Valkokankaalla tavataan Adam, jolla ei mene kovin hyvin. Varpaat pullahtavat ulos kengistä, korvissa kuuluu ääniä ja koulussa kiusataan. Eräs päivä nuori mies saa vihiä kauan kadoksissa olleesta isästään, joka asuu keskellä metsää. Edessä onkin pojan ja isän tutustuminen, johon kampoja lyö rattaisiin isän DNA:sta kiinnostunut HairCo:n (Tukkatehtaan) omistaja.
Luvassa valkokankaalla on oman perheen etsimisen idean myötä niin vauhdikasta menoa kuin syvällistäkin pohdintaa ja vastuunottoa omista teoistaan. Leffaa on kyllä onniteltava kaikista näistä, sillä niin hyvin ne on rakennettu tarinaan sisään, että ne eivät tunnu liikaa alleviivatuilta. Lisäksi vaikka Isojalka onkin muuttunut tämän elokuvan myötä pelottavasta karvakasasta piileksiväksi (hyvästä syystä toki) perheenisäksi, jonka teini-ikäinen poika etsii käsiinsä niin elokuva ei kiihdytä toimintaan joka viides minuutti. Sen sijaan se antaa aikaa isän ja pojan uuden suhteen kehittämiselle. Tätä onkin kiva seurata samoin kuin sitä, miten elämä luonnon keskellä oikein sujuu. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, luonto on kaunis ja eläimet ihania.
Elokuva on belgialais-ranskalainen yhteistyö, onneksi. Tällä tavoin se on mahdollistanut rainalle rauhallisetkin hetkensä sekä uuteen tilanteen sopeutumisen mahdollisuudet. Samalla on toki myönnettävä, että leffa kiihdyttää loppuaan kohden tahtiaan kuin sika juoksuaan. Toisaalta niin teki myös muut tämän nWave Pictures -studion elokuvat (Taikojen talo; Robinson Crusoe; Sammyn suuri seikkailu). Ohjaajaherroilla Ben Stassen ja Jeremy Degruson on varmasti ollut suhteellisen helppo homma, sillä saman kaavan mukaan nämä kaikki elokuvat vaikuttavat etenevän. Tällä kertaa sivuhahmoista nousevat esiin Adamin isän ystävät luonnon keskeltä.
Näissä merkeissä elokuvaa on myös kiitettävä siitä, että se todellakin keskittyy Isojalan poikaan Adamiin, eikä itse Isojalkaan. Tämä tosin sitten tapahtuu sen kustannuksella, että ihan kaikkea mitä voisi kuvitella ei aiheesta ole irroiteltu. Mutta ehkäpä ideana olikin enemmän sen ystävyyden sekä isä-poika-suhteen esittely kuin varsinainen Isojalalla revittely. Myöskin vertailu isoihin animaatio-studioihin on turhaa. nWave tekee parhaansa ja vaikka tulos ei ole Pixar-tasoa, niin leffasta nauttii visuaalisesti. Kaiken ei tarvitse olla tietokoneen tarkasti tehtyä, vaan pieni vapaus kuvaamisessa on enemmän kuin sallittavaa.
| Vauhdikasta perheenyhdistymistä |   |
|---|---|
| joka todellakin keskittyy enemmän Isojalan poikaan kuin itse Isojalkaan. Uskon perheen pienempien saavat tästä nuorisolaisia makeammat naurut, mutta nauroin kyllä itsekin itsekseni siellä takapenkissä. Mutta mainittakoon elokuvan olevan selvästi enemmän lasten kuin koko perheen elokuva. Leffassa on toimintaa riittävästi, se herättelee keskustelemaan kiusaamisesta ja erilaisuudesta sekä jättää hyvän mielen. Erilaisuus kunniaan. Leffa päästelee joissakin kohdissa vähän liian lepsusti ja etenee tuttuja teitä aiempien elokuvien osoittaman mallin mukaan. Se ei tee siitä kehnoa, mutta uudet ideat ovat aina uusia ideoita. Toisaalta näin sympaattista karhua en ole pitkään aikaan animaatiossa tavannut. Suosittelen rainaa kaikille keveiden lastenelokuvien ystäville. Vaikka matkalla on aika jännää, niin loppu on onnellinen – lähes kaikille. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa, Leffat