Hypetys on ohi ensimmäisen Kovasikajuttu-dokumentin (2012) osalta, mutta ohjaajien herrojen Jukka Kärkkäisen ja J-P. Passin veri veti takaisin hemmojen pariin. Ja tässä nyt ollaan. Dokumentti Tokasikajuttu jatkaa lähes siitä, mihin viimeksi jäätiin. Nyt tosin tiedetään, että bändin keulamies Pertti Kurikka jäi eläkkeelle täytettyään kunnioitettavat 60-vuotta ja PKN hajosi sen myötä. Sitä odotellessa valkokankaalla nähdään kuitenkin näiden musiikilleen elävien punkkareiden treenejä ja osallistumista Euroviisuihin.
Vaikka miksikään punk-faniksi en itseäni tunnusta, niin siitä huolimatta Pentti Kurikan Nimipäivien yhtyeen arkea oli jälleen mielenkiintoista seurata. Ja ennen kaikkea sitä, mitä bändin miehille nyt oikein kuului. Tätä tarkempaa loppusilausta olisin kaivannut Karin, Tonin ja Samin kohdalla. PKN purkitettiin, mutta löytyikö miehille uutta bändiä vai hajaantuivatko he tahoilleen? Mitä Tonin romanssirintamalle kuuluu? Päätyikö Sami todellakin politiikan pyörteisiin? Ja saiko Kari itselleen oman kodin?
Nyt Tokasikajuttu toki etenee hyvin muusikon ja PKN -elämää seuraten. Siihen liittyy paljon rehellisiä tunteita, draaman kaarta, mustasukkaisuutta, oman paikan etsimistä, naurua ja ystävyyttä. Nelikko saavutti bändiurallaan paljon sellaista, mitä ei varmasti aiemmin pidetty edes mahdollisena. Ja siitä on kaikille herroille nostettava hattua samoin kuin rehellisestä tunneilmaisusta. Mutta onneksi dokumentti ei pysy vain musiikin esittämisen parissa, vaan antaa jokaisella bändin jäsenelle tilaa myös arkisessa elämässä. Juuri sen vuoksi loppuyhteenveton puuttuminen ehkä harmittaakin eniten.
Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta ovat vastanneet herrat Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi. Miehillä on täytynyt olla mielenkiintoista aikaa bändin parissa, sillä niin koskettava ja lämminhenkinen se loppupeleissä on. Katsoja imeytyy kameran välityksellä takahuoneisiin, treenikämppään ja arkisiin asioihin. PKN bändin jäsenet ovat aitoja kameran edessä, mikä tekee rainasta vieläkin ihastuttavampaa. Meno ja meininki on edellistä elokuvaa kuitenkin hiukan synkkävireisempää, mutta se lienee on ymmärretävää, koska tiedossa on kuitenkin PKN bändin hajoaminen jossain lähitulevaisuudessa. Viimeinen keikka on nyt heitetty ja uusi kuulemma tulee vain, jos vammaispalvelujen kilpailuttamisen lopettamista vaativa kansalaisaloite kerää 50 000 nimeä. Ja niinhän se teki, nimiä on kasassa riittävä määrä. Nyt jää vain nähtäväksi, milloin Pertti Kurikan Nimipäivät soittavat poliittiset biisinsä eduskuntatalon portailla.
| Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa |    |
|---|---|
| oi jospa oisit saanut olla mukana. Tokasikajuttu toimii monella tasolla. Se on varmasti omanlaisensa jäähyväisdokumentti PKN bändin ystäville. Samalla se osoittaa musiikkibisneksen olevan kovaa työtä riippumatta siitä, kuka musiikkia tekee Pertti tai Robin. Niitä bändikavereiden naamoja ja juttuja on vaan keskettävä ja katsottava. Yhden ihmisen mielipide vaikuttaa kaikkiin. Dokumentti on sävyltään melankolisempi kuin edeltäjänsä, koska uholla lähdetään Euroviisuihin ja päädytään Piritorille. Onneksi kuitenkin kukaan ei ole kovin pitkävihainen, tunteet ovat rehellisiä ja ne osataan myös ilmaista. Sitä samaa soisin meille kaikille. Suosittelen rainaa kaikille Pertti Kurikan Nimipäivät bändin ystäville. Tämä on osaltaan heidän jäähyväiskiertueensa meille kaikkine iloineen, suruineen ja takahuoneineen. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, Leffat