Non-Stop -elokuva tuo meille jälleen kerran toimintaa taivaalla. Siinä lentokonepoliisi Bill Marksilla (Liam Neesonilla) on vain muutamia tunteja aikaa tunnistaa terroristi matkustajien joukosta ennen kuin päitä ja koneita alkaa pudota matkalla New Yorkista Lontooseen. Pahis on ystävällisesti luvannut tappaa yhden matkustajan joka 20 minuutti, jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta. Edessä onkin pitkä ja hikinen lentomatka, jota ei auta se, että Marksin epäillään itse olevan tämän lentokonekaappauksen takana. Mukana Marksin matkalla on myös arkkityyppinen matkustaja Jen Summers (Julianne Moore) ja lentoemäntien esimies Nancy (Michelle Dockery), jotka pyrkivät auttamaan miestä vihollisen tunnistamisessa.
Non-Stop -elokuvaa voi pitää eräänlaisena hyvin modernisoituna versiona Ms. Agatha Christien teoksista, joissa matkan alussa ei todellakaan tiedä kenen kanssa on reissussa ja minne siinä lopulta päädytään. Bill Marksin seurana on 146 matkustajaa, joista jokainen voi olla potentiaalinen terroristi. Ja mikä parasta näyttelijät todellakin tekevät parastaan tässä, että katsoja voi vapaasti epäillä heitä kaikkia vuoronperään. Vuorosanoja ei suoran lennon aikana turhaa jaella, mutta näyttelijöiden kehonkieli on sitten sitäkin vakuuttavampaa. Ja tällaisen perinteinen pop-corn-leffan kohdalla tämä on jo kuin luksusristeilyllä seilaamista.
Mikäli lentämiseen ei liity sinulla mitään pelkotiloja, niin voit Non-Stop rainan lisäksi viihdyttää itseäsi seuraavilla lentokoneen kaappauselokuvilla: Airport (1970), Die Hard 2 (1990), Passenger 57 (1992), Air Force One (1997), Con Air (1997), United 93 (2006) ja Kaappari (2013). Kaappausleffoja enemmän on sitten tehty niitä muita taivaan tuulissa sijaitsevia elokuvia, jotka jätän nyt kuitenkin oman arvonsa varaan.
| Testosteronipläjäys |   |
|---|---|
| pitkään aikaan en muista olleeni näin testosteronia täynnä olevassa salissa, eikä se johtunut pelkästään valkokankaan valloittajista, miesten osuus katsojista oli huomattava enemmistö, joten heille leffaa voi varmaankin ihan huoletta suositella. Non-Stop etenee nopeasti alun pakollisista piirteistä kohti vääjäämätöntä yhteenottoa Marksin ja matkustajien välillä. Samalla se osoittaa hyvin sosiaalisen median vaikutuksen ja sen miten siellä taivaalla pienessä koneessa ei ole oikeastaan paljon mitään tehtävissä terroristi-iskun osuessa kohdalleen. Non-Stop pitää hyvin otteessaan alun pakollisten jorinoiden jälkeen aina loppuun asti, minne oli tungettu pakollinen romanttinen osuus (sen niin olisi voinut jättää pois). Itse koin saaneeni rahoilleni vastinetta, vaikka dialogia ei ollut vaikka muille jakaa, eikä toimintaakaan siinä suljetussa purkissa voi paljon olla. On siis vain onniteltava elokuvaa siitä hyvästä jännityksen luomisesta, jonka avulla se jaksoi pitää katsojan kiinnostuneena. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: julianne moore, liam neeson, michelle dockery
Kohta paukkuu taas ilmeisesti sataset, hyvä!
Jeps, matkalla ollaan kohti 500:aa, ei uskoisi. Sääli, ettet pääse tuohon satasen-suoraan mukaan leffaseuraksi, sillä siinä tapauksessa mä joutuisin odottamaan todella pitkääään ja mooooonta kuukautta ennen kuin se menisi rikki. Mutta otetaan revenassi, kun satasen raja on taas rikottu 🙂