Mac (Seth Rogen) ja Kelly Radner (Rose Byrne) ovat tuoreita vanhempia pienen vauvan kanssa rauhallisessa lähiössä. Perheidylli saa kuitenkin uuden asukkaan, kun naapuriin muuttaa biletyksestä elämän ilonsa saava Delta Psi Beta -veljeskunta yhdessä puheenjohtajansa Teddyn (Zac Efron) ja hänen oikean kätensä Peten (Dave Franco) avustuksella. Alussa pinnan venytys sujuu hyvin kahden hyvin erilaisen talouden kesken heidän tutustuessa toisiinsa, mutta lopulta Radnereiden pinna poksahtaa. Tämä johtaa Teddyn sotapolulle heitä vastaan, mikä saa aikaan kilpavarustelun ja suohon laulamisen kahden talon välillä, josta kekseliäisyyttä ei puutu.
Esikoiskäsikirjoituksensa kynäilleet herrat Andrew J. Cohen ja Brendan O’Brien ovat onnistuneet suhteellisen hyvin paljon kulutetun aiheen parissa. Tarjolla on niin sitä perinteistä huumoria, mitä syntyy erilaisissa elämänvaiheessa olevien ihmisten kohtaamisen kuvaamisesta samoin kuin jopa jotain kotisohvapsykologista ajatteluakin. Pinnan alle on ainakin yritetty rääppiä miesten syvimpien pelkojen parissa. Tästä huolimatta leffan juonesta on turha murehtia, anna vain itsellesi lupa bailata mukana. Tämä asenne sopii parhaiten elokuvaan, koska sillä itselläänkin vaikuttaa olevan pienoisia vaikutuksia oman identiteettinsä löytämisessä.
Ohjaaja Mr. Nicholas Stoller tuntuu olevan viehättynyt elämän kipukohtien kuvaamisesta. Miehen aiemmissa töisssä Forgetting Sarah Marshall (2008) valkokankaalla sai ihailla sydänsurujen kanssa toimeentulemista – hauskalla tavalla tietenkin, Five Year Engagement (2012) sovitteli puolestaan yhteen uralla etenemistä ja avioliittoa kotona olevan puolison kanssa. Ja nyt samanlaista kipuilua esitellään perheen perustamisen ja oman kodin merkeissä. Mr. Stoller tuntuu etenevän jonkinasteisessa loogisessa järjestyksessä. Ensin pareillaan ja sitten sinkkuillaan sydänsuruissa. Tämän jälkeen on luonnollista löytää se oikea, mennä naimisiin ja sovittaa yhteen perhe- ja työelämää. Ja kun tämä saadaan toimimaan edessä on jälkikasvun hankkiminen ja oman kodin ostaminen. Tämän logiikan mukaan miehen seuraava elokuva käsittelee pitkään naimisissa olleen parin elämää tai teini-ikäisten yhteenottoja heidän vanhempiensa kanssa. Mielenkiinnolla jään tätä seuraamaan, mutta samalla toivon, että käsikirjoituksesta saadaan enemmän irti kuin Naapurit-leffan kohdalla.
Valkokankaan valloittajista on nostettava hattua kaikille kolmelle pääosissa pyöriville näyttelijöille. Herrat Rogen ja Efron ovat vakuuttavia omissa rooleissaan, mutta erityisen ihastuttavaa on se, että Ms. Byrne ei jää takavasemmalle soittelemaan vaan osoittaa itsensä tasavertaiseksi miesten kanssa. Elokuvassa on myös onnistuttu kivasti luomaan jokaisesta hahmosta pidettävä, jolloin katsojan on todella vaikea valita puoltaan. Joten jätettäköön se omaan rauhaansa ja annettakoon mahdollisuus hyppiä ilosta aidan molemmilla puolilla.
| Nuoruus >< vastuullisuusko |    |
|---|---|
| Naapurit on suhteellisen tasalaatuinen leffa, joka ei jää liian kauaksi aikaa makaamaan eri tilanteisiin. Mukaan on sen sijaan saatu ängettyä kasa hyvinkin mielenkiintoisia tempauksia, joilla kilpavarustelua käydään. Ja tämä saa aikaan vatsalihasten treenaamista välillä vähän liiankin alleviivatuin kohtauksin ja tekee elokuvasta välillä väkisin edetyn oloisen. Naapurit on rääväsuinen elokuva, joka lunastaa hyvin paikkansa kesän popcorn-leffojen joukossa. Mutta kun turhat marisemisen turnajaiset jättää omaan arvoonsa voi heittäytyä nauttimaan tästä leffan vauhdikkaasta menosta. Kai meistä jokainen on joskus halunnut nuoruudessaan osallistua vastaaviin bileisiin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: dave franco, rose byrne, seth rogen, zac efron