Ensimmäisessä Smurffit-elokuvassa (2011) Suursmurffi yhdessä Tohelon, Ärjyn, Välkyn, Sisun ja Smurffiinan kanssa laittavat New Yorkia uuteen uskoon. Matkalla kotiin mukaan tarttuu uusia ihmisystäviä ja velho Gargamel (Hank Azaria) kissansa kanssa jää ihmisten maailmaan. Smurffimaailman siis pitäisi olla turvattu. Uudessa Smurffit 2 -elokuvassa Gargamel on tullut kuuluisaksi velhoksi, joka vetää täysiä saleja Pariisissa. Hänellä on kuitenkin katalia suunnitelmia smurffien suhteen ja hän lähettääkin kaksi uutta smurffinkokoista apuriaan tuhmurit Veksin ja Pontuksen kidnappaamaan Smurffiinan. Tämä johtaa Suursmurffin, Tohelon, Ärjyn ja Kaunon siirtymisen uuteen ulottuvuuteen etsimään Smurffiinaa takaisin luokseen. Paikan päällä smurffit yhdisvät voimansa ihmisystäviensä Patricin (Neil Patric Harris) ja hänen isäpuolensa Victorin (Brendan Gleeson) kanssa pelastaakseen Smurffiinan. Pariisi ei ole enää entisensä tämän leffan jälkeen, eikä myöskään smurffien fanit.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Koska smurffaus on onnistunut niin hyvin valkokankaalla, riippumatta siitä, että tämä viimeinen Smurffi-elokuva ei olekaan yhtä hohdokas kuin edeltäjä, niin luvassa on kuulemma vielä kolmas, kunnon elokuvatrilogien tavoin. Vuonna 2015 meille ilmeisestikin esitetään miksi Gargamelin ja smurffien suhde toisiinsa on niin kinkkinen kuin se on. Siihen on onneksi aikaa ja sitä odotellessa ehtii toivoa vielä monta kertaa, että sen tarina olisi tätä ’kakkososaa’ parempi.
Ohjaaja Mr. Raja Gosnell sai ensimmäisen smurffauksen toimimaan ihan kiitettävällä tavalla. Joten ei voi kuin ihmetellä miten ihmeessä tämä toinen on niin suorasyinen, että se ei jaksa tarjoille kunnon kikatuksia, ihmeellisiä oletuksia ja smurffauksia siinä määrin, että leffasta nauttisi koko rahan edestä. On toki tunnustettava, että Smurffit 2 oli parempi elokuva mitä odotin, mutta sen suorasukainen alleviivaus ehdottoman rakkauden voimasta alkoi aiheuttamaan pahoinvointia jossakin kohtaan. Toisaalta se lienee lapsikatsojille ihan tarpeen, samoin kuin sen toistaminen (riittävän usein) että ihminen /smurffi on juuri sellainen, kun hänen toimintansa hänet tekee. Be nice – you are nice ja niin edelleen.
Itsenäinen ikäraja Smurffi 2 -elokuvalle on seitsemän vuotta. Mutta se kyllä sopisi myös nuoremmille, tietenkin sen kärsivällisen vanhemman avustuksella. Itse voisin kuvitella 4+ -vuotiaan kummityttäreni smurffaavan leffaa pelkästään jo Smurffiinan ja uuden pienen tuhmurin Veksin ansiosta. Tämä ihan vain vinkkinä kaikille niille, joiden mielestä Smurffit on lähinnä poikien leffa. Ja tässä kohtaa voi myös harmitella sitä, että leffantekijät ovat ehkä unohtaneet, että ne aikuiset yleensä istuvat siellä salissa lastensa kanssa. Meille ikärajan reippaasti ylittäneille valkokankaalta ei kyllä tarjoilla juurikaan mitään erityisemmin smurfattavaa.
| Smurffaa aivosi narikkaan |    |
|---|---|
| sillä niitä ei todellakaan tarvita Smurffit 2 -leffan aikana. Tarina kaikessa yksinkertaisuudessaan ja hakemalla haetuilla vitseillä ei saavuta samanlaista tasoa kuin edeltäjänsä Smurffit (2011). Mukana on toki sama jengi vahvistuksilla, mutta niin smurffien kuin hyvien komedianäyttelijöidenkin kohdalla elokuva on mennyt pahasti alikäytön puolelle. Toisaalta, jos et odota mitään suuria, niin et tule sitten leffasalissa myöskään pettymään. Suosittelenkin leffaa kaikille tosi smurffien ystäville, koska muilla voi olla vaikeuksia smurffata leffa läpi kunnialla. Me muut voimme sitten smurffautua muualle. Lopuksi onkin hyvä muistaa, että leffa ei ole mitenkään erityisen smurfastinen, mutta kylläkin smurffattava. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
P.s. Leffa muuten kannattaa sitten istua ihan tappiin asti, jos haluat nähdä Gargamelin lennokkaan paluun omaan kotimökkiinsä.
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa