja raadollisen rakkaustarinan talon tyttärestä Catherinestä ja taloon tuodusta pojasta Heatcliffistä. Elokuvissa tämä on sitten aina saanut osakseen taiteellisen vapauden eri aikoina.

Nykyinen Humiseva Harju tuotos keskittyy ensimmäisessä osuudessaan Cathyn ja Heatcliffin lapsuuteen ja toisessa heidän aikuisuutensa. Cathyn (Shannon Beer) ja Heatcliffin (Solomon Glave) esittävät nuoruuden huumaa todellisella antaumuksella, joka ei jätä kyllä ketään kylmäksi. Sen sijaan siirtymä aikuisuuteen ja uusiin näyttelijöihin jättää toivomisen varaa. Aikuisuuden vastuun kynnyksellä tasapainoilevat Cathy (Kaya Scodelario) ja Heatcliff (James Howson) eivät saa samanlaista tuskaista kemiaa syntymään kuin nuorempia itseään esittävät näyttelijät. Parhaiten valkokankaalla pärjää Mr. Glave, jolle toivon nuoren Heatcliffin roolin tuovan runsaasti uusia laadullisia elokuvatarjouksia.

Roolitus ei varmaankaan ole Humisevan Harjun kohdalla niitä kaikkein helpoimpia asioita. Tällä kertaa Cathyn roolia tavoittelivat muun muassa Ms. Natalie Portman, Ms. Abbie Cornish ja Ms. Gemma Arterton ennen lopullista päätymistä Ms. Kaya Scodelarioon. Ja vastaavasti Heatcliffin synkkää olemusta ajatteli ottaa harteilleen muun muassa Mr. Michael Fassbender ja Mr. Ed Westwick. Ohjaaja Ms. Arnold halusi kuitenkin Heatcliffin edustavan kirjassa kuvattu mustalaismaista miestä, joten hän suuntasi etsintänsä eri rotujen pariin. Ja nyt ensimmäistä kertaa koko Humisevan Harjun historiassa Heatcliffiä näyttelee tummaihoinen näyttelijä, Mr. Glave ja Mr. Howson.

Vaikuttavan tuulisille niityille kaipaavat voivat suunnata pohjoiseen Yorkshireen, missä elokuvaa kuvattiin. Luonnon merkitystä yhtenä vahvana osanottajana ei ole koskaan voinut aliarvioida Humiseva Harju elokuvissa, eikä sitä voi tehdä nytkään. Elokuvan perusteella sinne tuskin on mitään turistiryntäystä odotettavissa muilta kuin Twilogyn vampyyrien osalta – sen verran märän ja ankean näköistä paikan päällä oli. Toki lintubongarit tai luonnollisissa mutalammikoissa kylpevät voivat asiasta olla eri mieltä. Toki nummeissa on oma viehätyksensä, itselläni se vain ei ole vielä löytänyt perille asti.

Humiseva Harju vai

jotain totaalisen muuta. Varmaa on joka tapauksessa elokuva arvioinnin näkökulmasta, että Humiseva Harju ei jätä katsojiaan mielipidettä vaille ja nämä mielipiteet jakautuvat kumpaakin ääripäähän. Itse olin ällikällä löyty alkukankeuden jälkeen. Nykyinen Humiseva Harju tarjoaa niukkaakin niukemman ja modernin dialogin puolelta jotain sellaista, mitä ei ennen tähän klassikkoon ole osattu yhdistää. Ikävä kyllä rankan luonnon ja nykyaikaankin soveltuvan dialogin turvin ei pystytä vangitsemaan sitä saavuttamattoman rakkauden ja tuskan määrää, joka nousee esille kirjan sivuilta. Asiaan voi vaikuttaa aikuisten näyttelijöiden poissaololla loistava kemia. Nuorista näyttelijöistä Mr. Glave vakuutti, mutta Ms. Beer tuntui jättäneen Cathylle tyypillisen vimman pukuhuoneeseensa. Humisevan Harjun tarjoama rakkauden piinan vaikutus häviää elokuvan aikana takavasemmalle. Ms. Arnoldin Humiseva Harju onkin jotain uutta ja erilaista, mitä ei välttämättä osaa odottaa elokuvasaliin mennessään, mistä on ohjaajaa onniteltava. Toisaalta välillä käsikameraohjauksesta riippuvainen kuvaustapa ja luonnon korostaminen sai pohtimaan sitä, että mikä oikein on elokuvan syvempi tarkoitus. Joten jos haluat yllättyä sekä nauttia maisemista, brutaalista luonnosta, suuntaa elokuviin. Muussa tapauksessa lue kirja.

Overall
Kokonaisarvosana.