Outin Leffaopas

Räätälin poika P. T. Barnum haluaa menestyä elämässään saadakseen rinnalle elämänsä naisen Charityn. Näin tapahtuukin, mutta elämä ei ole ruusuilla tanssimista vaan selviytymistä päivästä toiseen. Barnum haluaa tehdä jotain sykähdyttävää ja perustaa alkuvaikeuksien jälkeen Manhattanille sirkuksen. Esiintyvien taiteiljoiden hakukriteereinä on omituinen, oikku, friikki, mikä ei herätä kaikissa kansalaisissa suurta innostusta. Apua Barnum saa kuitenkin yllättävältä taholta, Manhattanin seurapiireissä pyörivältä Phillip Carlyleltä. Edessä onkin mielenkiintoinen kumppanuus ja uusien ystävien löytyminen sirkusperheestä.

Debyytti-elokuvan ohjauksesta on vastannut Mr. Michael Gracey. Elokuva on saanut innoitteensa oikeasta P.T. Barnumista sekä hänen luomuksestaan: Barnum & Bailey Circus sekä tietenkin sen suurimmista houkutuksista / kummallisuuksista, joita on sitten taiteellisen vapauden nimissä stilisoitu ja kaunisteltu. Poissaolollaan loistavat niin eläinten kuin ihmisten fyysinen hvyäksikäyttö, oman edun ajattelu ja Barnumin aikoinaan rikkaaksi tehneet sirkuksen näyttelykohteet. Mies nostetaan esille lähinnä amerikkalaista unelmaa tavoittelevana satusetänä, jonka huijausmentaliteettia vain sivutaan satunnaisesti. Taiteellinen vapaus tällä kertaa on kuitenkin mahdollistanut hauskan ja reippaasti etenevän draamamusikaalin. Vaikka tämä onkin kerännyt varmasti mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, niin sille on nostettava hattua hyvistä kappaleista. Yksi niistä ”This Is Me” voitti jo Kultaisen maapallon parhaasta biisistä ja yrittää nyt samaa tulevissa Oscar-mittelöissä. Onnea ja menestystä tässä yrityksessä tuskin tarvitaan, sillä kappale on oikea korvamato, joka saa sanoituksensa puolesta varmasti kannatusta kaikilta.

Näyttelijät tekevät hyvää työtä annetun käsikirjoituksen kanssa. Vaikka elokuvalla on loppupeleissä hyvin vähän tekemistä oikean Barnumin elämänkerran kanssa, niin valkokankaalla edetään laulujen avulla tilanteesta toiseen. Päärooleissa pyörivät herrat Hugh Jackman ja Zac Efron jaksavat aina vaan yllättää myönteisesti. Toki tiesin Mr. Jackmanin pystyvän nyt melkein mihin tahansa, mutta oli kiva nähdä Mr. Efronin nousevan takaisin parrasvaloihin musiikin parissa (parit laulutunnit lisää eivät kyllä haittaisi). Ehkä hemmon pitäisi vaan tunnustaa, että hänen vahvuutensa ovat musikaalien ja komedioiden puolella. Miesten keskinäinen kemia toimii hyvin valkokankaalla ja he täydentävät toistensa karismaa, joten heitä olisikin mielenkiintoista nähdä  yhdessä tulevissa elokuvissakin. Hyvä esimerkki tästä on kappale The Other Side. Valkokangasaikaa on saanut myös Barnumin vaimoa näyttelevä Ms. Michelle Williams, joka tekee itsensä näköisen roolin. En muista daamia kovinkaan hauskoista, hulluttelevista tai muuten vaan irroittelevista rooleista. Sellaista odotellessa….

