Outin Leffaopas

The Butler -elokuvassa Cecil Gaines (Forest Whitaker) esittelee meille Yhdysvaltojen historiaa oman työkokemuksensa kautta, joka kertyy hitaasti kahdeksan eri presdentin ajalta Valkoisesta talosta. Valkokankaalla nähdään vakuuttavia presidenttejä alkaen Dwight D. ’Ike’ Eisenhowerista (Robin Williams) ja hänen vaimostaan Mamie Eisenhowerista (Melissa Leo) aina Ronald Reaganiin (Alan Rickman) ja hänen vaimoonsa Nancy Reaganiin (Jane Fonda). Näiden väliin ovat mahtuneet presidentit John. F. Kennedy (James Marsden) vaimonsa Jackien (Minka Kelly) kanssa, sekä Lyndon B. Johnson (Liev Schreiber) sekä presidentti Richard Nixon (John Cusack). Mukaan on mahtunut myös muita aikakautensa merkittäviä hahmoja, mutta niiden seuraaminen jätettäköön katsojan bongailtavaksi.

Poliittisten päätösten teon seuraaminen hiljaa takavasemmalta lisäksi meille esitellään Cecilin mielenkiintoiset työtoverit James Holloway (Lenny Kravitz) ja Carter Wilson (Cuba Gooding Jr.) Valkoisesta talosta sekä Cecilin rooli perheenpäänä. Vaikeuksien tieltä hän koittaa pitää kahta poikaansa Charlieta (Elijah Kelley) ja Louista (David Oyelowo) yhdessä vaimonsa Glorian (Oprah Winfrey) kanssa. Tasapainoilu työn ja perhe-elämän kuvauksen kesken tuokin elokuvaan mukaan lisää särmää, joka osoittaa myös hyvin sitä, millaisessa maailmassa tummaihoiset ihmiset elivät Yhdysvalloissa. Aika kuluu, presidentit vaihtuvat, mutta Mr. Gaines jatkaa hovimestarin palvelujen tarjoamista Valkoisessa talossa hiljaisen läsnäolon kautta. Ehkäpä tässä onkin se voima, joka voi meitä ummikkoja suomalaisia viehättää. Hiljaisuus voi puhua paljon enemmän kuin tuhat sanaa.

The Butler käykin hyvin pikaisesta pyrähdyksestä Yhdysvaltojen historian uumeniin. Onneksi tähän on kuitenkin luvassa paikallisia pysähdyksiä. Käsikirjoittajia ei ole käynyt kateeksi, sillä historiasta löytyi varmasti useita eri esimerkkejä rotuerottelusta ja toimista sen purkamiseksi.Välillä katsoja jää kuitenkin pohtimaan sitä, että oliko elokuvan tarkoitus esillä enemmän rotuerottelun vaikutuksia ja vallankumousta kuin Mr. Gainesin elämää. Nyt ne on liitetty toisiinsa jälkipolven avulla ja parhaimmillaan ne täydentävätkin hyvin toisiaan. Hyvien historiallisten näkökulmien lisäksi The Butler-elokuvaa on kiitettävä uskottavasta ikääntymisen esittämisestä. Pääosissa pyörineet herrat ja daamit ovat varmasti olleet kovilla ikääntymisen oireiden sisäistämisessä, mutta itse olin kaikista niistä hyvin vakuuttunut.

The Butler elokuvassa on otettu taiteellisia vapauksia maltillisesti, se on saanut virikkeensä Mr. Eugene Allenista ja The Washington Postissa olleesta artikkelista ’A Butler Well Served by This Election’ (2008). Päähenkilön nimi on vaihtunut ja muutamia muutakin seikkoja on jäänyt varjoon, mutta siitä huolimatta elokuva kertoo vaikuttavan tarinan yhden miehen katsomosta Yhdysvaltojen politiikkaan Valkoisen talon sisältä. Oikeassa elämässä Valkoisen talon hovimestarina toiminut Mr.  Allen (1919 – 2010) palveli talossa 34 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1986. Mr. Eugene aloitti uransa talossa keittiöapulaisena vuonna 1952 ja eteni siitä pikkuhiljaa kohti hovimestarin vastuuta. Sisäpiiriläisenä elämä eri presidenttien ja heidän oikkujensa alaisuudessa on ollut varmasti mielenkiintoista ja havahduttavaa. Yhteensä Mr. Allen ehti palvella kahdeksaa eri presidenttiä (Harry S. Truman: 1945 – 1953, Dwight D. Eisenhower: 1953 – 1961, John F. Kennedy: 1961 – 1963, Lyndon B. Johnson: 1963 – 1969, Richard Nixon: 1969 – 1974, Gerald Ford: 1974 – 1977, Jimmy Carter: 1977 – 1981, Ronald Reagan: 1981 – 1989) ennen ansaitulle eläkkeelle jäämistään.

Ohjaaja Mr. Lee Daniels osaa draaman kerronnan suhteellisen hyvin. Oivia esimerkkejä ovat tästä miehen aiemmat elokuvat Precious (2010) ja The Paperboy (2012), joka myös osoitti miehen pystyvän tekemään ällöttävän kostean nihkeitä elokuvia väkivallasta ja sen läsnäolosta. Onneksi The Butler ei ole mitään tälläistä. Sen sijaan Paperboyn tavoin se kyllä tulee yhtä kiitettävästi lähellä katsojaa. Mr. Danielsin tuotantoa likellä vaikuttaa olevan mielenkiinto jonkinlaiseen hyväksikäytön kuvaamiseen, sillä seuraavaksi elokuvaksi on veikkailtu yhä samassa teemassa pysyvää  J. Ericin novellia A Place in Heaven.

Paljon sanottavaa

ilman puhetta, mikä saa pohtimaan sitä, että miten paljon tekomme puhuvat puolestamme. The Butler esittää mielenkiintoisia piirteitä rotuerottelun jakamasta Yhdysvalloista ja siitä, millainen tie muutokseen oikein oli. Rotuerottelun lisäksi se esittelee Yhdysvaltojen presidenttejä pikakelauksella samoin kuin 1960 – 1980-luvuille tyypillisiä piirteitä. Ja ennen kaikkea se kertoo Mr. Cecil Gainesin elämäntarinaa, miten tavallinen ihminen päätyi epätavalliseen työpaikkaan. Yhdysvalloissa, tämä ei yllätä yhtään, The Butler on takonut taaloja kotiin ja jatkaa varmaan samaa linjaa ulkomaiden kierroksellaan. Leffa on katsomisen arvoinen, vaikka se meneekin välillä yli oman ymmärryksen. Tuntuu, että vähän kaikkea on haluttu haalia mukaan, mutta mitä muuta voi odottaa, jos valkokangasajassa pitää esitellä ainakin 40 vuoden tapahtumat. Elokuva kuitenkin pitää ihan kiitettävästi otteessaan, vaikka jättääkin paljon roikkumaan ilmaan. Syvemmällä henkilökuvauksella ja historiallisten tosiasioiden painottamisella The Butler olisi suurenmoinen elokuva, mutta nyt sen sijaan se tasapainoilee elämänkerran ja rotuerottelun välillä. Suosittelen leffaa kuiteknin kaikille elämänkertojen ja Valkoisen talon ystäville, tällä kertaa rakennus ainakin jää pystyyn, vaikka sen sisäisiä elementtejä ravistellaankin rankasti.

Overall
Kokonaisarvosana.

Mikäli sen todellisen hovimestarin Mr. Eugene Allenin kokemukset Valkoisesta talosta kiinnostavat, suosittelen klikkaamaan itsensä tänne.