Outin Leffaopas

The Double-elokuva perustuu erittäin löysin taiteellisin vapauksin Mr. Dostojevskin teokseen Kaksoisolento. Simon James (Jesse Eisenberg) ja James Simon (Jesse Eisenberg) ovat toistensa totaaliset vastakohdat. Siinä missä toinen on toimistorotta, toinen on sujuva pelimies, joka hyödyntää kaikki näkemänsä mahdollisuudet. Kaksoiolennon olemassaolon hyväksymistä ei auta se, että hän tekee tuttavuutta Simonin ihastuksen kohteen Hannahin (Mia Wasikowska) kanssa. James on kaikkea mitä Simon ei ole ja se ajaa Jamesin hitaasti kohti hermoromahdusta sekä tuo omat harminsa Simonin elämään identtisen olemuksensa kautta.

Venäläistä kirjailijaa Fjodor Mihailovitš Dostojevskia (1821 – 1881) pidetään yhtenä suurena klassikkokirjailijana. Hänen kirjallisista teoksistaan valkokankaalle on varmasti useammin sovitettu Rikos ja Rangaistus (1866), Idiootti (1869) ja Karamazovin veljekset (1880) kuin nyt nähty Kaksoisolento (1846). Kirjailijan vahvuus piilee pienessä ja osuvassa dialogissa sekä ihmismielen, erityisesti sairaan sellaisen, kuvauksessa. Tummasävyisestä tyylistään huolimatta kirjailijan teoksista nousee esille myös katumisen ja kärsimyksen teema, joiden kautta kirjojen päähenkilöille tarjoillaan pelastusta. Taiteellisista vapauksista huolimatta näitä on myös nyt havaittavissa valkokankaalta.

Ohjaaja Mr. Richard Ayoade on onnistunut tuomaan synkkämielisestä Kaksoisolennosta esiin teräviä ja hauskoja piirteitä. Olen myönteisesti yllättynyt. Tarinan sujuvuuden lisäksi ohjaaja on onnistunut tuomaan valkokankaalle pieniä yksityiskohtia, joilla hän on hionut kaksoisolentojen vastakkaisuutta. Ohjaaja ei olekaan turhaan ansainnut mainettaan seurattavien lahjakkuuksien joukossa. Hänellä vaikuttaa olevan silmää mielenkiintoisille yksityiskohdille ilman, että katsoja hukkuu niihin kokonaisuuden keskellä. Erityisen hyvin tämä näkyy siinä, missä katsoja joutuu miettimään onko Simonilla todellakin oikea kaksoisolento, vai onko se kaikki sittenkin vain Simonin kuvitelmaa.

Ohjaaja Mr. Ayoade on kolleegansa Mr. Wes Andersonin tavoin luonut elokuvaan täysin oman maailmansa. Siinä missä Mr. Andersonin elokuvien parissa kuitenkin astuu totaaliseen satumaailmaan niin Mr. Ayoaden luomus on hyvin kafkamaista. Elokuva on pullollaan tilanteita, jotka ovat yhtä aikaa järjettömiä, vääristyneitä, katsojaa hyvin hämmentäviä ja tuovat päähenkilölle vaaran tunteen. Tämän lisäksi elokuvan visuaalisen maiseman tekee mielenkiintoiseksi myös ohjaajan kokema innoitus Mr. Aki Kaurismäen elokuvista. Ohjaaja Mr. Ayoade pyrki kuulemma tavoittamaan jotain sellaista suomalaista mentaliteettia mitä on havaittavissa myös Kaurismäen elokuvissa. Katsoja päättäköön miten hyvin hän on siinä onnistunut ja miten muuten Suomi-kuva on päässyt esille elokuvan myötä.

Näyttelijätyö on mielestäni poikkeuksellisen onnistunutta ja on vaikea kuvitella ketään muuta kuin Mr. Eisenbergiä narisevaan päärooliin (-rooleihin). Mies sai ohjajaalta katsottavaksi ennen rooliinsa sukeltamista kaksi hyvin erilaista elokuvaa: Mr. Orson Wellesin The Trial ja Mr. Robert Bessonin A Man Escaped. Elokuvat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia ja näyttävät eri tapoja valkokankaan haltuunottoon. Olettaa voikin, että Mr. Eisenberg näistä hyötyi, vaikka ei elokuvan rooleissa tunnukaan olevan kovin kaukana mukavuusalueistaan. Ainakin itse olin ihan otettu. Myös Ms. Wasikowska tekee hyvän roolityön ja poissaolollaan loistaa hänen jäykkä näyttelemisensä.

Kuuleeko kukaan

minua oikeasti? Vai onko tämä kaikki sittenkin pääni sisällä? Taitelija Edward Hopperin taulujen tavoin katsoja luulee näkevänsä jotain puutteellisessa kuvassa ja se tekee elokuvasta entistä mielenkiintoisemman ja pohdittavan sen suhteen, että mitä kaikkea elokuvassa oikeasti tapahtuu. The Double ei ole mikään kevyt kesäleffa, mutta antaa varmasti katsojalleen hyvän elokuvakokemuksen kaiken tulevan rämistelyn keskellä, mitä popcorn-leffoilta voi odottaa. Ohjaaja Mr. Ayoade on onnistunut luomaan jotain omanlaistaan ja erilaista, joka pitää katsojan koukussa suhteellisen hyvin. Itse olisin leffaa hieman lyhentänyt, mutta se toimii kaurismäkimäiseen tapaansa myös näinkin. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka kaipaavat hieman erilaista elokuvaa kesäkuvaksi sekä niille, joita kaurismäkimäinen tyyli ja dialogi viehättävät.

Overall
Kokonaisarvosana.

Mikäli kaksoisolennot valkokankaalla vaikuttavat mielenkiintoisilta suosittelen seuraavien elokuvien katsomista. Niissä niitä vilahtelee niin hyvässä kuin pahassa. Välillä katsojakin joutuu miettimää, kuka on oikein menettämässä järkensä ja kuka on todellinen. Ensimmäisen kerran valkokankaalla väitetään kaksoisolennonolleen vuonna 1913 saksalaisessa mykkäelokuvassa The Student of Prague. Tämän jälkeen elokuvan tekijät ovat varmaankin vain hyppineet ilosta ja onnesta kaksoisolentojen luomisen mahdollisuuksien rajoissa.

Vertigo – Punainen kyynel (1958). Scottie Ferguson (James Stewart) palkataan varjostamaan ystävänsä Madeleine-vaimoa. Scotti rakastuu kohteeseensa, mutta joutuu todistamaan tämän itsemurhan. Tämä ajaa miehen masennukseen, jonka jälkeen hän näkee Madeleinen (Kim Novak) jokaisessa vastaantulijassa erityisesti Judyssä (Kim Novak). Asioiden lopullinen selvittely ei ole kaunista katsottavaa.

The Double Life of Véronique – Veronikan kaksoiselämä (1991). Veronika ja Veronique ovat ulkonäöltään ja luonteiltaan samanlaisia. Vaikka he eivät tiedä toistensa olemassaolosta heillä on outo olo toisen olemassaolosta. Jossain elokuvan vaiheessa katsoja alkaa epäillä onko Veronika vain kuvitellut kaksoiolentonsa, mutta todisteita siitä kuitenkin tulee koko ajan vastaan.

Adaptation – Minun versioni (2002). Charlie Kaufman (Nicolas Cage) saa tehtäväksi kirjoittaa The Orchid Thief -kirjan pohjalta elokuvan. Samaan aikaan hänen veljensä Donald (Nicolas Cage) kirjoittaa omaa elokuvaansa.

Moon – Kuu (2009). Kolme vuotta kuuasemalla töitä tehnyt Sam (Sam Rockwell) törmää yllättäen omaan kaksoisoleentoonsa. Miesten pohtiessa miten se on mahdollista, onko toinen heistä klooni vai ei heille selviää mielenkiintoisia asioita kolmen vuoden kuumatkasta.

Oblivion (2013). Jack Harper (Tom Cruise) huoltaa luotainrobotteja ja yrittelee välttää maan päälläa olevia vihollisia. Mielenkiinto vie kuitenkin voiton ja edessä on omaan itseensä uudelleen tutustuminen toisen Jack Harperin (Tom Cruise) tullessa vastaan. Kaikki ei olekaan niinkuin heidän komentajansa Sally Titanin siirtokunnasta on antanut ymmärtää.

The Douple-elokuvan lisäksi valkokankaalle on suunniteltu tänä keväänä kaksi muutakin kaksoisolennoista kertovaa elokuvaa. Aika näyttää nähdäänkö kumpaakaan niistä Suomessa. The Enemy-elokuvassa historian opettaja Adam (Jake Gyllenhaal) kohtaa vastinparinsa näyttelijänä toimivan Anthonyn (Jake Gyllenhaal), joka on täysin eriluonteinen ja kiinnostunut hänen tyttöystävästään. Elokuvan lopun voi arvata jo tästä. The Face of Love -elokuvassa leskeksi jäänyt (Annette Bening) törmää edesmenneen miehensä kaksoisolentoon (Ed Harris), mutta unohtaa mainita yhteensopivuuksista hänelle. Tämä ei luo kovin hyvää pohjaa uudelle orastavalle suhteelle.