Ensimmäisen Ted-elokuvan kohdalla tarina eloon heränneestä nallesta ja hänen omistajastaan oli oikeastaan aika hellyttävä. Elokuva osoitti myös jotain sellaista, jota ei oltu aiemmin nähty valkokankaalla, joten pisteitä piti toki myös siitä antaa. Mutta nyt uuden kierroksen kohdalla on todettava, että kaikki vitsit tuli kyllä käytettyä tuon ensimmäisen elokuvan kohdalla. Ja toivottavasti Ted 3:sta ei tule ja jos tulee, niin se saa jäädä kyllä katsomatta… todennäköisesti, tai sitten pitää mennä pisteissä pakkasen puolelle.
Valkokankaalla tavataan John Bennett ja hänen paras ystävänsä Ted, joka elokuvan aluksi nai elämänsä naisen Tammi-Lynnin. Elämä aviossa ei ole kuitenkaan koko ajan ruusuilla tanssimista ja Ted päättääkin parantaa suhdetta hankkimalla lapsen Tammi-Lynnin kanssa. Ilmeisistä syistä tähän tarvitaan apua, jonka kautta selviää, että Ted ei ole oikeiskelpoinen ja siten pätevä isäksi. Edessä onkin ihmisoikeuden hakeminen, missä häntä Johnin lisäksi auttaa marihuanaa pössyttelevä juristi Samatha.
On annettava tunnustusta ensimmäiselle Ted-elokuvalle. Se oli varmasti odottamaton kassamenestys ja nauruja tarjoava kokemus. Yleensä lypsävää lehmää ei kannattaisi uudistaa, niin nyt se todellakin olisi ollut tarpeen. Rainan osin kokoon kynäillyt ja ohjannut Mr. Seth MacFarlane on vetänyt ensimmäisestä elokuvasta kaiken mahdollisen takaisin mitä vain on keksinyt. Huumeisiin ja navan alusiin asioihin keskittyvät vitsit ovat menettäneet viehätyksensä ensimmäisen elokuvan myötä. Vaikka asiaa toistaisi kymmeniä kertoja, se ei jaksa naurattaa. Sama pätee myös jatkuvalla syötöllä toistettuihin homoseksuaalisuuteen ja rotuun liitettyihin vitseihin. Ensimmäisen Ted-leffan parissa muistan treenanneeni vatsalihaksi nauramisen avulla, mutta tämä elokuva sai aikaan yhden ainoan naurunpyrähdyksen ja sekin tuli suunniteltujen vitsien ulkopuolella edellisen elokuvan tavoin.
Elokuvan käsikirjoittajien ja ohjaajien tavoitteena on varmaankin ollut jatkaa samanlaista amerikkalaisen pop-kulttuurin ja ajalle tyypillisten piirteiden esittelyä kuin ensimmäisessä elokuvassa. Ja tässä kohtaa olen kiitollinen Comic-con tapahtuman esittelystä. Se on yksi elokuvan parhaista kohtauksista ja saa haaveilemaan matkasta sinne. Mutta muuten kierrätys rulettaa tässäkin kohtaa. Ja tämä on sääli, sillä täytetyn lelunallen Tedin ja Johnin sekoiluun olisi toki mahtunut mukaan muutama muukin yhteiskuntaa kritisoiva otoskin, joiden avulla elokuvasta olisi voitu saada hieman parempi, satiirisempi ja enemmän naurattavampi. Tai sitten olisi pitänyt edestä siihen samaan kevyeen tunnelmaan, mitä elokuvan alun hääkohtaus antaa ymmärtää. Taidokasta tanssia, hyvää musiikkia, nasevaa huumoria ja näyttäviä esityksiä. Sääli vain, että se jäi elokuvan alkumetreille. En tarkoita sitä, että Ted 2 olisi pitänyt olla musikaali, mutta saman kevyen ja satiiria jakavan meiningin olisi pitänyt jatkua leffan loppuun asti.
Leffa tulee kuitenkin varmasti olemaan jonkinlainen kassamenestys. Tedille ensimmäisen elokuvan myötä syämmensä menettäneet valuvat leffateattereihin, mutta paras olisi kuitenkin varautua jonkinasteiseen pettymykseen. Tai sitten aivot saa suunnata riittävän ajoissa nauttimaan marihuanaa pössyttelevästä rivosuisesta nallekarhusta, joka haluaa ihmisoikeudet.
| Mitäh |   |
|---|---|
| aikansa voi todellakin käyttää paremmin kuin nyt nähdyn Ted-leffan parissa. TED 2 kuitenkin lunastaa oman paikkansa kesäleffojen parissa. Sen unohtaa nopeasti, mikä on mielestäni yksi leffan parhaita piirteitä. Leffa on täynnä hölmöä höttöä, joka ei naurata vaikka vitsejä toistetaan useita kertoja. Tämä kuitenkin mahdollistaa katsojan aivojen nollaamisen. On myös todettava, että edeltäjänsä tavoin rivosuinen nallekarhu ystävineen joko osuu tai uppoaa. Omalla kohdallani olen selvästi seilannut eri laivassa, koska leffa ei kolahtanut Comic-conia lukuunottamatta. Suosittelenkin leffaa niille, jotka nauttivat edellisestä Ted-rainasta ja osaavat minua paremmin nauraa pössyttelevälle, kiroilevalle ja seksuaalisesti ylikierteillä menevälle nallelle, joka haluaa ihmisoikeudet. Itse en edelleen koe yhteyttä tähän ja sitä kautta en koe myöskään mitään menettäneeni. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Mark Wahlberg, Jessica Barth, Seth MacFarlane, Amanda Seyfried, Morgan Freeman
P.S. Leffa kannattaa sitten istua ihan tappiin, jos haluaa saada selville miksi Liam Neeson oli myös palkattu mukaan elokuvaan. Miehen aika valkokankaalla on vakuuttavaa, sinne hyvin sopivaa ja oman osuutensa elokuvakulttuurista osoittavaa.
Osastot: Kevyttä katseltavaaHenkilöt: amanda seyfried, jessica barth, mark wahlberg, seth macfarlane
Ite kanssa ton Ted (ykkösen) nähnyt ja naurahdin tasan kerran ja se oli kun Ted ensimmäisen kerran näyttyi tämän Johnin vanhemmille ja he pelästyivät kuoliaaksi, kun heidän edessään oli puhuva nalle. Se oli leffan tasan ainoa hauska hetki ja se oli melko alussa. Loppuelokuvaa olikin sitten tuskallista katsoa ja kestää läpi tuhansien ja tuhansien toinen toistaan hävyttömämpien vitsien. Siksi en voi ymmärtää, miten se on saanut jatko-osan (johon en kyllä koske pitkällä tikullakaan)
Myönnän, että mulla oli sitten se ”pitkä tikku. Jään kovasti ihmettelemään sitä, jos tälle rainalle tulee vielä jatkoa. Tai sitten on vaan katsottava peiliin ja todettava, että en taida todellakaan kuulua leffan kohderyhmään. Hih, hih…