Meribiologi Stephen Hillenburg ei tainnut aikoinaan tietää millaiseen kultakaivokseen osui luodessaan Paavo Pesusienen (engl. SpongeBob SquarePants). Meren pohjassa asuva Paavo yhdessä ystäviensä on valloittanut maailmaa vuodesta 1999 lähtien. Joten aikuisille katsojille kerrottakoon pikakertauksena, että Paavon ystäviä merenpohjassa ovat yksinkertainen meritähtiystävä Patrik Tähtönen, pessimistinen kalmari Jalmari Kalmari, saita johtaja Einari Rapu, tämän kilpailija Sulevi Plankton, herkästi stressaantuva autokoulunopettaja harmaapallokala Rouva Pöhö, vihreänhohtoinen haamu Lentävä hollantilainen ja hyperaktiivinen orava Santa Sanna. Elokuva on tarjolla dubattuna ja originaalikielellä, itse kallistuin tuohon ensimmäisen valinnan ja 2D-esityksen puoleen, eikä kaduta.
Pesusienen vaikutusvaltaa ei sovi lainkaan aliarvioida, sillä sen taakse on jäänyt monta muuta mielenkiintoista animaatiosarjaa, kuten Smurffit, Tom & Jerry, Teinimutanttiniljakilpikonnat, Tarkastaja Gadget ja Transformers. Paavon ja kumppaneiden edelleen suosituissa animaatiosarjoissa ovat kiivenneet muun muassa X-Men, Kiviset ja Soraset, Beavis ja Butt-head, South Park, Batman ja listan ykkössijaa pitävät Simpsonit. Paavosta kumppaneineen pitävät erityisesti 2 – 11-vuotiaat ja nyt näköjään hieman vanhemmatkin katsojat (kö-höm, höm…)
Paavo Pesusienen seikkailuissa kuivalla maalla on kyse maagisen rapu-reseptin etsimisestä, ryhmätyön ymmärtämisestä ja tarinan lopun muuttamisesta. Yhtään selvemmin tarinaa ei voi kuvailla paljastamatta sitä liikaa.
Elokuvaa on kritisoitu visuaalisesta tykityksestä, hoppuilevasta kerronnasta, aiheesta toiseen pomppimisesta ja niin edelleen. Sitä kaikkea se toki on. Mutta samalla se muistutti minua herttaisella tavalla omien kummityttöjeni ajatusjuoksusta, missä tilanteita muutetaan 0:sta 100:n kahden sekunnin leikkivauhdilla. Jääräpäiselle ja jämähtäneelle aikuiselle tämän katsominen voi olla haasteellista, mutta suotakoon lapsille ja lapsenmielisille kiva seikkailu meren pohjalta maan pinnalle rakkaan rapureseptin etsinnässä. Luvassa on mielenkiintoisia visuaalisia efektejä, onnellinen loppu ja kaikkille Paavo Pesusienen faneille sopivaa toimintaa.
| Mennään eikä meinata |   |
|---|---|
| Kaiken visuaalisen ja toiminnallisen sekoilun takaa löytyy oikeasti hyvää moraalista sanomaa yhteistyön merkityksestä. Loppu toki on onnellinen rapureseptien suhteen, mutta Planktonille olisin suonut edes palasen siitä. Kaikkia elokuvassa esitettyjä elementtejä en saanut millään soviteltua paikoilleen tarinan etenemisen merkityksessä, mutta tunnustettakoon tässä kohtaa siis oma jämähtäneisyyteni. Samassa leffasalissa kanssani kuitenkin viihtyi niin teinipoikia, pikkulapsia ja aikuisia ihmisiä. Joten suosittelen elokuvaa iästä riippumatta kaikille. Eniten siitä saavat varmasti irti Paavo Pesusienen ystävät ja me muut joudumme toteamaan, että olipa kokemus. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |