On ranskalaisen monityöntekijän Mathieu Amalricin elokuva burleskiesiintyjistä kiertueella Ranskan maalla. Tai sitten sitä voi pitää ”joka-pojan-toive-työnä”: kasataan yhteen muutama taitava burleksi esiintyjä Yhdysvalloista, jotka vähentävät vaatteitaan eri puolilla Ranskaa olevissa teattereissa. Ja kuvataan tämä kaikki sitten noin lonkalta, sieltä harjoituksista, takahuoneista ja hotellien auloista. Hmmm… tämä varmaan tarvitsisi jonkinlainen virallisen juonenkin, että siihen saisi rahoitusta jostain.. hmmm… eikö puolialastomat naiset ja heidän lavasäteilynsä riitä. Mr. Amalricille ei riittänyt, vaan yritti kehittää tähän ympärille jonkinlaista juonen tynkää. Sellaisena voisi pitää Joachim Zandin (Amalric) Yhdysvalloista tuomaa neo-burleskikiertuetta vanhalle mantereelle. Jossain vaiheessa annetaan ymmärtää, että kiertueen pitäisi huipentua Pariisiin, mutta asioilla on omat mutkansa matkassa. Varsinkin jos sinne Jenkkiländiään on joskus paettu pakoon lakimiehiä ja muita ikäviä velvoitteita. Näin paperilla sanottuna, juoni voisi jopa olla mielenkiintoinen. No, se ei ole sitä kuitenkaan ole, vaan Mr. Amalric enemmänkin tuottaa omaa mielihyvänsä valkokankaalle. Luulen, että elokuvan menestystä olisi voinut odottaa paremmin, jos Mr. Amalric olisi keskittynyt lonkalta ohjaamisen sijasta siihen näyttelemiseen. Mutta tällä kertaa näin.
Elokuvassa esiintyvät burleksitaiteilijat esiintyvät omina itsenään. Rainassa on siis mahdollisuus päästä näkemään hyvää suoritusta jossain määrin seuraavilta taiteilijoilta: Mimi Le Meaux, Kitten on the Keys, Dirty Martini, Julie Atlas Muz, Evie Lovelle and Roky Roulette. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koska kyse on oikeista bursleksi-taiteilijoista, niin kaikkia esiintymisiä ei näytetä kokonaan, vaan paloja sieltä täältä, valkokangas ajan keskittyessä ehkä enemmänkin hotellien auloihin ja Mr. Amalricin toimintojen seurailuun.
Ohjaajan puikoissa ollessaan Mr. Amalric pyrki tällä tien päällä kuvatulla elokuvallaan tuomaan esiin samaa ryysyistä rikkauksiin tähtitaivaan loistoon nousemista kuin Colette (1913) aikoinaan omassa esityksessään teki. Tällä kertaa painopiste oli vain modernissa ympäristössä missä vaudeville kulttuuri nostaa päätään yhä enemmän. Mr. Amalric pyrki tekemään filmin, joka ei ole liian dokumentaarinen, mutta samaan aikaan kuvaa todellisia ihmisiä todellisissa ympäristöissä. Oman haasteensa sille toi Neo-burleski liike, joka pyrkii yhdistämään komediaa ja stripteasea, mikä näkyy hyvin mukana olevien esiintyjien numeroista ja heidän persoonistaan. Tournée tarjoaa jossain määrin niin silmän kuin sielun iloa kaikille katsojille. Oma asiansa on tietenkin se, miten ihmiset suhtautuvat sitten komediaan ja stripteaseen sekä esiintyjien vakuutteluun siitä, että tämä on keino vapauttaa naisen vartaloa sekä auttaa häntä hyväksymään oma kauneutensa kropassa kuin kropassa. Näytöksestä, jossa olin, muutama käveli pois kesken elokuvan, mutta suurin osa meistä jäi seurailemaan neitosten liikkumista paikasta toiseen. Ehkä elokuva pyrkiikin ottamaan enemmän kantaa siihen, miten taiteen keinoin voidaan kritisoida vallitsevaa yhteiskuntaa. Mutta neo-burleskin kohdalla itse kokisin tämän haasteellisena, sillä kuinka moni oikeasti ajattelee rintavarustustaan heiluttelevan naisen edustavan yhteiskunnallista epätasapainoa jollakin alueella.
| Kevyttä |   |
|---|---|
| ja vähävaatteista katseltavaa burleskiryhmän kiertueesta Ranskassa, joille luvattiin paljon, mutta annettiin vähän. Elokuvaa ei ehkä kannata mennä katsomaan sen juonen tai syvällisten roolihahmojen vuoksi. Mutta jos haluaa vaihtaa aivot vapaalle ja saada pilkahduksen ammattitaitoisiin burleski esityksiin, suosittelen rainaa erittäin lämpimästi. Tournée kuuluu myös vuoden Rakkautta ja Anarkiaa ohjelmistoon, mikä ei yllätä. Tätä rainaa ei saisi kovin helpolla myytyä massaelokuviin, joten sen Suomea yhden kiekon kiertue on ymmärrettävä. Elokuva on omalla tavallaan arkisen romanttinen (sitä rakkautta tavalla tai toisella ilman suurempia parisuhdengelmia) ja anarkinen ottamalla kantaa omalla tavallaan sosiaaliseen satiiriin nyky-yhteiskunnassa. Kiitän valitsijoita tässä yhteydessä oivallisesta valinnasta. Elokuva nautinnon kannalta olisin ehkä itse aloittanut elokuvan tekemisen sen lopusta Mr. Amalricin tilanteen selostuksesta ja laulusta. Massiivinen tunnelma!! | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Mielenkiintoisena ilmiönä mainittakoon, että elokuvan menestys oli yllätys sen tekijöille, niin Mr. Amalric:lle kuin burleski esiintyjillekin. Heille ei luvattu varsinaisesti mitään, mutta niin sitä vaan arvon neidit vaan päätyivät punaiselle matolle Cannesiin. Toivon kuitenkin, että ensi kerralla Mr. Amalric pysyy vain sen kameran toisella puolella, eikä yritä tehdä kahta asiaa samanaikaisesti.
