VALIKKO

Levoton Tuhkimo

Lähdin katsomaan elokuvaa puhtaasti fanipohjalta, vaikka sifonkihuivit ovatkin jääneet tomuttumaan kaappien kätköihin, niin jotain sain, joitain jäi saamatta ja kotiin lähtiessä oli ihan asiallinen fiilis. Leffaan loppuun olisi sopinut hyvin muutama sing-along-kappale sillä niin hyvin sanat olivat hyräilevän yleisön muistissa.

Elokuva esittelee 1980-luvulla itsensä läpi lyöneen Dingon, anteeksi Pertti Nipa Neumannin tarinan. Joten jos odotukset olivat Dingon tarinan seuraamisessa on paras suunnata katse elokuvan nimeen, Levoton Tuhkimo, joka sopii paremmin kuvaamaan Neumannin nousua ja tuhoa (ja Dingon siinä mukana). Tästä huolimatta on nostettava hattua koko bändille. Dingon biisit kantavat edelleen, romanttiset aiheet ja androgyyni asenne löysivät aikoinaan vastaanottajansa.

Elokuvan näkökulmasta on todettava, että ellei bändi itsessään ole katsojalle ennestään tuttu sen rooli ja merkitys jää taustalle ja statistin rooleihin.Tämä on sinänsä sääli, sillä vaikka Neumann veti aikoinaan Dingoa omalla tyylillään eteenpäin meitä oli monia, joille joku toinen bändin jäsen oli merkittävämpi. Itse ihastuin rumpaliin. Elokuvassa muiden bändin jäsenten rooli on lähinnä pääasiallisesti mulljailla mukana ja vetää viinaa. Joka tapauksessa Levoton Tuhkimo ilahdutti näyttelijävalinnoilla. Valkokankaalla nähtii uusia tulokkaita, jotka hoitivat homman kotiin. Tutut sarjanaamat loistivat poissaolollaan ja katsojana sai ihailla pääroolissa olevan Saku Taittosen omistautumista Nipan luovuuden haasteisiin, perheongelmiin ja rokkikukkoiluun.

Leffassa nähdään pätkiä aidon Dingon live-keikoilta. Ne jakavat varmasti mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Itse pidin niistä. Vaikka olisi kuinka hyviä näyttelijöitä tahansa, aito on aina aito. Ja tätä olisin kaivannut lisää. Enemmän keikkakuvausta, enemmän backstage keskustelua, enemmän iloa hyvistä kappaleista ja vähemmän isäongelmia. Jos-kun isäongelmat kuitenkin koettiin oleelliseksi luovuuden takana, niin jäin pohtimaan miksi niitä ei laulujen sanoissa enemmän tuotu esille. Tosin ehkäpä ”faija mollaa / määrää’” ei rimmaa sujuvasti sielun riekalaiden kanssa. Tosin edesmennyt Amy Winehouse todisti Rehab-kappaleellaan, että aiheesta saa ihan tarttuvan biisin.

Kappaleiden näkökulmasta sielun riekaleiden merkitys nousi muuten elokuvassa hyvin esille ja on toki muistettava, että jos bändi painaa lähes 200 keikkaa putkeen, on vaikea keskittyä uuden musiikin luomiseen. Varsinkin kun ensimmäisten levyjen tuotokset olivat osin meriltä kotiin tuotua ja parisuhteessa opittua. Mitä vastaavaa voisi kirjoitella rokkikukkoilusta keikkabussista ja viinan juomisesta. Ai, sitä vartenhan meillä oli Irwin ja Hector.

Elokuva etenee reippaaseen tahtiin ja esittää tiiviisti Dingon nousun huipuille, kusen nousemisen päähän, keikkauupumisen ja loppuun palamisen, kunnes loppumetreillä ajaa seinään. Aivan kuin filmikela olisi ollut loppumassa ja aiheeseen on pitänyt tehdä loppu – nyt. Samanlaista pakkosyöttöä – hiffatkaa nyt tämä asia äkkiä ja sitten kohti seuraavaa merkkipaalua – oli leffassa vaikka muille jakaa. Katsojana jäin kaipailemaan sujuvampia siirtymiä eri vaiheiden välillä. Nyt valkokankaalla vain tapahtuu asioita ilman suurempia syvällisiä selvityksiä.

Elokuva etenee reippaaseen tahtiin ja esittää tiiviisti Dingon nousun huipuille, kusen nousemisen päähän, keikkauupumisen ja loppuun palamisen, kunnes loppumetreillä ajaa seinään. Aivan kuin filmikela olisi ollut loppumassa ja aiheeseen on pitänyt tehdä loppu – nyt. Samanlaista pakkosyöttöä – hiffatkaa nyt tämä asia äkkiä ja sitten kohti seuraavaa merkkipaalua – oli leffassa vaikka muille jakaa. Katsojana jäin kaipailemaan sujuvampia siirtymiä eri vaiheiden välillä. Nyt valkokankaalla vain tapahtuu asioita ilman suurempia syvällisiä selvityksiä.

Leffa esittää osan asioista perustuvan totuuteen, osan olevan keksittyä ja osan kuultua kadulta. Ja näin leffan jälkeen voisi päätellä, että porilaiset rokkikukot saivat liian paljon, liian nopasti ja liian löyhällä valvonnalla. Rahaa tuli, maltti meni ja bändi kaatui taiteellisiin erimielisyyksiin. Leffaa on verrattuna teemallisesti Freddie Mercurystä kertovaan Bohemian Rhapsody -elokuvaan. Vertaus kantaa teemaan asti, kummassakin on rokkari. Toinen bändi pääsee yli taiteellisista erimielisyyksistä ja toinen häviää Suomen kartalta.

Vaikka elokuva ei vakuuttanut tarinallisesti, se ei tee vahinkoa Dingon maineelle ja biiseille. Bändin ensimmäiset kaksi levyä Nimeni on Dingo (1984) ja Kerjäläisten valtakunta (1985) ovat täynnä koskettavia biisejä. Kolmannen levyn Pyhä Klaani (1986) suhteen faneille oli järjettömän suuret odotukset ja ne jäivät täyttymättä. Levyllä on toki hyviä biisejä, mutta tyylilajissa olisi ehkä kannattanut pysyä hiukan tiukemmin kiinni.

Neumann ilmiönäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Levoton Tuhkimo on elokuva, jossa on sarja tapahtumia, jotka jollakin tavalla liittyvät toisiinsa. Niissä oli samoja hahmoja. Dingon elinkaari esitetään kiivaaseen tahtiin pomppimalla tilanteesta toiseen ja enemmistö elokuvasta kuluu Neumanin asenteiden ihmettelyssä. Ollaan alakynnessä, ollaan täpinässä, ollaan pomoja, ollaan rikkaita, ollaan pää kusessa ja lopulta ollaan yksin keikalla paikallisessa kuppilassa. Jos kaipaat Dingon biiseihin perehtymistä – lainaa CD kirjastosta. Jos taas Neumanin elämänmurheiden katselu kiinnostaa – suuntaa elokuviin. Itse suuntaan kirjastoon.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Saku Taittonen. Alvari Stenbäck, Mauno Terävä, Samuel Kujala, Emil Kihlström, Valtteri Lehtinen, Ronja Keiramo

Osastot: ???, Kotimainen, Leffat
Kommentit