Kaikki tämän sarjakuvan fanit voivat nyt hokea mantraa ”taiteellinen vapaus, taiteellinen vapaus, taiteellinen vapaus….”, sillä elokuvalla Valerian and the City of a Thousand Planets ei ole sitten juuri mitään nimeä enempää tekemistä kyseisen sarjakuvan kanssa. Elokuva lainailee sisällöllisesti enemmän sarjakuvasta Varjojen lähettiläs ja siitäkin reippain taiteellisin vapauksin, joten mikään faneja kosiskeleva tuotos tämä ei ole. Itse en ole koskaan ollut kyseisen sarjakuvasarjan suurkuluttaja, joten omalla kohdallani moinen mantran lukeminen ei ollut tarpeen. Sen sijaan ennakkoasenteita koko sarjakuvaa ja siitä tehtyä elokuvaa kohden oli kyllä kertynyt ylitse oman tarpeen. Leffan myötä suurimman osan niistä sai heitellä kiivaassa tahdissa romukoppaan.
Leffa onnistuu viihdyttämään koko rahan edestä ja pidänkin sitä yhtä visuaalisesti mielenkiintoisimmista sci-fi-rainoista pitkään aikaan. Karvapallo-elokuvat saavat tästä tasokasta seuraa. Toisaalta ymmärrän myös, jos ohjaaja-käsikirjoittajan Mr. Luc Besson tuotos ei nappaa. Ja ainakin tällä hetkellä kassaluukuissa se vaikuttaa enemmän pommilta kuin kassamenestykseltä. Mutta samalla avoimin mielin leffasaleihin suunnistavat saavat varmasti mielekästä katsottavaa ja asiallista elokuvanautintoa. Jos ei muuten niin voi käydä katsomassa miltä näyttää yksi Euroopassa tehdyistä kalleimmista elokuvista. Suuremman hintalipun saavat lätkäistä itseensä vain Bond-rainat.
Mitä siis valkokankaalla oikein tapahtuu. Maapallon edustajat avaruusagentit Valerian ja Laureline saavat tehtäväkseen pelastaa universiumin viimeisen transmutaattorin ja sen tuomisen kansainväliselle avaruusasema Alphalle. Sen tallessa pitäminen ei kuitenkin ole helppoa, sillä uniikkikappaletta tavoittelee useampi eri taho omista syistään. Tarinan edetessä huomataan, että kaikki ei myöskään ole sitä, miltä ne ensimmäisessä paikassa vaikuttavat.
Valerian ja Laureline -sarjakuvista vastanneet herrat Pierre Christin ja Jean-Claude Mézierès ovat varmasti olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Herrat ovat kynäilleet sarjakuvaa vuodesta 1971 lähtien. Suomessa sarjakuvaa on julkaistu vuodesta 1973 lähtien. Täältä voit kurkata albumeista lisää. Ne sarjakuvakirjat joita olen lukenut ovat samanlaista avaruussaippuaoopperaa kuin nyt nähty elokuva. Tosin Valerianin hahmosta on tehty ehkä kliseisesti vielä äijempi kuin esikuvansa ja Laureline ei saa loistaa samalla tavalla. Yhtä kaikki, leffa on kuitenkin hyvin viihdyttävä. Julkisuudessa on keskusteltu paljon sen pääosien näyttelijävalinnoista. Erityistä kritiikkiä on saanut osakseen Mr. Dane DeHaan (niin fanitan tätä näyttelijää). Toki mies ei omaa yhtä jäykkän maksuliinista raamia kuin paperinen esikuvansa, mutta selviää mielestäni hyvin roolistaan. Ihan samaa en sanoisi hänen paristaan Ms. Cara Delevingestä. Toki daami saa ne hyvät hetkensä, mutta kovin syvään tunneilmaisuun ei ihan vielä päästä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Mr. Besson on selvästi tyytyväinen näyttelijävalintoihinsa ja se näkyy valkokankaalla. Samoin ohjaajan into itse sarjakuvaa ja sen kuvaamista kohtaan tulee hyvin esille asialle omistautumisen kautta. Tämä innostus saada kaikkea mahdollista mukaan kaatuu tosin välillä omaan nilkkaansa. Leffa pyrkii kaiken toiminnan ohella käsittelemään muun muassa ihmisen vaikutusta ekologiaan ja vallankäyttöön. Ikävä kyllä nämä jäävät taustalle, mutta kevyessä kesäleffassa se ei nyt liene haittaa kovin paljon. Mr. Besson nimittäin kaikista lapsuksista huolimatta on saanut valkokankaan täyteen niin paljon seikkailuniloa, että moista tykitystä ei ole nähty pitkään aikaan. Ja jos tämä trendi jatkuisi näiden avaruusagenttien kanssa seuraavissakin elokuvissa, en laittaisi sitä lainkaan pahakseni. Ja ainakin itse ohjaaja on heitellyt ilmaan jatko-osan mahdollisuutta.
| Ihastuttava sci-fi |   |
|---|---|
| Vaikka juoni hieman ontuisi, visuaalinen tykitys korvaa kaiken. Samoin se tekemisen ja seikkailemisen ilo, mitä elokuva tarjoaa. Valerianin j Laurelinen seikkailuja katselisi tulevaisuudessa valkokankaalta uudestaankin, joten toivottavasti tämä raina saa runsaasti lisää katsojia heidän ennakkoluuloistaan huolimatta. Leffalla on toki omat moitteensa, mutta sen katsojalle antama ilo sekä tekemisen riemu on myös ihan omaa luokkaansa. Elokuva viihdyttää vaikka väkisin, eikä siinä paljon auta vastaan pullikointi. Aika sujahtaa näiden avaruusagenttien kanssa sujuvasti, joten siinä myös antaa anteeksi suhteellisen kevyen juonen. Elokuvaa katsoessa on helppo ymmärtää sen hintalappu, se on visuaalisesti todellakin vaikuttava ja osoittaa, että kyllä me täällä Euroopassakin osataan. Suosittelen elokuvaa kaikille kevyestä kesäleffasta haaveileville, taidokasta karvapallo-elokuvaa kaipaaville sekä meille, jotka haluamme yllättää itsemme elokuvan riemulla sekä todistaa Bessonin edelleen hallitsevan visuaalisen häikäisevyyden taidon. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Dane DeHaan, Cara Delevingne, Clive Owen, Rihanna, Ethan Hawke, Herbie Hancock, Kris Wu, Rutger Hauer
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia
Osastot: Jännitys, Kevyttä katseltavaa, Leffat, Sci-fiHenkilöt: cara delevingne, clive owen, dane dehaan