Outin Leffaopas

Viiden vuoden kihlausaika on hyvin romanttinen komedia siitä, mitä tapahtuu kun oppikirjan mukainen romanssi laitetaan kiitovaihteelle, yritetään nopeasti järjestää häät ja sitten kaikki ei menekään enää ihan oppikirjan mukaan. Elokuva on siinä mielessä pirteä poikkeus perinteisestä kaavasta, missä poika tapaa tytön – he tappelevat – he sopivat – he rakastuvat – sitten tapahtuu jotain – ja jotenkin aina lopussa ollaan lentokentällä. Elokuva antaakin ehkä enemmän sisältöä, kun sitä tarkastelee siitä näkökulmasta mitä yksilössä tapahtuu parisuhteen sisällä – naimisissa ollessa tai niitä häitä odotellessa. Luvassa voi olla siis sitä perinteistä ’kasvoimme erilleen’ -juttua tai jotain ihan muuta. Elokuva on kuitenkin jo alkumetreiltä hyvin tunnistettava Mr. Judd Apatowin talliin kuuluvaksi (mm. Get Him to Greek, Year One, You Don’t Mess with the Zohan, Knocked Up, The 40-Year Old Virgin), sillä niin vahvasti se esittelee hölmösti käyttäytyviä miehiä vahvan roolimiehityksen parissa. Tämä varoituksen sanana kaikille, joille näille asioille nauraminen tuottaa vaikeuksia.

Se ultimaalinen kosinta uuden vuoden aattona Golden Gate Bridgen nurkilla ei ihan sujunutkaan sitten Tomin suunnitelman mukaan, sillä kaikilla muilla tuntui olevan jotain sanomista asiaan.  Mutta onneksi ne kuitit kuiteknin löytyivät….

Aurinkoisessa San Franciscossa Tom Solomon (Jason Segel) ja Violet Barnes (Emily Blunt) tapaavat ja rakastuvat uuden vuoden naamiaisjuhlissa ja vuoden kuluttua umpirakkaus jatkuu yhä vaan, joten edessä oli se perinteinen kosinta ja kunnon kihlajaisjuhlat. Jokainen sukujuhlissa puolestaan ollut taas tetää, että suvun vanhemmilla jäsenillä on taipumus udella sitä kuuluisaa hääpäivää, koska ihmisen aika on rajallinen ja kaikki haluaisivat päästä – elävänä – niihin häihin asti. Tomin ja Violetin häät jäävät kuitenkin odotusvaiheelle, sillä ensin alttarille ehtivät Tomin paras ystävä Alex Eilhauer (Chris Pratt) ja ja Violetin sisko Suzie (Alison Brie). Mutkia matkaan tulee myös Violetin saadessa työpaikan Michiganin yliopistosta, jonka vuoksi kihlapari päättää venyttää häiden järjestämistään. Elämä hieman arktisimmissa olosuhteissa ei kuitenkaan suju ihan kivuttomasti Tomille, toisin kuin Violettille, joka saa apua uudestaa pomostoon Winton Chidsista (Rhys Ifans), joten mutkia on taas luvassa matkaan. Elokuvan nimi kertoo hyvin sen sisällöstä – viiden vuoden kihlausajasta.

Huolimatta siitä, että elokuva todellakin kertoo viiden vuoden kihlausajasta kaikkine vastoinkäymisineen ja häiden venyttämisineen, se on hauska ja jaksaa kantaa pitkälle asti, eikä ala takapuolta liian varhain puuduttamaan. Tämä eroaa myönteisesti perinteisestä romanttisesta hömpöstä, jossa kihlaus-avioliitto-lapset-happy end kaikki seuraavat toisiaan. Perinteistä pitäville, tätä toki on luvassa sivuhenkilöiden ohelta, mutta omalla mausteellaanja omina viisauksineen tarjottuna. Ehkä pitkän kihlausajan omanneet ihmiset tunnistavat jotain piirteitä pääparista myös itsessään.

Alex ja Suzie koittavat kovasti päättää kenen kihlaparin edestä kannattaa lyödä vetoa, vai kannattaisi sitä tehdä ollenkaan ja sen sijaan siirtyä sisätiloihin nauttimaan lisää virvokkeita.

Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastannut Mr. Nicholas Stollerin jalanjälki on myös tunnistettavissa hyvin elokuvasta. Se on riittävän kepeä, asiassa pysyvä ja hyvin etenevä. Miehen aiemmat elokuvat ovat tästä myös hyviä esimerkkejä:  Get Him to the Greek (2010) ja Yes Man (2008). Dialogi on näissä useimmissa ollut hyvin rooleille sopivaa ja samalla jotain pintaa syvempää paljastavaa siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua omassa pienessä maailmassa liikkuessaan. Mr. Stoller vaikuttaa napanneen hyvin kiinni romanttiseen komediaan kuuluvasta ping-poing dialogin syvimmästä ajatuksesta, on parasta pysyä aallon harhalla, sillä syvempiin vesiin liian pitkäksi aikaa sukeltamnen voi totaalisesti upottaa sen romanttiseen vireen leffasta kuin leffasta. Onneksi tätä ping-pong-ottelua ei ole kuitenkaan koko ajan tarjolla, vaan elokuva esittelee myös pintaa syvempää pohdintaa ilman uppoamisen pelkoa.

Elokuva Five-Year Engagement nostaa esille myös kaksi mielenkiintoista näkökulmaa perinteiseen romanttiseen hömppään. Ensinnäkin tällä kertaa kyseessä on nainen, jolla on sitoutumisongelmia. Yleensähän saamme seurata miesten potemaa ahdistusta siitä, miten avioliitto rajoittaa ja sitoo normaalia elämää sekä estää itsensä toteutamista. Nyt Violet valkokankaalla kokee samanlaisia tuntemuksia, eikä halua Tomin tuntevan itseään pakolliseksi tulemaan mukaan kakkossiivellä lentäjäksi. Toiseksi elokuva ottaa kantaa kaukosuhteeseen ja sen onnistumisen mahdollisuuksiin, kun myös naisella on oma uransa edistettävänään. Parin vuoden takainen Going the Distance – Kaukorakkautta esitteli meille parin, joka asui riittävän kaukana toisistaan ja yritti hengittää parisuhdettaa puhelimitse sekä satunnaisilla tapaamisilla eloon. Menneet ovat ne päivät valkokankaalla -toivottavasti- jolloin nainen vain hyppäsi johonkin kulkuneuvoon ja singahti miehen perään minne tahansa tietämättä sitä, miten siellä paikan päällä oikein käy. Tällä kertaa Tom joutuu selvittelemään samaa asiaa, joten onnea ja menestystä vaan huippukokin paikan löytämiselle keskellä paikallista opiskelijakaupunkia.

Tästä se alkaa, kokkauksen perusteiden alkukurssi. Tämä on siis metsä ja täällä liikkuu villieläimiä, joista olisi tarkoitus tehdä murkinaa. Paluu metsämies aikaan alkaa… jaha… mitäs nyt sitten tehdään….

Hauska, romanttinen ja

muutenkin ihastuttava leffa, joka on täysin nimensä arvoinen eli kertoo viiden vuoden kihlausajasta. Älä kuitenkaan anna sen musertaa tai ennakoida ajatuksia, vaan leffaan kannattaa suunnata avoimella mielellä. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Five-Year Engagement täyttää lupauksensa kaikkien kolmen kaatumiskohdan välttämisellä. Se modernin romanssin kuvaus, joka tarjoaa uutta näkökulmaa, tarjoilee arkeen sopivasti sijoittuvia ja elämänmakuisia nauruja sekä todellista kuvausta siitä, mitä elämä avoliitossa oikein on, kun vain toisella on mahdollisuus toteuttaa itseään. Se toinen tekeekin sitten jotain muuta, muuttuu vaikka luolamieheksi. Suosittelen leffaa erittäin mielelläni. Se on totaalinen hyvänmielen elokuva, joka ei varmasti jätä ketään pakkasen puolelle ja toimii siten totaalisena hyvänä kesäleffana. Tämä tulee varmasti joskus päätymään omiin DVD-valikoimiini, sillä niin ihastuttavan helposti katsottava ja nautittava raina oli.

Overall
Kokonaisarvosana.

Ja tässä vielä kaikille totaaliromantikoille elokuvassa esitetty IHANA meksikolaisen Tomás Méndezin biisi: Cucurrucucú paloma. Laulu käsittääkseni kertoo kyyhkysestä, joka laulaa menetetyn rakkautensa perään.