Isäntäpärin Evan ja Roccon illallispöytään istuvat viiniä naukkaileva Carlotta ja hänen etääntynyt miehensä Lele, juuri naimisiin menneet Bianca ja Cosimo ja yksin paikalle saapuva Peppe. Ja jotta päivälliskeskustelu saataisiin jännittävämmäksi Eva ehdottaa julkista tekstiviesteihin ja puheluihin vastaamista illallisen aikana. Kelläänhän ei ole mitään salaisuuksia, kun tässä on oltu niin pitkään ystäviä. Illan aikana käy kuitenkin ilmi, että huolimatta pitkästäkin ystävyydestä siinä toisessa on todellakin salattuja puolia.
Ohjaaja Paolo Genovese on tehnyt mielenkiintoisen elokuvan, joka sopisi hyvin myös teatterinlavalle, sen verran pienessä tilassa tunnekuohut esiintyvät Mr. Roman Polanskin Carnage-elokuvan tavoin. Ohjaajaa on kiitettävä siitä, että kamera pyörii kiitettävällä tahdilla ruokapöydän ympärillä sekä välillä vähän muuallakin. Keskipiste on silti koko ajan näissä kännykän kautta paljastuvissa asioissa. Vaikka aihe tekstareiden ja puheluiden julkistamisesta ei kuulosta välttämättä kovin mielenkiintoiselta (sillä minulla ei ole mitään salattavaa, vai??) niin ohjaaja on onnistunut tekemään siitä suhteellisen koukuttavan kokemuksen. Se on vain sääli, että hahmoista on lähes tulkoon tehty alleviivaamalla hyvin stereotyyppisiä.
Vaikka kaikkien luonteenpiirteitä ei nyt ihan yliviivauskynällä olisi korostettukaan, niin jaksan uskoa tavallisuuden nimeen. Mutta nyt yli- ja alleviivamisen merkeissä roolit ovat ääripäissään jossain määrin huvittavia, ei kovinkaan uskottavia ja bensaa liekkeihin heittäviä. Vain Peppe onnistuu saamaan tämän katsojan sympatiat puolelleen. Ja se voi ehkä johtua hänen tarkkailevasta asemastaan. Samanlaista aitouden tunnetta kaipasin kaikille muille. Ja vaikka sitä olisi oltu enemmän melankolisen suomalaisuuden mielenmaisemissa leffa olisi varmasti silti uponnut hyvin katsojaan. Kyyräilyä, selän takana puhumista ja puukottamista sekä lähinnä pinnallisten salaisuuksien paljastelua olisi saatu siihen hyvin uppoamaan.
Peppen roolihahmosta pitäminen voi johtua myös siihen, että kaikista illallisvieraista hän käyttätyi aikuisemmin. Peppen ja Lelen välillä oli sitä todelista aikuisuutta, ystävyyttä ja toisen salaisuuden jakamista. Mutta mikä tärkeintä, Peppe oli myös aika lailla ainoa, joka pystyi pysymään omissa mielipiteissään aikuisen eikä 14-vuotiaan teinin tasolla. On vaikea sanoa onko tämän käyttäytymisen eron esille tuomisen ollut tehokeino vai ei. Itseäni ainakin ärsytti eniten se, että kaikkien paljastusten jälkeen sitä vaan jatkettiin kuin mitään ei olisi oikeasti tapahtunut, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta ehkäpä näiden tosiasioiden kohtaaminen on sitten sen toisen elokuvan asia.
| Luurankojen kolinaa illallispöydässä |   |
|---|---|
| ja hyvin teinimäistä käyttäytymistä. Salaisuuksien illallinen osoittaa, että meillä kaikilla on se oma salattua elämämme, josta edes parhaat ystävämme eivät ole kovin tietoisia tai tietoisia ollenkaan. Ja ehkä hyvä niin. Kai ihmisellä aina pitää olla jotain salaisuuksia. Mutta takaisin elokuvaan, illallisseurue vie hyvin mukanaan ja pitää katsojan otteessaan vaikka tässä italialaisten ystävien illallispyödässä ei juurikaan ruuasta puhuta. Leffa on omalla tavallaan huvittava, sen tahdissa saa nauraa ja päästää vapaalle. Mutta samalla se ärsyttää, kun jotkut hahmot ovat hyvin stereotyyppisiä eikä asiat vaikutua muuttuvan, vaikka ne sanotaankin julki. Kerrotaan vain mitä mieltä ollaan ja sitten palataan siihen vanhaan – tuttuun ja turvalliseen. Aaargh! Aihe toimisi varmasti valkokangasta paremmin teatterin lavalla, mutta leffa on silti katsomisen arvoinen. Ja ennenkaikkea se laittaa ajattelemaan kaikkea sitä, mitä tallennamme kännykkäämme. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka omaavat aikuisen mielentilan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Giuseppe Battiston, Anna Foglietta, Marco Giallini, Edoardo Leo, Valerio Mastandrea, Alba Rohrwacher, Kasia Smutniak, Benedetta Porcaroli
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: alba rohrwacher, anna foglietta, benedetta porcaroli, edoardo leo, giuseppe battiston, kasia smutniak, marco giallini, valerio mastandrea