Vuoden 2013 Cannesissa tuomariston ja yleisön yllättänyt Nebraska on vihdoinkin saapunut myös Tampereelle. Kiitos, kiitos, kiitos. Elokuvan menestys yllätti myös sen pääosassa olleen Mr. Bruce Dernin, joka oli jo palannut kotimaisemiinsa Cannesista eikä siten pystynyt noutamaan parhaan miespääosan palkintoa. Ne, joiden mielestä Mr. Dern teki todella hienon roolisuorituksen voivat miettiä sitä, miten erilainen / samanlainen elokuva olisi ollut, jos hänen tilallaan olisi näytellyt joku seuraavista herroista: Gene Hackman (Get Shorty, The Birdcage, Enemy of the State), Robert Forster (Jackie Brown, The Descendants, Olympus Has Fallen), Jack Nicholson (Mars Attacks!, As Good as It Gets, About Schmidt, The Bucket List) tai Robert Duvall (Crazy Heart, The Road, Get Low, Jack Reacher). Niin paljon kuin kunnioitankin edellä olevien herrojen ilmaisutaitoja, niin mielestäni Mr. Dern suoriutui hyvin ja jään vaan haaveilemaan siitä, että Mr. Duvall saa vielä yhtä hyvän mahdollisuuden itsensä ilmaisemiseen kuin Nebraska olisi hänelle nyt tarjonnut.
Woody Grant (Bruce Dern) on ikääntynyt ja dementoituva alkoholisti, jonka vaimo Kate (June Squibb) sekä pojat David (Will Forte) ja Ross (Bob Odenkirk) pelkäävän isänsä menettäneen järkensä. Asiaa ei paljon auta Woodyn vankka mielipide siitä, että hän on voittanyt miljoona taalaa, joka pitää henkilökohtaisesti hakea Lincolnista, Nebraskasta. Woodyn päätä tässä asiassa ei saa käännettyä ja isän seuralaiseksi autoreissulle lähtee hänen poikansa David. Edessä onkin pitkä taival Billingista, Montanasta kohti Nebraskassa sijaitsevaa Lincolnia. Matkan aikana luvassa on myös pysähdys Woodyn synnyinkaupungissa Hawthornessa, missä sivulauseen sivulauseessa esille tupsahtanut asia heidän matkansa tarkoituksesta saa paikalliset ihmiset juoruamaan, juhlimaan ja muuttumaan kateudesta vihreäksi.
Luvassa on perinteisen isä-poika-tutustuvat-uudelleen-toisiinsa tarinan lisäksi mahtava kuvaus ihmisen matkasta omaan menneisyyteensä. Ohjaaja Mr. Alexander Payne palaa kotimaisemiinsa Nebraskaan maailmanvalloitukseltaan (Sideways – California, Descendants – Hawaii) kuudennen elokuvansa myötä. Mr. Payne vaikuttaa rakastavan road-trip-rainoja, joiden aikana esitellään kaikessa rauhassa maisemia ja syvennytään siihen itsensä löytämiseen. Bonuksensa tällä kertaa on toki Woodyn historian esille nostaminen sekä hänen tapaamisensa ihmisten vimma haluata uskoa samaan asiaan, rahavoittoon, Woodyn kanssa. Road-tripin lisäksi valkokankaalla on nähtävissä toinenkin ohjaajan tunnusmerkki – avioliiton pohdinta. Woodyn ja hänen vaimonsa Katen liiton dynamiikka sekä molempien yksilölliset piirteet nousevat vahvasti esille kaiken muun keskellä. Mikäli ohjaajan aiemmat elokuvat tuntuivat kotoisilta ja katsomisen arvoisilta suosittelen suuntaamaan katseesi myös Nebraskaan.
| Matka menneisyyteen |  |
|---|---|
| voittoa hakiessa. Rahan sijasta luvassa onkin sitä enemmän kaipuuta ja katumusta menemättä liiallisen tunteelliseksi. Nebraska on myös mielenkiintoinen road-trip-isä-poika-raina siinäkin mielessä, että lähes kaikki matkan varrelle osuneet ihmiset jäävät mieleen ja osoittautuvat merkittävksi jollakin tavalla Woodyn reissulla. Elokuva tyyli sopii myös hyvin suomalaiseen mielenlaatuun, mehän olemme tunnetusti hiljaista ja jurottavaa väkeä, aivan kuin Woody perheineen. Tässä voi kai tuntea katsovansa osin omaa sukukokoustaan ja värittävän sitä välillä naurulihasten treenaamiselle. Kaiken kaikkiaan Nebraska tarjoaa mielenkiintoinen katsauksen siihen miten perheet toimivat keskenään. Tämän lisäksi elokuva on hauska arjen koomisilla tapahtumilla, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Elokuva on toki hidas tempoltaan, eikä siten varmasti kaikissa herätä runsaasti hurraa-huutoja, mutta ah-se-vie niin hyvin mennessään. Suosittelen elokuvaa kaikille, Nerbaska on lämminhenkinen tarina, joka jättää hyvän maun cinefiliseen sydämeen todella pitkäksi aikaa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: bruce dern, june squibb, will forte