Vuoden virallinen treffi-leffa tai chic-flick on sitten virallisesti saapunut valkokankaalle tänne Tampereellekin. Ikävä kyllä kumpikaan näistä määritelmistä ei virallisesti tee elokuvasta riittävän hyvää. Asiaa ei myöskään auttanut se, että leffa oli tungettu täyteen mitä nimekkäämpiä näyttelijöitä tai tähtitaivaalla muuten vaikuttavia nimiä. Vai voiko seuraavasta listasta päätellä jotain muuta: Halle Berry, Abigail Breslin, Jessica Biel, Robert de Niro, Josh Duhamel, Zac Efron, Hector Elizondo, Katherine Heigl, Carla Gugino, Lea Michele, Michelle Pfeiffer, Sarah Jessica Parker, Asthon Kutcher, Hilary Swank ja Jon Bon Jovi. Listan perusteella sitä odottaisi jotain päätä huimaavaa esitystä / esitykseen paneutumista / edes jotain, vaikka muuten New Year’s Even teemassa liikutaankin kevyellä tasolla. Mutta kai senkin voi tehdä vielä paremmin.
http://www.youtube.com/watch?v=k1Y2uXjsKjs&feature=endscreen&NR=1
Elokuvaa kuulemma pidettiin jonkinlaisena henkisenä jatko-osana Los Angelissa tapahtuneelle Valentine’s Day (2010) elokuvalle. Uuden vuoden aatolle on tässä tapauksessa kyllä luettava eduksi se, että alusta asti ei sentään ihan kaikkien toiveiden ja parien toteutuminen ole suoraan selvillä, joten jotain pientä jännitystä / odotusmomenttia ilmassa saattaa havaita. Mutta muuten voi kyllä arvailla jo aika varhaisessa vaiheessa, että miten hommassa mahtaa käydä. Mikähän ’hyvät’ näyttelijät saa tällaiseen mukaan? Elokuvan tekemisen helppous, hyvä seura, suhteelliset pinnalliset hahmot? Kai heillekin pitää suoda jotain pientä ja sievää tekemistä aina välillä. Ehkä(pä)….
Tai sitten rainan ohjaaja Mr. Garry Marshall on todellakin halunnut vain jatkaa samaa pullamössölinjaa mitä teki jo Valentine’s Day elokuvan kanssa. Se on sinänsä sääli, sillä vaikka Mr. Marshall vaikuttaa erikoistuneen hömppärainoihin (mm. Runaway Bride 1999, The Princess Diaries 2001, 2004) niin mukana on myös sellainen ’klassikko’ kuin Pretty Woman (1990). Homman ei todellakaan pitäisi olla kokemuksesta ja taidosta kiinni, sillä Mr. Marshall on myös vaikuttanut sellaisten TV-ohjelmien taustalla kuin The Lucy Show (1962 – 68), Mork & Mindy (1978 – 82) sekä Happy Days (1974 – 84). Miehen siis pitäisi kyllä pystyä vakuuttamaan yleisönsä nykyistä esitystä paremmin ja tuomaan esille ne rehelliseen nauruun oikeuttavat arkielämän kommellukset. No onneksi juhlapyhiä Mr. Marshallille riittää vielä kokeiltavaksi. Aina voi jäädä jännityksellä odottamaan, mikä niistä mahtaa olla seuraava: Labour Day, Thanksgiving, Halloween, Saint Patrick’s Day… maksavan yleisön (epä)onneksi niitä löytyy amerikkalaisesta kalenterista yllättävän paljon. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että jos Valentine’s Day ja New Year’s Eve on sitten se kantava trendi ja sen merkeissä leffa työnnetään täyteen tähtitaivaan edustajia niin riskinä on materiaalin loppuminen. Ei niitä yleisöä kiinnostavia tähtösiä kuitenkaan ihan joka oksalla kasva.
Mutta sitten itse elokuvaaan. New Year’s Eve tapahtuu New Yorkissa, missä ryhmä ihmisiä pyörii samoissa piireissä (sananmukaisesti) toisistaan tietämättä eläen omaa elämäänsä sen ylä- ja alamäissä. Jokaisella on omat syynsä saavuttaa taas yksi uuden vuoden alku ja samalla kenties antaa itselleen sekä muille anteeksi se, mitä kuluneena vuotena oikein tapahtui. Tämä olikin sitten elokuvan kotisohvapsykologinen sanoma. Anna anteeksi, hyväksy, anna lupa elää ja kokeilla. Jokainen meistä tekee virheitä ja niin edelleen… Ensi vuosi olkoon sitten parempi.
| Elokuva vai Love Boat valkokankaalla |   |
|---|---|
| hmmm... tapahtumien puokkoillessa suhteellisen reippaaseen tahtiin, kenestäkään hahmosta ei saa kunnolla kiinni ja siten heistä todella välittäminen jää heikoksi, joten on pakko todeta New Year's Eve -leffan tarjoilleen Love Boat mentaliteettia valkokankaalla lähes kahden tunnin ajan. Paljon kertoo myös se, että makeimmat naurut sai aikaiseksi lopputekstien yhteydessä esitetyt pilalle menneet otokset. Jos sitä samaa iloisuutta ja asialle omistautumista olisi saanut myös elokuvaan, pojoja olisi voinut tulla eri määrä kuin nyt. Nyt on meinaan pakko sanoa, että leffa ei vakuuttanut. Lähdin etsimään jotain aivoja nollaavaa, mutta en päässyt edes sinne asti. Matkalla nollaustilaan aivot näyttävät kuitenkin tarvitsevan jotain muutakin kuin laumaa erilaisia näyttelijöitä valkokankaalla. Varsinaisen elokuvan paras anti mielestäni oli Lea Michellen esitys Times Squarelle. Joten on pakko todeta, että edes jonkinlaisten juoni olisi ollut ihan kiva asia. Elokuvalle New Year's Eve on kuitenkin annettava tunnustusta hyvästä New Yorkin markkinointiyrityksestä. Itse ainakinkin jäin miettimään sitä, että voisi olla mielenkiintoista, kivaa ja muutenkin mukavaa viettää uusi vuosi joskus Times Squarelle, mutta tämän intohimon olisi voinut sytyttää myös mielenkiintoisimmilla tavoilla. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Vaikka elokuva ei tehnytkään oikein vakuuttavaa esitystä, niin seuraavan laulun myötä haluan toivottaa kaikille hyvää joulun odotusaikaa… kyllä se uusi vuosi sieltä taas tulee….
Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: ashton kutcher, halle berry, hilary swank, jessica biel, josh duhamel, katherine heigl, michelle pfeiffer, robert de niro, sarah jessica parker, zac efron