Katolisen uskonpuhdistuksen aikaan 1500-luvun alkupuolella kalparitari Olavi Gideoninpoika kohtaa Mirjam Raakelintyttären ja rakastuu tähän. Rakkaus ei kuitenkaan ole kovinkaan helppoa ja sallittua noissa olosuhteissa ja Mirjam naamioituu kuoropojaksi tavatakseen rakastettuaan. Ikävä kyllä myös munkki Rasmus haaveilee Mirjamista ja käräyttää rakastuneen pariskunnan. Luvattomasta rakkaudesta saa kuolemantuomion, joka toteutetaan muuraamalla pariskunta elävältä kivimuurin sisälle.
Traagista lähestysmistapaa voi etsiä sen innoittajasta virolaisesta kansantarinasta, josta Larin-Kyösti (1873 – 1948) on kirjoittanut runon ”Valkea neitsyt” vuosien 1928 – 1929 vaihteessa. Viron länsirannikolla sijaitseva Haapsalun tuomiokirkon tarinan väitetään toimineen elokuvan aiheen innoittajana. Legendan mukaan Keskiajalla, Saarenmaan-Läänemaan piispan hallitessa, piti kaikkien tuomioherrojen säntillisesti luostarin sääntöjen mukaan elämään ja naisilta oli piispanlinnaan astuminen kuolemantuomion uhalla kielletty. Vaan sattuipa niin, että muuan tuomioherran ja Eestinsukuisen neitosen välille syttyi palava rakkaus. Nuorten toistensa läheisyyttä kovin ikävöiden, toi tämä tuomioherra neitosen pojaksi puettuna kirkkokuoroon laulajaksi. Kauan säilyikin tämä salaisuus, vaan eräänä päivänä itsensä julki petti. Piispan tuomio oli ankara: Tuomioherra heitettiin linnan tyrmään kuolemaan nälkään ja neito muurattiin elävältä kesken olevan kastekappelin seinään. Monta päivää oli nuoren naisen vaikerointi kuulunut ennen kun sammui. Vaan hänen henensä ei pääsyt rauhaan ja käykin nyt jo vuosisatoja kastekappelin ikkunalla rakasta miestään surren. Toisaalta elokuva tuo myös mieleen vanhan laulun Olavinlinnasta, jonka muureihin tyttö muurataan elävältä, että osataan sitä muuraushommia myös Suomessa. Sniifs, niin traagista, niin surullista, niin nessuja kuluttavaa.
Elokuvan musiikista vastasi aikoinaan Radio-orkesteri ja Helsingin Suurkirkon Cantores Minores poikakuoro, joka laulaa luritteli elokuvan aikana messumaisemiin sopivia kappaleita. Tälle poikakuorolle olisin suonut enemmänkin valkokangasaikaa tai edes taustamusiikkina toimimista jännityksen lisäämiseksi Miriamin juostessa pitkin linnan maanalaisia käytäviä. Se olisi tuonut lisää pontta elokuvan aiheelle, joka oli tarina ajasta, jolloin ”julmuus oli hurskautta ja rakkaus syntiä”. Mutta toisaalta musiikin poissaolo kertoo myös omaa tarinaansa elokuvahistoriasta.
Ohjaaja Mr. Armand Lohikoski on tehnyt pitkän uran Pekka ja Pätkä -elokuvien parissa, mutta Risti ja Liekki sopii sinne väliin sujuvasti eräänlaisena irtiottona. Ja irtiotto se todellakin on, sillä Risti ja Liekki elokuvaa voisi kuvailla traagisen rakkaustarinan lisäksi Matteuksen evankeliumin 26:41 jakeen avulla: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Elokuva on myös yksi niistä kolmesta vakavahenkisemmästä tuotoksesta, joita Mr. Lohikoski valkokankaille ohjasi. Verrattuna muihin Mr. Lohikosken elokuviin tämä ei varmasti saavuttanut samanlaista yleisömenestystä. Mutta elokuva oli aikoinaan ja on edelleen katsomisen arvoinen helposta juonesta ja hieman tönköstä näyttelemisestä huolimatta. Aikoinaan sen rekvisiitta ja muu puvustus söivät ison osan tuotantokustannuksista. Leffaa kuvattiinkin ahkeraan tahtiin Suomenlinnassa ja SF-studioilla.
| Romanttista hömppää |    |
|---|---|
| traagisin seurauksin. Leffa itsessäänhän on ihan mielenkiintoinen, osittain jopa hölmö, mutta ah-niin-koskettava, että nessuja oli varattava mukaan pakettikaupalla loppumetrejä varten. Eikä tämä johtunut vain pääosassa pyörivästä ihanasta Tauno Palosta, jonka charmi vaikutti yhä vaan purevan meikäläiseen. Aikoinaan elokuvatarkastamon puheenjohtana totesi leffan olevan paikoitellen yksinomaan koominen ja yhdyn tähän mielipiteeseen. Toki Risti ja Liekki pitää sisällään draaman kaarta, kiellettyä rakkautta, mutta ei sitä voi olla katselematta hymy suun pielessä sekä miettiä samalla, miten näyttelijät ovat voineet pokkana esittää käytettyä dialogia. Joka tapauksessa Elokuvakeskus Niagara tarjosi jälleen mielenkiintoisen matkan elokuvalliseen historiaan. Saliin mahtuu vielä lisää väkeä nauttimaan kelojen rahinasta, vanhojen elokuvien tunnelmasta ja niiden vertailusta niin hyvässä kuin pahassa nykyaikaisiin serkkuihinsa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Tauno Palo, Tarmo Manni, Anneli Sauli
Osastot: Draama, Historian siipien havinaa, Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, LeffatHenkilöt: anneli sauli, tarmo manni, tauno palo