The Last Stand -elokuvan myötä Mr. Arnold Schwarzenegger tekee paluun päärooliin valkokankaalla kymmenen vuoden tauon jälkeen. Miehen edellinen elokuva Terminator 3: Rise of the Machines ei aikoinaan jättänyt ketään kylmäksi, ja samaa on todellakin odotettavissa myös tältä elokuvalta. Minulla ei ole ollut pitkään aikaan näin hauskaa toimintapläjäystä katsoessa ja aivan liian paljon jännitin turhaa, että millainen tämä ’comeback’ oikein on. Myönnettäköön toki, että pelkokertointa hieman lisäsi miehen edellinen valkokangas esiintyminen The Expendables 2 -rainassa, joka jätti kaiken fraasistumisen keskellä paljon toivomisen varaa.
The Last Stand elokuva on eräänlainen länkkäri missä pikkukaupungin seriffi Ray Owens (Arnold Schwarzenegger) joutuu osallistumaan Meksikoon pakenevan kartellinjohtajan Gabriel Cortezin (Eduardo Noriega) kiinniottamiseen. Paikallinen pikkukaupunki Sommerton Junction hyppää kertarysäyksellä kartalle, sillä se on Yhdysvaltojen viimeinen paikka ennen Meksikon rajaa, missä Cortez voidaan ottaa kiinni. Meksikon rajan välissä on vain Owens apulaisseriffeineen Mike Figuerolan (Luis Guzmán), Sarah Torrencen (Jaimie Alexander) ja Jerryn (Zach Gilforf) ja sekä pikkukaupungin oman asefriikin Lewis Dinkumin (Johnny Knoxville) massiivisen asearsenaalinsa kanssa. Mukaan on tietenkin myös saatu paikallinen pikkupahis Frank Martinez (Rodrigo Santoro) kotikylän sankareiden rinnalle. Näihin lain edustajiin verrattuna FBI agentti John Bannister (Forest Whitaker) on ihan nyhverö ja voisi jäädä tuohon pikkukylään pidemmäksikin ajaksi opintokäynnille. Koskaan ei saisi aliarvioida hiljaisen pikkukylän piilevää voimaa.
Luvassa valkokankaalla on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä tietenkin sitä perinteistä takaa-ajoa maissipellossa, missä edellä kiitää erikoisvarusteltu Chervolet Corvette C6 ZRI ja sen perässä koittaa pysyä paikallisen pormestarin uskollinen Chervolet Camaro (arvaa, mikä firma on sponsoroinut autoja). Mutta kaikesta kaahaamisesta ja Chevyn mainostamisesta huolimatta elokuvan pääpaino on välien selvittämisessä. Vauhdin huumasta pitävät saavat toki osuutensa, mutta mikään Fast & Furious tämä raina ei todellakaan ole, vaikka autoja pahoinpidelläänkin ihan kiitettävään tahtiin.
Rainan ohjaaja Mr. Jee-woon ei koe itseään varsinaiseksi toiminnan ohjaajaksi, vaan pyrkii pikemminkin kuvaamaan ihmisiä väkivaltaisissa tilanteissa. Ohjaajan mukaan elokuva on tarina pelosta, vihasta ja surusta. Tämä siitäkin huolimatta, että elokuva kyllä antaa aika erilaisen sanoman. Se on kuin suoraan asemyymälän mainoksesta: ongelmien sattuessa on hyvä varautua kaikkeen – omin asein. Tosin tämä aseiden kanssa vemplaaminen ei mitenkään rakenna jännitystä elokuvan aikana, vaan ohjaaja tyytyy kuvaamaan räiskintää ja paukeutta sellaisena kuin se on ja sitä kautta ehkä onnistuukin tavoitteessaan – pelon, vihan ja surun (tilien tasaamisen ja kunnian vaalimisen) kuvaamisessa sekä tietenkin sen, että mummojen varpaille ei kannata hyppiä.
Elokuvan jälkeen voidaan sitten keskustella siitä onko aika ajanut Arnien ohitse? Vai onko Arnie osannut oikeasti koskaan näytellä muuta kuin lihaksiaan? Itse on pakko kallistua ainakin tuossa viimeisessä kysymyksessä myönteiseen vastaukseen, sillä olen siltä mieltä, että True Lies (1994) on todella hyvä, hauska ja aliarvostettu elokuva. Hyvä Arnie. Tässä elokuvassa Mr. Schwarzenegger kyllä laittaa parastaan, osaa nauraa itselleen ja tarjosi ainakin minulle ihan riittävästi katu-uskottavuutta elokuvien maailmaan paluun suhteen. Pelkoni oli turha, leffa oli hauska ja Arnie lunasti paikkansa toiminnallisten veteraanivaarien joukosta.
| Kahjojen leffojen yhteenajot |   |
|---|---|
| vaikuttaa olevan The Last Stand -elokuvan yksi keskeinen teema. Se sisältää kaikki pakolliset kliseet: on takaa-ajoa maissipellossa, räskintää aikamoisella asearsenaalilla, ikimuistoisia yksisanaisia lauseita ja lentäviä ruumiinosia. Mutta onko sillä väliä, jos leffa täyttää viihteellisen arvonsa? The Last Stand on pääasiallisesti hauskaa katsottavaa ja ainakin antaa Arnien loistaa paremmin kuin hänen edellisessä valkokangasesityksessään The Expendables -rainassa. Kyseessä on vanhan kunnnon ajan toimintaleffameininkiä ja siinä mielessä The Last Stand ansaitsee jokaisen tähtösensä. Mr. Schwarzenegger fanien on hyvä muistaa, että herralla on jo ikää jonkin verran, eikä se jalka liiku enää samaan malliin, mutta se ei tee miehestä huonoa valkokankaan sankaria. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on sanottava, että the Last Stand ei ehkä ole mikään toimintaleffojen iltatähti, mutta se kyllä tarjoaa toimintaa koko kestonsa ajalta ja saa katsojan nauramaan elokuvalle – ei sen näyttelijöille. Suosittelen leffaa ilomielin kaikille, jotka haluavat heittää aivonsa narikkaan pariksi tunniksi, nauttia viihteelisestä toiminnasta ja kenties tavata uusia cinefilisen sydämen omistavia kanssakulkijoita. Vaikka juoni on suhteellisen helppo ja yksinkertainen, niin tämä leffanautinto kantaa kyllä niin pitkälle, että tässä voi vakavasti harkita käydä nauttimasta tästä aivojen nollauksesta ainakin vielä kerran uudelleen. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: arnold schwarzenegger