King’s speech on tosipohjainen (lähi)historiallinen draama änkytyksestä ja sen voittamisesta. Kuningas George VI, tai tuttavallisemmin ”Bertie” (Colin Firth) ei pitänyt julkisesta esiintymisestä, koska hän alkoi hermostuksissaan änkyttää. Käytyään läpi useita erilaisia (ja aika mielenkiintoisia) hoitomenetelmiä hän päätyi puheterapeutti Lionel Logue (Geoffrey Rush) puheille, joka auttoi kuningasta pääsemään sujuksi änkytyksensä kanssa aikanaan radikaalien menetelmien avulla. Kuningatar Elizabeth (Helena Bonham Carter) jaksoi uskoa mieheensä, koko ajan, mikä varmasti auttoi asiassa ja Mr. Loguen ohjaamissa harjoitteissa, joissa muun muassa harjoiteltiin mekaanista hengitystekniikkaa. Puheharjoitusten ja änkyttämisen syyn selvittämisen lisäksi filmi esittää hienosti kahden miehen, autettavan ja auttajan, välisen ystävyyden muodostumista toisen asemasta riippumatta.
Ohjaaja Tom Hooper on onnistunut tuomaan esille 1930- ja 1940-luvulle tyypilliset piirteet ja kuvaa hyvin englantilaista kuningashuoneen elämää inhimillisistä lähtökohdista käsin. Ei siis liene yllätys, että filmi voitti Toronton kansainvälisillä filmifestivaaleilla yleisön suosikki palkinnon. Elokuvaa veikkaillaan myös ehdokkaaksi Oscar-hypetykseen parhaan elokuvan sarjaan. Itse nautin ennen kaikkea Mr. Firthin inhimillisestä ja läheiseksi tekevästä roolisuorituksesta (myönnän – fanitan miehen elokuvia kunnolla). Myös Kultaisen Maapallon valitsijajoukko piti esityksestä ja myönsi Mr. Firthille maapalleron parasta miespääosasta tässä rainassa.
”I have a voice!” – Kuningas Yrjö VI
King’s Speech on ilahduttava kuninkaallisesta kertova elokuva myös siinä mielessä, että se sijoittuu suhteellisen läheiseen historialliseen aikaan 1930- ja 1940-luvuille. The Queen (2006) elokuvaa lukuun ottamatta viime aikoina meille tarjotut Englannin hoviin liittyvät elokuvat ovat keskittyneet sitten sinne vähän kauempaan historiaan, esittäen lähinnä lähikuvaa Elisabeth I:stä (1533 – 1603), joista tuorein Elizabeth: The Golden Age on vuodelta 2007 ja vanhin taitaa olla vuodelta 1912. Kuninkaallisuus elokuvien aiheena selvästikin kiinnostaa, mistä hyvä esimerkki on myös meitä vuonna 2009 ihastuttanut elokuva nuoresta kuningatar Victoriasta ”The Young Victoria”.
| O-ooh |  |
|---|---|
| vaikka Mr. Firth yleensä vaikuttaakin näyttelevän vähän nörtimpää miestä, jolla on omat ongelmansa, hahmo onnistuu aina korjaamaan potin kotiin. Näin myös tässä elokuvassa. Ja ymmärrän hyvin, miksi kaikki kolme päähenkilöä (Mr. Firth, Mr. Rush ja Ms. Bonham Carter) ovat saaneet hehkutuksensa hyvästä näyttelijätyöstä. Molemmat herrat vievät epätavallista ystävyyttä eteenpäin keinoilla, joka ei voi jättää ketään kylmäksi – tai sitten ehkä kyseessä on valmis pakastekala. Leffa on todellisen tuntuinen, muutenkin kuin todelliselta historiapohjalta, raottaa samalla sitä maailmaa, mitä änkytyksestä kärsivät voivat käydä läpi ja saa oikeasti välittämään elokuvan esille nostamista hahmoista ja tapahtumista. Suosittelen leffaa erittäin lämpimästi ja olen 100:lla mukana sen saamissa tunnustuksissa ja toivon rainalle menestystä Oscar-mittelöihin. Joten ennen täysiä pisteitä, voi vain sanoa, että jos haluat nauttia elokuvasta – mene katsomaan The King’s Speech. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: colin firth, geoffrey rush, helena bonham carter