Outin Leffaopas

Onko elämäsi tylsää ja harmaata?
Eikö mikään oikein tunnu innostavan?
Tervetuloa Marigold Hotellin ja sen vieraiden pariin, jotka tarjoavat sinulle väririkkaan katkoksen harmaasta arjesta.
Astu sisään ja nauti olostasi – ainakin seuraavan parin tunnin ajan.

Taitavilla ja ikääntyvillä näyttelijöillä ladattu brittiläinen komediadraama esittelee meille halpojen ja eksoottisten mielikuvien innostamana Intiaan eläkeläisten luksus-hotelliin/ eläkeasuntoon, Marigoldiin (exotic marigold hotel for elderly and beautiful), reissaavan porukan. Matkustajat ovat toisilleen tuntemattomia ja niin myös se erilainen maailma, joka brittiläiseen maailmanmenoon tottunut porukka kohtaa värikylläisessä Intiassa.

Matkalle lähtevillä eläkeläisillä on kaikki oma syynsä suunnata Sunnyn (Dev Patel) johtamaan Marigoldiin. Muriel (Maggie Smith) lähtee ulkomaille terveysturistina. Graham (Tom Wilkinson) on puolestaan päättänyt, että tänään on aika palata maahan, jossa hän vietti nuoruuttaan ja toteuttaa keskenjääneitä haaveitaan.  Madge (Celia Imrie) etsii riittävän varakasta elättäjää, kun Norman puolestaan (Ronald Pickup) etsii uutta valloitusta. Douglas (Bill Nighty) ja Jean (Penelope Wilton) tarvitsevat halvan asunnon sekä hiljattain leskeksi jäänyt Evelyn (Judi Dench) etsii uutta alkua – syy sekin, siinä missä muut matkustaa maailman toiselle reunalle. Huolimatta matkalle lähtemisen eri syistä, kokemukset Intiassa eivät voi olla vaikuttamatta siellä olevien elämään tavalla, joka muuttaa heitä enemmän kuin he uskoivatkaan.

Käsikirjoittaja Mr. Ol Parker on ollut valtavan haasteen edessä napsakan dialogin saamisessa näin raskaan sarjan näyttelijäporukan edessä. Toisaalta kahden erilaisen kulttuurin yhteentörmääminen on aina mielenkiintoinen aihe, josta saa paljon irti. Ja siinä mielessä elokuvan ennakoitavuus ja näyttelijöiden taitojen vähäinen hyödyntäminen jäi hieman pohdituttamaan. Eikö aiheesta olisi saanut kuitenkin vielä enemmän irti, sillä esittäjien ilmaisutaidosta sen purkaminen valkokankaalle se tuskin olisi ollut kiinni. Tämän kulttuurien laajemman hyödyntämisen jättämättä käyttämisestä on kuitenkin nostettava hattu Mr. Parkerille, sillä on sen sijaan keskittynyt ikääntyneiden ihmisten arkisiin ongelmiin. Niitä ei paljon valkokankaalla näytetä esitettävän.

Ohjaaja Mr. John Madden on puolestaan onnistunut antamaan tasapuolisesti tilaa kaikille valkokankaan tähdille. Toisaalta miehellä on kyllä tästä kokemusta jo sellaisten elokuvallisten menestysten parista kuin Rakastunut Shakespeare (1998), Kapteeni Corellin mandoliini (2001) ja The Debt (2011). Vaikka elokuva ei varsinaisesti ollutkaan mikään Intian matkamainos vaan draamallinen komedia, niin enemmän  olisin ehkä odottanut näkeväni todellisen Intian vaikutusta ihmisten elämään tässä elokuvassa. Nyt suurimman osan rainasta olisi voinut suosiolla kuvata Pinewoodin studioilla. Tämä on sääli, sillä hyviä Intiaa paremmin huomioivia filmejä ovat muun muassa Monsoon Wedding (2001) ja The Darjeeling Limited (2007). Maa tarjoaa hienot puitteet ja ihmiset, niitä olisi nähnyt mielellään enemmän elokuvassa ilman riskiä sen muuttamisesta kuitenkaan matkailumainokseksi.

Ihastuttavaa, jollakin sairaalla tavalla, on median antama kuva siitä, mitä luulemme tilaavamme ja mitä saamme. Kukapa meistä ei olisi katsonut ihastuneena hotellin ja paikallisten maisemakohteiden kuvia sekä haaveillut lomalle pääsemisestä paikan päälle. Paikan päälle taas päästyään tilanne voi olla hyvinkin erilainen kuin demokuvat tai videopätkä u-tubessa. Todellisuuteen herääminen ja sen kanssa eläminen on sitten se, mikä muokkaa matkasta paikkaan X juuri sellaisen, millaiseksi sen haluamme tehdä. Sama oli nähtävissä myös Marigoldiin reissaavien eläkeläisten asenteissa. Ja ennen kaikkea Sunnyn motossa: jos asiat eivät ole vielä niin kuin haluat, et ole saavuttanut haluamaasi. Matkahan ei koskaan ole valmis, vaan vasta se lopputulos.

Ja curryä kahdelle

Elokuva opettaa, että elämä voi todella oikeasti alkaa, kun antaa menneisyyden olla menneisyyttä ja keskittyy sen sijaan nykyisteen eikä menneen märehtimiseen. Osa elokuvan esittelemästä huumorista on toki välillä heppoista, mutta se ei tee elokuvasta yhtään heikompaa, vaan pikemmin antaa tilaa elokuvan yhdistämällä draamalle ja komedialle. Tämä silläkin riskillä, että elokuvan anti on loppujen lopuksia hyvin ennalta-arvattava ja tasapainoisen viihdyttävä. Toisaalta ehkä se on komedioiden tarkoituskin. Elokuvasta voi kuitenkin jää noutoannoksen maku: curry to go, ja silloin se ei kerro mitään todellisesta Intiasta ja näissä merkeissä elokuva toimii myös pienemmällä valkokankaalla. Mutta kun aikaansa viettää näinkin taitavan porukan seurassa, sen pystyy kyllä antamaan anteeksi. Leffasalista meinaan poistui kyllä hyvätuulisia ja onnellisia ihmisiä. Ikä ei ole este värikylläiselle seikkailulle.

Overall
Kokonaisarvosana.

Olisi niin sittenkin pitänyt ottaa se suora lento, vaikka se olisi ollut vähän kalliimpi. Tämä on jo kolmas välilasku Euroopassa ja jatkolento lähtee vasta 18 tunnin kuluttua.  No, onneksi tämä matkaseura näyttää niin stimuloivalta, että ei tässä ainakaan tylsyyteen kuole, ehkä.. ja onkohan kaikki rokotukset kunnossa sekä omaa ruokaa riittävästi….