Oikeassa elämässä Phineas Taylor Barnum (1810 – 1891) perusti tosiaan erilaisia kummajaisia täynnä olevan shown, joka myöhemmin haki sirkuksen omaisen muotonsa. Mies aloitti uransa tosiaankin esittelemällä kummajaisia (poikkeavia ihmisiä) maksavalle yleisölle museossa. Ennen sirkuksen muodostamista mies kierteli myös  ympäri Yhdysvaltoja ruotsalaisen laululinnun Jenny Lindin kanssa, kunnes palasi ruotuunsa uuden kummajaisnäyttelyn ja sirkuksen P.T. Barnum’s Grand Traveling Museum, Menagerie, Caravan, and Circus turvin. Tästä lähti ensin yhteistyö ja yhdistyminen James Baileyn ja James L. Hutchinsonin sirkuksen kanssa. Vuonna 1907 miehen perustama sirkus myytiin Ringlingin veljeksille, jotka muuttivat sirkuksen nimeksi Ringling Bros. and Barnum & Bailey Circus. Se lopetti toimintansa toukokuussa 2017. Omalla tavallaan voi siis ajatella Barnumin toimineen sirkuksen esi-isänä, vaikka hänen eettinen toimintansa oli kyseenalaista.

Miehen toimintaa kummajaisten esittelemisessä on kritisoitu paljon. Varmasti syyllä, mutta kaikilla kolikoilla on ne kaksi puolta. Elokuvassa käy hyvin ilmi se, että ihmiset nauravat joka tapauksessa. Ja jos niin tekevät siitä voi ihan hyvin ottaa maksun. Loppupeleissä kyse on kai enemmänkin siitä, että uskooko ihminen riittävästi itseensä viettääkseen aikaa julkisesti näiden kummajaisten kanssa. Samaa voi pohtia nykyaikanakin. Onko minulla tai sinulla riittävästi kestokykyä, sietokykyä ja ihmiarvon kunnioitusta seisomaan erilaisen ihmisen rinnalla? Tai puhumaan heidän puolestaan? Paperilla moni asia tasa-arvoisesta kohtelusta ja niin edelleen on helppo todeta, tosielämä voi olla hyvinkin erilainen.

Mitä taas tulee tähän kummajaisten katseluun rahasta, niin joissakin asioissa sillä on myös ollut hyvät puolensa. Yksi niistä on keskoskaappien kehitys. Ilman ranskalaista Pierre Budinia pienten keskosten hoito olisi kehittynyt hitaammin. Mies haki aikoinaan hoidotta jätettyjä keskosvauvoja ja laittoi heidät lämmitettyihin lasikaappeiden ihmisten katseltavaksi eri huvipuistoissa. Ihmisten suureksi hämmennykseksi nämä lapset jäivät yleensä henkiin.

Vauhdikas musikaali

jonka parhaat kohtaukset ovat laulun muodoissa ja sirkuksen esityksissä. Kaikki siinä välillä jää pullamössöksi, josta koitetaan nostaa esille ihmisarvoja ja erilaisuuden kunnioittamista. Mikäli on kiinnostunut oikeasta Barnumin elämänkerrasta, leffa kannattaa hypätä yli. Jos taas vauhdikas musiikki ja taidokkaat sirkusesitykset kiehtovat leffa kannattaa katsastaan. Sen käsikirjoitus tökkii paikoittain, mutta siitä huolimatta onnistuu herättelemään ajatuksia ihmisten hyväksikäytöstä ja oman aseman käytöstä. Molemmat tärkeitä asioita, mutta paremminkin niitä olisi voinut leffassa painottaa. Visuaalisesti se on kaunista katsottavaa, mutta ei silti onnistunut herättelemään sirkus-fania minussa. Suosittelen elokuvaa kaikille vauhdikkaista biiseistä pitäville sekä herrojen Jackman ja Efron ystäville.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Hugh Jackman, Zac Efron, Michelle Williams, Rebecca Ferguson, Zendaya, Keala Settle, Sam Humphrey, Yahya Abdul-Mateen II, Austyn Johnson, Cameron Seely, Paul Sparks, Natasha Liu Bordizzo, Daniel Everidge, Shannon Holtzapffel, Luciano Acuna Jr., Danial Son, Yusaku Komori, Eric Anderson.

Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia