Ohjaaja Mr. Ari Folman esittää taidokkaasti mitä tapahtuu, kun näyttelijä ei suostu studiojen ehtoihin vaan pitää perhettään uraansa tärkeämpänä. Näyttelijätär Robin Wrightin (Robin Wright) uran suunta on alaspäin ja hän joutuu agenttinsa Alin (Harvey Keitel) painostuksesta ottamaan vastaan sopimuksensa kehonsa digitalisoinnista ja eläkkeelle jäämisestä pystyäkseen viettämään aikaa kuulovammaisen poikansa Aaronin (Kodi Smith-McPhee) kanssa. Paiinostusta lisää osaltaan tohtori Barkerin (Paul Giamatti) julma diagnoosi Aaronin taudin etenemisestä. Edessä onkin pysyvä muutosleikki Miramount Studioiden pelimaailmaan ikuisena kauniina avatar-hahmona sillä lupauksella, että hän ei enää ikinä näyttele sen jälkeen missään. Studion johtaja Jeff Green (Danny Huston) antaa tämän ikuisuuden armollisesti kestää vain 20 vuotta.
Seuraavaksi elokuvassa hypätäänkin 20 vuotta eteenpäin ja koetellaan katsojan ymmärrystä sekä mielikuvitusta. Miramount studio kutsuu Robinin The Futurological Congress – tapahtumaan, joka pidetään animoidussa tilassa, joten Robinilla on edessä nestemäinen lääkkeen nauttiminen ja animoiduksi hahmoksi muuttuminen. Kognressissa häntä pyydetään uusimaan sopimuksensa digitaalisesta kehosta ja sen laajemmasta käytöstä fanien parissa. Robin joutuukin pohtimaan oman elämänsä jakamista tavallista syvälllisemmin varsinkin, kun hänen animaattorinsa Dylan (Jon Hamn) on rakastunut hänen piirroshahmoonsa. Ja nyt katsoja saa pohtia, että kumpi on elokuvan todellisuutta ja kumpi digitaalisen Robinin mielikuvaa. Tätä oleellisempaa on kuitenkin saada kiinni Robinin ajatuksista kehonsa luovuttamisesta vapaaseen digitaaliseen käyttöön.
The Congress -elokuvan myötä ohjaaja Mr. Folman tekee paluuta animaation pariin. Miehen edellinen animaatio Waltz with Bashir (2008) oli visuaaliselta tyyliltään selvästi rosoisempi, joten ehkä työstöaika tässä välissä oli ihan tarpeen. The Congress -elokuvan animaatio vaihtelee visuaalisesti kahden ääripään välillä. Katsojille tarjoillaan selkeää animaatiota graafisella tyylillä, kunnes hänet päätetään heittää välillä Betty Boop-tyyliseen väri-ilotulitukseen. Ehkä elokuvaa työstettiin hieman liian pitkään tyylin ollessa näinkin kaksijakoinen ja siten myös sisältäen runsaasti alajuonia, jotka uhkaavat riistää katsojan jonkinlaiselta järjen polulta, joka veisi häntä selvempään lopputulokseen.
Elokuvan animaatio poikkeaa normista silmiin pistävästi. Se on surrealistista ja sen sääntöjä on käytännössä mahdoton seurata. Elokuva perustuu erittäin löysin rantein, mutta sitäkin suuremmin ideologin ajatuksin puolalaisen Mr. Stanislaw Lemin novelliin Kongres futurologiczny / The Futurological Congress (1971). Ohjaaja Mr. Folman käyttää sitä voimakkaasti omien ajatustensa esille tuomiseen viihdeteollisuudesta ja nostaa esiin kysymyksen siitä valitsevatko ihmiset fantasian vai todellisuuden. Sen rinnalla sietää myös pohtia, että tarjoaako The Congress jotain sellaista, mitä valkokankaalle ei ole vielä nähty. Ikärasismista (erityisesti naisnäyttelijöitä kohtaan) on hyviä esimerkkejä ylitse oman tarpeen, eikä näyttelijöiden skannaaminen valkokankaalle ole myöskään itsessään uusi asia. Mielenkiintoista oli toki nähdä tämä fiktionaalinen prosessi, joka poikkeaa voimakkaasti vihreää kangasta vastaan näyttelemistä liikkeentunnistuslätkien ollessa liimattua kehoon kiinni.
| Valintoja ja vastuuta |   |
|---|---|
| The Congress-elokuva on täynnä erilaisia valintoja ja vastuun kantamista niistä. Hollywoodlandian perinteistä poiketen elokuvassa valintoja sovelletaan jokaiseen elämän asiaan.Täten elokuva ei ole enää tarina ikääntyvästä näyttelijättärestä vaan surullisesta äidistä, joka etsii yhteyttä poikaansa. Siinä samalla hän tekee mielenkiintoisia valintoja tämän turvaamiseksi. Elokuvan live-näytteleminen on toimivaa ja uskottavaa, joten onkin harmi, että valkokankaalla ei ole viime aikoina nähty useampaa Ms. Wrightin elokuvaa. Haasteita elokuvan ymmärtämiseen nousee lähinnä sen animoiduista osuuksista, joiden taso vaihtelee reippaasti keskenään. Animaatiossa esitetty juoni on myös täynnä kierteitä ja käänteitä, joita ei selitetä tai katsoja ei helposti ymmärrä. Kaiken kaikkiaan elokuva vaikuttaa ylibuukatulta lähes joka tasolla, mutta juuri sen vuoksi tai siitä huolimatta se esittää jotain uutta ja mielenkiintoista, joka tekee siitä katsomisen arvoisen. Elokuva-arvioinnin näkökulmasta pisteitä voisi antaa vähän liian laajasta haalinnasta johtuen tai paljon uudesta ja erilaisesta lähestysmistavasta johtuen. Pääni on yhä pökerryksissä, mutta näihin pisteisiin tyydyn. Suosittelen elokuvaa kaikille ohjaaja Mr. Folmanin tyylistä pitäville ja niille, jotka hakevat uutta ja mielenkiintoista elokuvakokemusta. Pitkän pohdinnan jälkeen joudun myös toteamaan elokuvan olleen niin valtavirrasta poikkeava ja ajatuksia herättävä, että palkitsen sen hyvin pojoin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: ???, Animaatio, Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: danny huston, harvey keitel, kodi smith-mcphee, paul giamatti, robin wright